Terveysturisti lentää lääkäriin

Vetolaukkujen pyörät rullaavat Hel­sinki-Vantaan terminaalissa. Kolme­kymppinen pariskunta katselee ympä­rilleen, ensimmäistä kertaa Suomessa. Ukrainalaisella Oksanalla on diag­nosoitu rintasyöpä. Serkun mukaan Suomessa on syöpäsairaala, joka tar­joaa ensiluokkaista hoitoa.

Ensivaikutelma vakuutti. Puheli­messa Oksanaa palveli sairaalan ve­näjänkielinen työntekijä. Sairaala pyysi Oksanan potilastiedot Ukrai­nasta. Pian tuli kutsu hoitoihin. Viisu­mi tilattiin valmiiksi, puolisollekin. Nyt terminaalin edessä odottaa sai­raalan potilaskoordinaattorin tilaama auto. Sama henkilö on varannut len­toliput ja pariskunnan majoituksen sairaalan yhteydestä. Hotellihuonees­sa on netti ja jenkkisänky, kylpyhuo­neessa lattialämmitys.

Tutkimukset ja leikkaus vievät muutaman päivän. Ukrainaan palat­tuaan Oksana saa puhelun Suomesta. Millainen on vointi, hoitaja kyselee.

Pian alkavat kolmen viikon välein annettavat lääkehoidot. Niihin Ok­sana saapuukin jo yksin, kuusi ker­taa. Vajaan puolen vuoden jälkeen hän tulee vielä viideksi viikoksi säde­hoitoon. Sairaala varaa Oksanan puolesta lipun Kansallisoopperaan.

Terveysturismi on kasvava bisnes

Meillä oli Nokia. Olisiko meillä pian terveys?

Oksanan kaltaiset ihmiset kiin­nostavat nyt kovasti bisnesmiehiä. Kabineteissa pohditaan vissypullo­jen ääressä, miten terveysmatkailus­ta saataisiin Suomeen vientituote. Alan globaaliksi volyymiksi on arvioitu yli 70 miljardia euroa vuodes­sa, ja summa paisuu jatkuvasti.

Terveysturisti matkustaa toiseen maahan saamaan hoitoa, jota hän ei ko­timaassaan saa tai jota hän jostain syys­tä haluaa saada muualla. Karkeasti ot­taen muualle lähdetään halvan tai hienon perässä. Ensimmäinen vaihto­ehto on tunnetumpi. On ihan arkista, että suomalaisen likinäkö listitään la­serilla Tallinnassa. Halvasta terveystu­rismista olemme lukeneet myös kau­hujuttuja: Intiassa tai Kolumbiassa saatu munuainen ei välttämättä ole Hippokrateen valan hengessä hankittu.

Sen sijaan toinen terveysturismin sarja, luksus, on jäänyt ilmiönä hal­paversionsa varjoon. Maailmalla ter­veydenhuollosta on tullut jo elämys­bisnestä, josta Suomikin siis haluaa nyt apajille.

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi aiheesta alkuvuonna yli satasivuisen raportin. Sen mukaan terveydenhuol­lossa nähdään ainesta turismiin, mutta se vaatii vielä monen monta työtuntia konsulteilta, yrittäjiltä ja poliitikoilta.

Vielä terveysturismimme on lap­senkengissään, tuskin neuvolassa asti.

Tilastointikin on puutteellista, mutta ulkomaisten potilaiden arvioidaan ostavan suomalaisia ter­veyspalveluja vain muutamalla mil­joonalla eurolla vuodessa. Se on päättäjien mielestä aivan liian vähän.

Kansainvälinen kilpailu terveystu­risteista kovenee. Murrosta kirittää tuore EU-direktiivi, jonka mukaan muista EU-maista tulevia potilaita on kohdeltava terveydenhuollossa sa­moin kuin oman maan kansalaisia. Rahaa ei nyt ole kunnissa liikaa, joten euroja pitää saada esimerkiksi venä­läisiltä terveysmatkailijoilta.

Uusia potilashotelleja vireillä

On suomalaisilla yksityisklinikoilla tähänkin asti käynyt potilaita ulko­mailta. Sairaalapalveluista noin 95 prosenttia tuotetaan kuitenkin julki­sella sektorilla. Kysymys kuuluukin, miten julkinen terveydenhuolto hio­taan vientituotteeksi. Työ- ja elinkei­noministeriön mukaan on pohdittava, miten etenkin erikoissairaanhoitopii­rit voisivat palvella terveysturismia.

Ruotsi pinkoo edellämme. Naapu­rissa on terveydenhuollon vientiä edistävä säätiö Swecare, johon kuu­luu niin julkisia ja yksityisiä toimijoi­ta kuin yliopistojakin. Yritykset kuten Stockholm Care välittävät ulkomaalaisia potilaita ruotsalaisiin sairaaloihin.

Suomessa ei ole vielä vastaavia toi­mijoita. Murroksen merkkejä näkyy silti täälläkin. Tampereen yliopistosairaalan alla toimiva osakeyhtiö Sy­dänkeskus Oy markkinoi itseään Ve­näjällä ja Ukrainassa. Amber Life -niminen yhteistyöyritys järjestää potilaiden matkat viisumia ja majoi­tusta myöten. Come to Finland for Health, kehottaa yrityksen nettisivu. Niin ikään Tampereella sijaitseva ja julkisesti omistettu tekonivelsairaala Coxa on sekin ulkomaalaisten potilai­den suosiossa.

Pian terveysturistit voivat syödä a`la carte -illallista uudessa potilas­hotellissa. Sellainen valmistuu Tam­pereen yliopistosairaalan alueelle, tulevan Silmäkeskuksen kylkeen. Hankkeen taustalla vaikuttava Finn-Medi Oy haluaa levittää potilashotel­limallinsa koko Suomeen. Oulussa suunnitelmat ovat jo pitkällä.

Kokkolassa keskussairaalan tiloi­hin kaavailtu Iltasairaala Oy voi saa­da sinettinsä jo tänä syksynä. Keski- Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntayhtymä Kiurun toimitusjohtaja Hannu Pajunpää kiistää, että yksityissairaala kohdis­tettaisiin etenkin turisteille. Mutta jos kiinnostusta on, niin tervetuloa, dobró požálovat`.

Etelä-Karjalassa on selvitetty in­nolla terveysturismin edellytyksiä. Venäjän markkinat avautuvat ihan vieressä, ja kohta voidaan saada vielä viisumivapauskin. Lappeenrannassa suunnitellaan yksityissairaalaa, jon­ne tulisi turisteja läheiseltä Rauhan kylpyläalueelta.

Tehtävälistalla: kohderyhmä ja kielikurssit

Terveysturisteja ei saada niin, että pistetään ilmoitus Pravdaan, hymäh­tää Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve. Hän hahmottelee esi­merkin: pietarilainen herra Mihail saa kuulla lääkäriltään, että nyt olisi lonkkaproteesileikkauksen aika.

Sitä ennen Suomessa markki­nointi on päätetty keskittää etenkin Pietariin. Terveydenhuollon väki pänttää venäjää. Mihail kuuluu koh­deryhmään, jota on päätetty tavoi­tella. Suomalainen palveluntuotta­ja, vaikkapa sairaala, on järjestänyt itselleen Pietarista yhteistyötahon. Sekin voi olla sairaala, jonka lääkärien yhtenä tehtävänä on esitellä potilailleen suomalaista terveyden­huoltoa ja suomalaisen yhteistyö­sairaalan palveluja.

mihailia hoitava lääkäri on yksi näis­tä lähettiläistä. Hän kertoo, että Pie­ tarissa leikkaus maksaa 7 000 euroa. Potilastiedot voidaan kuitenkin lä­hettää myös Suomeen. Siellä leikkaus maksaa 10 000 euroa, mutta laatu onkin sitten lyömätöntä, ta­kuut kunnossa ja palvelukin venäjäk­si. Kaikki käytännön toimet hoituvat suomalaisen terveysmatkailutoimis­ton kautta.

Mihail valitsee Suomen. Oikeas­taan muutaman päivän matka tekisi hyvää koko perheelle.

Tärkeintä terveydenhuollon vien­nissä on Pälven mielestä laatu ja toi­miva hoitoketju. Se tarkoittaa järjes­telmää, jossa Mihailin on helppo asioida Pietarista lähtien ja takaisin.

”Minusta se vaihtoehto, ettei otettaisi tätä terveysturismin haas­tetta vastaan, olisi virhe.”

Pälven mukaan Suomen vienti­valtteja voisivat olla esimerkiksi or­topedia sekä kaihi- ja lihavuusleikkaukset. Niihin keskituloisillakin perheillä voi olla mahdollisuuksia. Pälve tyrmää maailmalla nähdyn ökyterveysturismin porealtaineen, vaikka onkin ”selvää, ettei kukaan tule nukkavieruihin paikkoihin”.

”Keskitytään me laadukkaaseen terveydenhuoltoon ja jätetään pal­murannat ja tequilat pois.”

Sädehoidot toivat oslolaisen Helsinkiin

Maailmalla terveysturismille on omia kortteleitaan. Lontoon Harley Streetille suuntaava terveysturisti voi valita noin 1 500 yrittäjän väliltä. Alueen kartta vilisee sairaaloita, ho­telleja, parkkipaikkoja ja metroase­mia vähän toisella tiheydellä kuin Helsingin ydinkeskustassa.

On Punavuoressakin kyllä ylellis­ten terveyspalvelujen keskittymä. Luksussairaala Klinikka 22 tekee yh­teistyötä design-hotelli Klaus K:n kanssa. Olkapään tähystysleikkauk­sen (3 700 euroa) jälkeen on muka­vaa, kun aamiaisen saa suoraan ho­tellihuoneeseen. Myös sairaalan graafinen sisustus flirttailee hotellien muotokielen kanssa.

Bulevardin Klinikka 22 on vain osa kaltaistensa naapurustoa: on Plastiik­kakirurginen sairaala KL, Rolf Nord­strömin Plastiikkakirurginen Sairaala ja Plusterveys-yrityksen alainen Complete Beauty Care -klinikka. Poh­joisesplanadilla saman katon alla toi­mivat Siluetti Spa ja Siluetti Health, joten ravitsemusterapeutin tapaami­sen jälkeen voi loikoa Hammam-svii­tin höyrysaunassa ja käydä lifestyle-suihkussa.

Tällaista tarjontaa terveysturis­teille on maailmalla paljon. Itävalta­laisessa Life Medicine Resortissa voi ottaa ultraääni-hengityshoidon jäl­keen hiilihappokylvyn. Lasilla ja puulla pelaava arkkitehtuuri nostat­taa veden ainakin Wallpaper-lehden ystävien kielelle. Sveitsiläinen Grand Resort Bad Ragaz tarjoaa vierailleen muun muassa migreenihierontaa ja kasinon.

”Keskitytään me laadukkaaseen terveydenhuoltoon ja jätetään palmurannat ja tequilat pois.”

 

Iso osa terveysturisteista kuitenkin haluaa vain laadukasta hoitoa, nopeasti. Sitä halusi myös Suomeen saapunut norjalainen Ragnvald Sol­strand.

Solstrand on helsinkiläisen syöpä­sairaala Docrateen asiakas. Haastat­telupäivänä 69-vuotias norjalainen käy viimeisessä sädehoidossaan en­nen paluuta Osloon. Kotiin on seit­semän viikon kuurin jälkeen jo ikävä. Ei sillä, että Helsingissä olisi huonot oltavat, Solstrand kiirehtii sano­maan. Päinvastoin.

Viime talvena selvisi, että Sol­strandin eturauhassyöpä oli uusiutu­nut. Norjalainen terveydenhuolto oli kuitenkin miehelle pettymys: pitkiä jonoja, vanhanaikaisia laitteita. Sol­strand päätti perheensä tuella, että paras hoito löytyisi ulkomailta, ken­ties Saksasta tai Britanniasta.

Sitten norjalaisen Aleris-klinikan lääkäri kertoi suomalaisesta syöpä­sairaalasta. Ystävän vaimo vahvisti, että Suomessa hoito on huippuluok­kaa. Kun Solstrand sitten lähetti sai­raalalle sähköpostia ja sai heti perään soiton, päätös oli sinetöity.

”Muodollisuudet olivat nollassa. Minulle sanottiin, että tule tänne, tutkitaan tilanteesi.”

Heinäkuussa Solstrand kävi Helsin­gissä muutaman päivän diagnoosissa. Sen jälkeen alkoi sädehoitokuuri.

Eläkkeellä oleva tutkija on nyt asunut lähes kaksi kuukautta hotelli Seurahuoneessa. Välillä seurana on ollut vaimo. Solstrand halusi potilas­hotellin sijaan keskustaan, keskelle elämää.

”Täällä on hienoja puistoja kes­kustassa. Olen tehnyt paljon kävely­jä Töölössä. Yksi ennen lounasta ja toinen sen jälkeen, siten pysyy kun­nossa.”

Kilpailu potilaista kiristyy

Syöpäsairaala Docrates ilmoittaa olevansa Suomen suurin terveyden­huoltopalvelujen viejä. Vuosittaises­ta 600-700 potilaasta jo joka neljäs tulee ulkomailta. Toimitusjohtaja Harri Puurusen mukaan tärkeim­mät vientimaat ovat Venäjä, Ukraina ja Viro. Potilaat löytävät tiensä sai­raalaan kolmea väylää. Puskaradiona toimivat aiemmat potilaat, omaiset ja yhteistyölääkärit. Netti on yhä tär­keämpi kanava.

”Me ollaan optimoitu hyvinkin monessa maassa Google-näkyvyyt­tämme. Venäjällä hakukone Yandex on se, jossa näymme.”

Lisäksi on vielä erillisiä agenttiyri­tyksiä, jotka etsivät ulkomaisia asiak­kaita muillekin terveydenhuollon yrityksille. Tämän jutun alussa tavat­tu Oksana on Puurusen mukaan tyy­pillinen esimerkki sairaalan asiak­kaasta.

Terveysturismin nousu on syytä ymmärtää vielä matkalaukkupotilai­ta laajempana ilmiönä. Voidaan pu­hua sairaalashoppailusta. Suomessa­kin potilas voi vuodesta 2014 lähtien valita vapaasti koko maan laajuudes­sa paikan, jossa hänen polvivaivaan­sa tai allergiaansa hoidetaan.

Kun rajoja poistetaan, sairaalat kil­pailevat oikeastaan kuluttajista, eivät potilaista. Ei siis ole ihme, että myös ihan tavallinen julkinen sairaala on yhä useammin design-luomus. Ruot­sissa terveydenhuollon lippulaivaksi rakentuu Nya Karolinska Solna -yli­opistosairaala, jossa pelkästään tai­teeseen on varattu 118 miljoonaa kruunua. Ainakin 98 prosenttia käy­tettävästä energiasta on uusiutuvaa. Koko kaupunginosa, Hagastaden, muuttuu lääketieteen keskittymäksi.

Suomessa uudehko julkisen puo­len Meilahden Kolmiosairaala satsaa estetiikkaan. Sisäaula kylpee luon­nonvalossa, puupaneelia on run­saasti, porras- ja hissitaloja kiertää graniittipinnoite. Huoneensa moni­palvelupäätteellä potilas voi surffata netissä, katsoa leffoja tai tarkistaa laboratoriotuloksiaan.

Vinouttaako vienti terveydenhuoltoa?

Vientituotteena terveys eroaa oleel­lisesti Nokian luureista. Myös työ- ja elinkeinoministeriö tunnustaa on­gelman: sen mukaan ”julkisen sekto­rin palveluiden vienti on poliittisesti arkaa, sillä maksavien ulkomaalais­potilaiden hoitaminen pitkien hoito­jonojen ohi voi herättää väestössä vastalauseita, vaikka heidän tuomal­laan rahalla voitaisiin tuottaa lisää palveluja kotimaassa”.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n eri­koistutkija Meri Koivusalo pitää terveysturismia lähtökohtaisesti on­gelmallisena. Terveys kaupan -pam­fletissa (2011) Koivusalo kritisoi ter­veyden markkinaistumista yhdessä Outi Hakkaraisen kanssa. Terveys­turismin tehostaminen ohjaa Koivu­salon mielestä rahaa ja tutkimusta alan vientikelpoisimpiin viipaleisiin. Uhkakuvana on, että vaikkapa silmä­kirurgia tai urheiluortopedia kehit­tyy entisestään jonkin muun alan näivettyessä.

”Silloin ei välttämättä kateta varat­tomien ja kurjien ongelmia, vaan koh­dennetaan toimet terveiden terveem­miksi tekemiseen. Sille on kaupallisilla markkinoilla enemmän kysyntää.”

Vientivetoinen järjestelmä voisi tutkijan mukaan myös ajaa nuoria lääkäreitä erikoistumaan kysytyille terveysturismin sektoreille. Osaajat voisivat myös kaikota julkisesta ter­veydenhuollosta, paitsi jos tietenkin sekin muuttuu terveysmatkailun bis­nekseksi.

Terveyden ja turismin liittoa voi­daan pitää ongelmallisena myös markkinoinnin etiikan kannalta. Lääkäriliiton markkinointiohjeet kieltävät esimerkiksi terveyspalvelu­jen tarpeettoman kysynnän luomi­sen. Lääketieteen ja elämysbisnek­sen sekoittuminen on kuitenkin terveysturismin lähtökohta. Kuinka tarpeelliseksi luokitellaan vaikka hy­vinvointiloma, jolla käydään myös silmälääkärissä?