03. syyskuuta 2011
Teksti:

Zombielokuvaan kuuluu supermarketkohtaus. Se tarjoaa katsojalle lohtua: hetken ajan elokuvan sankarit saavat kulkea rauhassa kirkkaasti valaistuilla, yllätyksettömillä käytävillä. Ohjaaja pääsee esittämään pikkuisen kulu­tuskritiikkiä. Ja mikä ihaninta, nyt revitellään sitä vapautta, joka syntyy järjestäytyneen yhteiskunnan romahduksesta. Mikään sään­tö ei enää päde! Sipsejä saa syödä suoraan hyllystä! Mitä enemmän lisäaineita, sen luotettavampi eväs!

Zombielokuvahan ei kerro zombeista vaan henkiin jääneistä. Elä­vät kuolleet ovat silkka tarinallinen jippo, joka oikeuttaa fantasian poikkeustilasta, jossa rahalla, tulevaisuudensuunnitelmilla ja hie­rarkioilla ei ole enää merkitystä. Köyhä ja rikas lähtevät zombiapo­kalypsiin samalta viivalta, samoin nainen ja mies, aikuinen ja lapsi. Sääntöjen katoaminen synnyttää väkivaltaa, mutta myös solidaari­suutta; lohdullisessa supermarketkohtauksessa epäluuloiset selviy­tyjät paiskaavat vihdoin kättä ja jakavat ryöstelyn onnen.

Ranskalainen elokuvatutkija Sylvestre Meininger väittää, että WTC-iskuista alkanut zombielokuvien buumi heijastelee sekä ku­lutuksen että uhkakuvien kasvua. Uusissa leffoissa yhteiskunnan tuho on muuttunut entistä totaalisemmaksi ja supermarketkohta­ukset entistä lohdullisemmiksi. Elokuviin “kuuluu olennaisesti län­simaiseen kulttuuri-identiteettiin iskostettu varmuus siitä, että il­man auktoriteetteja ihmisistä tulee eläimiä”, Meininger kirjoittaa.

Uutiskuvat Lontoon mellakoista muistuttivat elokuvaa. Hupute­tut hahmot juoksivat varjokuvina tulen editse, loikkasivat sisään rikotusta ikkunasta, sitten kipusivat ulos televisiovastaanotin sylis­sään. Kamerat kuvasivat ryöstelyä etäältä, paheksuen, ja me katso­jat paheksuimme perässä. Tennareiden ja telkkareiden syyhkintäkö on paras protesti, jonka nämä vajakit keksivät?

Sitten mietin Meiningerin tekstiä. Jos mellakat olisivat olleet zombielokuvaa, nuo huputetut juoksijat olisivat olleet sen sanka­reita. Myymäläfantasioitahan siellä elettiin – huomisettomia unel­mia siitä, että raha on menettänyt merkityksensä, apokalypsi on pyyhkäissyt hierarkiat olemattomiin, ja tavaraa riittää ikuisesti.

Ovatko zombielokuvat sitten, kuten Meininger väittää, suoravii­vaisia kuvia länsimaisen markkinatalouden alamaisten alitajuisista peloista ja fantasioista?

Vaikea sanoa, sillä verrokkiryhmää – länsimaisen markkinatalo­uden ulkopuolella tuotettuja zombielokuvia – ei ole toistaiseksi Suomessa juurikaan nähty.

Onneksi tänä syksynä tulee ensi-iltaan Juan De Los Muertos, sosi­alistisen Kuuban ensimmäinen zombileffa. Ennakkotietojen mu­kaan kuubalaisrainassa hallitus väittää eläviä kuolleita toisinajatte­lijoiksi ja eteväksi zombintappajaksi paljastuva päähenkilö perustaa pienyrityksen. Lopuksi pitää paeta lautalla meren yli.

Mitähän Mei­ninger sanoisi?

Hanna Nikkanen