29. syyskuuta 2011
Teksti:

Suoran toiminnan eläinaktivisteilla on surkea maine. Ensim­mäisenä tulevat mieleen fanaatikot, jotka pyrkivät hankaloit­tamaan moraalittomaksi katsomaansa (mutta rehellistä) liiketoimintaa ilkivallalla. Keinojen pyhittäminen tarkoituk­sella johtaa vain ani harvoin toivottuun lopputulokseen.

Suoran toiminnan aktivisti ei ennen joulukuuta 2009 tuonut ensimmäisenä mieleen valtiotieteiden opiskelijaa, sellaista kuin Saila Kivelä. Mutta oli hänen toimintansakin poikkeuksellista. Osittain samaa dokumentointistrategiaa oli jo aikaisemmin käytetty turkistarhoilla, mutta silloin tekijät eivät astuneet jul­kisuuteen. Sikatiloilla kuvanneet astuivat, ja nyt he joutuvat vastaavat syytteisiin käräjäoikeudessa. ”Se ei tunnu lainmukai­selta”, sanoo Kivelä, yksi syytetyistä.

Lainmukainen sikojen kohtelu ei puolestaan tunnu oikeuden­mukaiselta. Siksi Kivelä otti vastuun teoistaan – päinvastoin kuin viranomaiset, poliitikot ja lihatuottajat, jotka pakoilevat omaansa. Eihän mikään estäisi tilallisia toimimasta eläinsuojelulain ylevän hengen mukaisesti sen sijaan, että he takertuvat kärsimystä ja riis­toa aiheuttaviin pykäliin. Lakia tulisi muuttaa sitä rikkomattakin.

Aktivistien julkaisemien kuvien jälkeen sikatilallisten maine röhnötti omassa ulosteessaan. Silti syytteessä ovat pelkästään Kivelä ja hänen toverinsa. Vaikuttaa siltä, että oikeudenkäynnin jälkeenkin – tuomiosta riippumatta – siat jatkavat kärsimistään.

Marko Ylitalo

Juttuun: Kasvot sikakohun takana