11. elokuuta 2011
Teksti:

Tämä tapahtui 2000-luvun alussa, jolloin VHS-kasetit eivät olleet aivan yhtä harvinaisia kuin nykyään.

Suullisen ilmaisun, vai kutsuttiinkohan sitä tuolloin puheilmaisuksi, kurssilla kaikkien piti pitää esitelmä vapaavalintaisesta aiheesta.
Olin juuri hankinut näyttelykoiran ja olin siitä innoissani, päätin siis kertoa koirien jalostuksesta. Olin valmistautunut 20 minuutin esitelmääni hyvin. Minulla oli jopa video, jossa selostettiin kuvallisesti muistaakseni kuonon muodon jalostamista. Tarkoitukseni oli näyttää suomenkielinen video ilman ääniä ja selostaa samalla saksaksi, mitä siinä tapahtuu.

Tulin esitelmässäni kohtaan, jossa napsautin videon päälle. Käännyin luokkaan päin ja aloin selostaa, puoliksi paperista lukien, puoliksi ulkomuistista. Jossakin vaiheessa muiden opiskleijoiden ilmeet alkoivat näyttää kummallisilta. Kukaan ei kuitenkaan kehdannut keskeyttää, ei edes opettaja. Vähän ajan kuluttua käännyin katsomaan tv:tä. Siellä ei pyörinyt koirankuonovideo, vaan edellisen illan poliisisarja, jonka mieheni oli nauhoittanut koirankuonovideoni päälle.

Nainen, 31, germaaninen filologia