27. kesäkuuta 2011
Teksti:

Viime kesänä juhlittiin tyttäreni kolmevuotissyntymäpäiviä puistossa. Piknik keräsi suuren joukon ystäviä. Juhlat jatkuivat, kunnes myrsky putosi niskaamme. Se oli se myrsky, josta kiersi pitkään netissä video. Se oli se myrsky, jossa Hietaniemen rannalla juostiin myrskyrintamaa karkuun.
Keräsimme juhlat kasaan. Juoksimme meille. Ilma kävi oudoksi ja leuto viima painoi puita kenoon. Puhelimet alkoivat soida. Yhtäkkiä olohuone, parveke ja keittiö olivat täynnä myrskypakolaisia. Meitä oli paljon. Kaivoimme kaapeista oliiveja, juustoja, leipää ja makkarankäntyn. Jostain löytyi viinipullo.
Katselimme ukkosmyrskyä. Tytölleni puettiin pyjama. Ennen nukkumaanmenoa hän kiersi hetken sylistä syliin ja ihmetteli ukkosta.

Mies, 26, kasvatustiede

 

Vaikka piirustukseni (tämäkin) näyttää vaatimattomalta, älkää luulko, että sen tekeminen onnistui minulta helposti. Kaikilla on varmasti jossakin elämänvaiheessa vaikeuksia piirtää ihmisten käsiä.
Silti minun on vaikea ymmärtää, miten olen kerta toisensa jälkeen piirtänyt kuusisormisen nakkirykelmän, jota itsenikin olisi vaikeaa hahmottaa ihmisen raajaksi. Tässä on tulos tunnin ahertamisen jälkeen.

Lina