23. toukokuuta 2011
Teksti:

Väijyn jälleen rapussa. Odotan noin neljä minuuttia. Tällä kertaa minulla on parempi tuuri kuin viimeksi. Kerrosta alempaa aukeaa ovi. Kipitän vauhdilla alakertaan. ”Hei, kuules, tuotanoin tuotanoin…”.

Pysäytän tytön mustassa nahkatakissa. Tyttö sulkee kotiovensa. Selitän hengästyneenä ja niiskuttaen asiani eli, että haluan tutustua rappunaapureihini. Lähden reippaasti kyselemään. Saan huikean nopeasti selville nimen ja opiskelupaikan. Tyttö opiskelee johdonassistentiksi Haaga-Heliassa ja hän on muuttanut taloon viime elokuussa.

”Juu, ja muutto oli helppo?” ”No muutto oli kyllä helppo kun tämä on ensimmäinen kerros.” Ovela jutusteluni osuu ja uppoaa. Kyselen asumishistoriaa ja saan selville, että kyseessä on tytön ensimmäinen asunto. Hän on muutanut HOAS-asuntoonsa suoraan vanhempiensa luota.
Suustani pullahtaa kysymys, joka ei jotenkin tunnu ulos tultuaan kovin luontevalta: ”Ja asutko nyt siis yksin?” Tyttö miettii tovin ennen kuin vastaa.

”En.”