12. toukokuuta 2011
Teksti:

Yksi yrittää väen vängällä tutustua naapureihinsa ja raportoi edistymisestään joka viikko. Toinen piirtää kuvia Ylioppilaslehden lukijoiden opiskelijaelämästä. Kolmas valmistaa ruokaa, joka ei tuhoa luontoa eikä budjettia. Neljäs kuvailee viikoittain, mitä opiskelija-asunnossa asuminen on kauheimmillaan (eikä uskalla tehdä sitä oikealla nimellään, koska pelkää hullujen naapureiden lynkkaavan). Ja sitten on vielä videoblogi, jossa jäljitetään HOAS-kämppien edellisiä asukkaita.

Ylioppilaslehden nettisivuilla aloitti tällä viikolla viisi uutta blogistia. Tässä he ovat.

Frendi vaikka väkisin

Mikä? Blogi, jossa Olli Sirén yrittää tutustua naapureihinsa ja saada uusia ystäviä. HOASin talossa se ei aina ole helppoa, sillä naapurit ovat usein vaikeasti tavoitettavia. Kun ovikello soi, oven takana epäillään olevan tv-lupatarkastaja. Siksi Olli on valmistautunut esimerkiksi taklaamaan naapurinsa rappukäytävässä.

Kuka? Olli Sirén, 27, on kasvatustieteiden opiskelija, kirjoittaja, tuottaja, isä ja kaupunkiaktivisti, joka työskentelee muun muassa toimittajana sekä We Love Helsinki -tanssien ja Radio Helsingin Iskelmäiltamien dj:na. Kaupunkiaktivistin mielestä olisi kiva, jos naapurit tuntisivat Helsingissä toisensa. Itse hän ei välttämättä ole toivenaapuri.

”Pidän bileitä ja kuuntelen kotona huonoa musiikkia kovalla. Selvittelen parisuhteen kiemuroita vaimon kanssa ja kasvatusteknisiä erimielisyyksiä tyttären kanssa. Seinänaapurit varmasti tietävät, missä mennään.”

Ollin kauhunaapuri oli myllypurolainen sekakäyttäjä, joka varasti hänen vaatteitaan pesutuvasta.

”Tyyppi tuli vastaan rappukäytävässä. Kysyin, miksi sillä on mun veljen farkut jalassa. Ei osannut vastata.”

www.ylioppilaslehti.fi/frendivaikkavakisin

 

Sattuuhan näitä

Mikä? Sarjakuvablogi, jossa sarjakuvataiteilija Lina Jelanski kuvittaa tarinoita lukijoiden elämästä. Ensimmäinen julkaistaan tämän lehden sivulla 4. Nettiin ilmestyy uusi kuva joka viikko. Lähetä oma tarinasi osoitteeseen sattuuhan.naita@gmail.com.

Kuka? Lina Jelanski, 27, opiskelee kolmatta vuotta Lahden muotoilu­instituutissa valokuvaajaksi.

”Olin seitsemän vuotta ravintola-alalla. Se oli raskasta. Napin painaminen on helpompaa.”

Napinpainamisen helppouden innoittamana Lina haki barcelonalaiseen kouluun, vaikka ei ollut koskaan kuvannut tai omistanut kameraa. Ja pääsi sisään! Olet varmasti luonnonlahjakkuus!

”No en. Sinne pääsi rahalla.”

Nyt, päästyään kouluun Lahteen, Lina on tulevaisuuden suhteen luottavainen.

”Valmistun vuoden päästä. Luultavasti suoraan sossuun.”

Lina ryhtyy Ylioppilaslehden sarjakuvablogistiksi yhtä vankalla kokemuksella kuin aikanaan valokuvaajaksi.

”Olen piirtänyt kaksi kuukautta. Kaverit pakotti.”

Hänen oma bloginsa Saako valittaa löytyy osoitteesta saakovalittaa.blogspot.com.

www.ylioppilaslehti.fi/sattuuhannaita

 

4Eats

Mikä? Ruokablogi, jossa kokataan opiskelijaruokaa englanniksi. Ne neljä E:tä eivät viittaa lisäaineisiin vaan sanoihin eco-friendly, economical, easy ja eats. Luvassa siis luonnolle ja opiskelijan kukkarolle ystävällisiä herkkuja.

Kuka? Megan McCormick, 27, muutti Yhdysvalloista Helsinkiin vuonna 2007 opiskelemaan metsätaloutta. Ruokablogisti on työskennellyt ravintoloissa kymmenen vuotta ja tarjoilee parhaillaan Chez Dominiquessa. Hänen lempiruokansa on isoisän tekemät mantelipannukakut (resepti tulossa) ja inhokkiruokansa säilötty silli. Parasta Suomi-ruokaa ovat mämmi ja sulhasen laittama vege-makaronilaatikko. Kun Megan käy kotona, hän vie perheelleen tuliaiseksi säkillisen ruispaloja.

Meganin haave on perustaa pieni, rento, ekoruokaan satsaava kahvila. Odotellessa hän etsii töitä metsäalalta ja laittaa ruokaa tunnin päivässä.

www.ylioppilaslehti.fi/4eats

 

Ghettotyttö

Mikä? Negatiivissävytteisiä tarinoita HOAS-murjusta. Anonyyminä pysyttelevä vuokralainen kertoo urbaanilegendoja lähiöasumisestaan – sillä erotuksella muista legendoista, että kaikki tarinat ja tapahtumat ovat täyttä totta. Inspiraatiota ei tarvitse erikseen hakea, sillä häiriköivät kanssa-asujat tarjoavat sitä riittämiin.

Kuka? Blogisti on 25-vuotias nainen, omien sanojensa mukaan klassinen kerrostaloasuja helsinkiläisessä betonikaksiossa. Asuu ja kärsii yhdessä graduaan tekevän ghettopojan kanssa. Repii viikoittain huumoria pilven diilaamisesta ja poliisivierailuista.

”Ympärilläni on paljon betonia ja elementtitaloja. Rumaa on. Vuokra on kuitenkin ihan täysihintaista pääkaupunkiseututasoa.”

Ghettotyttö toivoo, että nykyinen kämppä on viimeinen opiskelija-asunto, jossa hän koskaan tulee asumaan.

”Kaikki naapurit ovat tosi mukavia ja kohteliaita, kun heihin törmää esimerkiksi hississä. He tervehtivät ja avaavat ovia. Joten mistä ne kaikki helvetin kusipäät tänne oikein tulee?”

www.ylioppilaslehti.fi/ghettotytto

 

Kop, kop, kuka siellä?

Mikä? Videoblogi HOAS-asuntojen asukkaista.

Linnakuja 2 sijaitsee Katajanokalla. Kaksikerroksinen tiilitalo (yhdeksän yksiötä) rakennettiin vuonna 1840 ja muutettiin asumiskäyttöön vuonna 1994. Blogistikolmikko metsästää Linnakujan entisiä asukkaita yksi kerrallaan ja näyttää, mitä heille on tapahtunut sitten opiskelija-asunnon. Videot kertovat paitsi ihmisten elämäntarinoita myös asuntojen ihmistarinoita.

Ketkä? Rosa Kettumäki, 19, Ina Mikkola, 20, ja Onni Nieminen, 21. Kettumäki ja Mikkola opiskelevat tv- ja radiotyötä Helsingin Metropoliassa. Erinäisten radio-, televisio- ja juontoprojektien lisäksi Mikkola tekee kirjaa sekä laulaa hc-punkkia, Kettumäki käy sirkus- ja akrobatiakurssilla. Nieminen soittaa rumpuja, avustaa elokuvia sekä työskentelee Marimekolla ja narikassa.

”Tästä tulee tosi-tv:tä parempaa, aidompaa.”

”Toteutustapa lähentelee rehellisyydessään Kansakunnan olohuone -dokumenttia.”

”Hyvän kuvan takia voi todellakin mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle.”

”Visuaalisesti hyvin kaunis toteutus. Pelkistettyä ilmaisua, rauhallinen leikkaustyyli.”

”Se ärsyttää, jos liikaa mietitään, häiritäänkö tässä nyt ihmisiä.”

www.ylioppilaslehti.fi/kopkop


Blogit toteutetaan yhteistyössä Demos Helsingin ja HOASin kanssa. Ne ovat osa kokeilua, jossa keksitään tapoja lisätä opiskelijoiden asumisen viihtyvyyttä ja vastuullisuutta.

 

Sanat Maria Pettersson ja Marko Ylitalo
Kuvat Teemu Granström