03. toukokuuta 2011
Teksti:

Espanjalaiset ihmistornit, akupunktio ja haukkametsästys on suojeltu Unescon aineettoman perinnön suojelusopimuksella. Suomalaisia kohteita listalla ei ole.

Espanjalaiset ihmistornit ja kiinalainen kalligrafia – suojeltu, listalla. Haukkametsästys, ranskalainen keittiö ja liettualainen sutartini-kansanlauluperinne – suojeltu, listalla.

Kanteleensoittoa, saunomista, pitsinnypläystä tai ylipäätään mitään suomalaisen kulttuuriperinnön aarteita ei Unescon aineettomien perintökohteiden listalta löydy. Suomi on tällä hetkellä Pohjoismaiden ainoa valtio, joka ei ole liittynyt Unescon yleissopimukseen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta.

Yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta on jatkoa sopimukselle maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta, jonka Suomi ratifioi jo 1980-luvulla. Sopimus hyväksyttiin vuonna 2003, ja kansainvälisesti se tuli voimaan 2006. Sen tavoitteena on turvata aineettoman kulttuuriperinnön tulevaisuus kulttuurisen moninaisuuden, luovuuden sekä identiteetin ja kulttuurisen jatkuvuuden lähteenä.

Suomikin saattaa tulevaisuudessa suojella aarteensa. Opetus- ja kulttuuriministeriössä on tarkoitus tänä vuonna valmistella hallituksen esitys sopimuksen voimaansaattamiseksi, kertoo kulttuuriyksikön ylitarkastaja Leena Laaksonen. Eduskunnan käsiteltäväksi se tulisi aikaisintaan ensi vuonna.

Sopimukseen on liittynyt tähän mennessä 138 valtiota. Sen ovat ratifioineet muun muassa Norja, Islanti ja viimeisimpänä Ruotsi tammikuun lopulla. Tanska on liittynyt sopimukseen.

 

Vanhempi ja tunnetumpi Unescon kulttuuri- ja luonnonperintökohteiden luettelo listaa aineellisia perintökohteita kuten Vanha Rauma, Suomenlinna ja Petäjäveden kirkko. Uudelle listalle pääsevät henkisen kulttuurin helmet. Suojeltavat asiat voivat olla mitä vain ilmiöistä, rituaaleista, tavoista ja kansallistapahtumista kieleen ja uskontoon. Viime vuonna luetteloon pääsivät muun muassa kiinalainen akupunktio ja azerbaidzhanilainen matonkudontaperinne. Luettelossa on nyt 213 asiaa.

Yleissopimuksessa kerrotaan velvoitteet siitä, miten kohteita pitää suojella. Suojelutoimenpiteitä ovat esimerkiksi dokumentointi ja arkistointi, tutkimuksen tekeminen, koulutus ja tunnetuksi tekeminen. Tärkeintä kuitenkin on se, että tavat tai ilmiöt pysyvät elossa ja siirtyvät sukupolvelta toiselle.

”Aineeton perintö ei saa muuttua museotavaraksi tai hautautua arkistoihin, vaan sen pitää pysyä elossa”, Laaksonen tähdentää.

 

Miksi Suomi sitten on viivytellyt? Meillä on epäilty, ettei yleissopimus välttämättä tuo lisäarvoa muihin jo allekirjoitettuihin Unescon sopimuksiin tai ettei sillä saavuteta erityistä hyötyä, kertoo Laaksonen.

”Tuolloin oli monia muitakin maita, jotka suhtautuivat tähän kriittisesti. Haluttiin katsoa ja odottaa muiden maiden kokemuksia. Viime vuonna teimme niistä selvityksen , ja asian edistämiseksi kutsuimme koolle asiantuntijajoukon helmikuun puolivälissä”, hän sanoo.

Alemmuuskompleksista ei ole kyse.

”Kyllä suomalaisesta kulttuurista varmasti löytyy monta hyvää ehdokasta listalle.”

Ehdotuksia voivat tehdä kansalaiset, yhdistykset, kansalaisjärjestöt ja tutkijat. Mutta mitä tapoja ja ilmiöitä meillä sitten pitäisi suojella?

Laaksonen ei tässä vaiheessa anna esimerkkejä mahdollisista ehdokkaista. Ylioppilaslehdellä kuitenkin on jo muutama. Miten olisi joukkoliikennejurotus, snägäritappelut, mykkäkoulu ja suomalaiskansallinen vitutus?

Ann-Mari Huhtanen