12. huhtikuuta 2011
Teksti:

 

Värisevä ääni, lasittuneet silmät ja hätääntynyt kysymys kevätauringossa: ”Olisiko antaa seitsemää euroa bussilippuun, kun pitäisi päästä illaksi kotiin Kouvolaan?”

Ja minä olin heti koko kylä kasvattaa -hengessä valmis kantamaan vastuutani Suomen nuorisosta. Romanien rukousasennot eivät ole hetkauttaneet, mutta kun herttainen kouvolalaistoivo pyytää itku kurkussa rahaa, tältä tädiltä heruu. Annoin enemmän kuin pyydettiin, koko lipun hinnan yksitoista euroa.

Illalla naureskelin Facebookissa, että toivottavasti jätkä istuu kotona iltapalapöydässä eikä naura räkäisesti sinisilmäisyydelleni Kampin teinihelvetissä. Kerroin vielä kuinka poika lopuksi helpotuksessaan melkein erehtyi halaamaan ja toivotti hyvää jatkoa elämässä. Ja kas! Kaikki olikin kuin suoraan kasiluokkalaisten joulunäytelmästä.

Anna oli kuullut samat repliikit edellisenä iltana Rautatieasemalla, Riikka kaivanut lompakkoaan samaisena iltana Postitalolla, Katja piffannut samaiselle kundille liput Porvooseen ja Visa nähnyt keski-ikäisen naisen antavan pikkuhuijarille rahaa Kaisaniemessä pari viikkoa sitten. Visan mukaan poika oli rahat saatuaan jatkanut kerjuutaan ja selittänyt samat virret sitä seuraavalle ja seuraavalle vastaantulijalle. Eikä siinä kaikki – kommenttikenttään tippui raportti pikkupummista vielä muutamalta muultakin.  Hyvät näyttelijäntaidot omaava poika on ilmeisesti pumminut menolippuihin rahaa jo useamman kuukauden ajan.

Poliisin mukaan partio aikoo pitää kaveria silmällä. Kanna yhteiskuntavastuusi ja jätä todellisen rahasammon keksinyt lippispää ilman bussirahoja.

Tuntomerkit: noin 14 vuoden ikä, lyhyehkö ikäisekseen, kirjava huppari ja ylisuuri lippis.

Maria Ruuska