14. huhtikuuta 2011
Teksti:

Kun taidemaailmassa tapahtuu vääryyksiä, paikalle rientää lauma kulttuurihäirikköjä. Yli 25 vuoden ajan Guerrila Girls on tehnyt sissi-iskuja parantaakseen vähemmistötaiteilijoiden asemaa.

Fuck? Ei.

Guerrilla Girlsin perustaneen Frida Kahlon toiseksi mieluisin f-alkuinen sana on freedom eli vapaus. Kolmantena tulee fornication eli haureus.

Suosikkia ei tarvitse edes kysyä. Guerrilla Girls -taideaktivistien tekojen tarkoituksena on aina ollut sukupuolten välisen epätasa-arvon kritisoiminen.

”Miehillä ja naisilla tulee olla yhtäläiset oikeudet, mahdollisuudet, vapaudet ja turvallisuus. Ei enempää eikä vähempää. Monet olettavat, että feministit vaativat enemmän kuin tasapuolisia oikeuksia”, Kahlo vastaa kotoaan New Yorkista aamuseitsemältä.

”Olen aikainen lintu, vähän kana.”

Julkisuudessa Kahlo on gorilla. Esiintyessään ryhmän jäsenet käyttävät naamareita ja kuolleiden naistaiteilijoiden nimiä. Esikuvinaan he pitävät Robin Hoodia, Lepakkomiestä ja Ihmenaista.

Kaikki sai alkunsa vuonna 1985. New Yorkin modernin taiteen museo MoMA avasi näyttelyn, joka esitteli merkittävimmät nykytaiteilijat ympäri maailmaa. Vain 13 taiteilijaa 169:stä oli naisia, kaikki olivat valkoisia eikä kansainvälisyys yltänyt Yhdysvalloista Eurooppaa kauemmas. Kaiken lisäksi kuraattori tokaisi, että jokaisen, joka ei ole näyttelyssä mukana, olisi syytä miettiä uravalintaansa uudelleen. Kahlo ja toinen perustaja Kathe Kollwitz miettivät jotain aivan muuta.

Kahlo kertoo olleensa sekä aktivisti että taiteilija ennen Guerrilla Girlsiä. Taidekoulun ”post-minimalistiset” professorit sanoivat, ettei taiteen avulla voi muuttaa maailmaa: katsos, kun taide ja politiikka ovat kaksi aivan eri asiaa. Kahlo ei uskonut.

”Aloitimme valittamalla asioista ja esittämällä kysymyksiä, joita muut eivät kysyneet. Vaadimme avointa ja läpinäkyvää taidekenttää. Haluamme taidemaailman, jota eivät johda miljonäärit.”

Ennen kaikkea Kahlo toivoo, että kaikilla taiteilijoilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet. Läpilyönti on tarpeeksi vaikeaa ilman syrjintääkin.

”Systeemin, joka kouluttaa naistaiteilijoita, pitäisi myös antaa heille tilaisuus menestyä. Jotakin on pahasti pielessä. Jos näin tapahtuisi muissa ammateissa, hätäistuntoihin kutsuttaisiin tuhansia työryhmiä ja komiteoita. Mutta kukaan ei tee niin taiteen saralla.”

Vaikka näyttelyt ovat nykyään ­aiempaa moniäänisempiä, vallitsee taiteessa edelleen eriarvoisuus.

”Erityisesti se korostuu huutokaupoissa. Niissä naiset ja värilliset taiteilijat ovat harvoin esillä. Kun ovat, ei heidän töistään makseta juuri mitään.”

Kahlon mukaan se johtuu siitä, että ostajat ovat usein miljonäärejä, suurin osa heistä valkoisia miehiä. Takapajuisissa taidepiireissä arvostus mitataan rahassa, ja naisen euro vastaa murto-osaa miehen valuutasta.

”Yhdysvalloissa museot ja galleriat ovat riippuvaisia keräilijöistä. Tilat ovat yksityisomistuksessa ja niiden johtajat antavat rahaa instituutioille ainoastaan nostaakseen omien investointiensa arvoa. Se on korruptiota.”

Erilaisia työpajoja ja seminaareja lukuun ottamatta Guerrilla Girlsin työt ovat helposti uudelleentuotettavia: julisteita, grafiikkaa, tarroja ja kirjoja. Eivätkä niiden painokset ole rajoitettuja, kuten vaikka Andy Warholin tehtaalla. Sisseillä ei ole edustajia eikä töitä ripusteta vain gallerioihin. He haluavat julisteensa jokaisen opiskelijan seinälle. Teosten epäkonventionaalisesta monistettavuudesta ja toistettavuudesta on tullut poliittinen kannanotto.

”Yleensä taiteilijat tekevät arvokkaita esineitä, jotka voivat sijaita ainoastaan yhdessä paikassa kerrallaan. Ihmisten annetaan tapella keskenään siitä, kuinka paljon he pystyvät taiteesta maksamaan.”

Teokset pyrkivät huumorin avulla paljastamaan seksistiset ja rasistiset asenteet sekä tekemään ennakkoluuloista naurettavia. Ryhmä on laatinut esimerkiksi teoksia, joissa listataan ne New Yorkin galleriat, joiden esittelemistä töistä alle kymmenen prosenttia on naisten tekemiä. Toinen lista kertoo, ketkä kriitikot arvioivat vähän tai ei lainkaan naisten tekemään taidetta.

Monia Guerrilla Girlsin tempaukset ärsyttävät. Menopaussi-ikäiset naiset pahastuivat gorillojen kuumia aaltoja käsittelevästä tempauksesta, vaikka kampanjan takana oli itsekin vaihdevuosista kärsiviä.

Guerrillat kommentoivat naisten asemaa paitsi taiteessa, myös yhteiskunnassa. Viime aikoina tähtäimessä ovat olleet naisten kohtaama rasismi ja vihapuhe, epäoikeudenmukaiset raiskausoikeudenkäynnit sekä naisten aliedustus politiikassa.

Taidemaailman omanatuntona itseään pitävä ryhmä on iskenyt myös Hollywoodia vastaan muovaamalla anatomisesti oikeanlaisen Oscar-patsaan, joka kuvastaa tyypillistä Oscar-voittajaa. Hän on valkoinen, vatsakas, keski-ikäinen mies.

Marko Ylitalo

Guerrilla Girls Nordic Tour Metsätalolla 27.4. klo 16.30-18.30. Vapaa pääsy.

www.guerrillagirs.com