Kaunotar ja nörtti

T:Teksti:

Helene Auramo on nuori, nainen ja johdossa. Sosiaalisen median konsulttiyrityksen toimitusjohtajasta ja Indiedays-muotiblogiportaalin perustajasta ei koskaan pitänyt tulla yrittäjää, eikä liiemmin uusmedianörttiä.

Helene Aura­mon, 28, ei pitäisi olla tässä. Sosiaa­lisen median konsulttiyri­tyksen Zipipopin toimitusjohtaja ja sosiaalisen median asiantuntija Au­ramo kiinnittää henkseleitään van­hassa kokoussalissa Helsingin kes­kustassa, mutta alun perin hänet piti kuvata Helsingin Pörssiklubilla. Ku­vauslupaa herrainklubin perinteitä vaalivalle kerholle ei kuitenkaan he­runut. Tilat on tarkoitettu ainoas­taan 1 461 mies jäsenen käyttöön, kuului vastaus.

Auramon ei pitäisi olla tässä toi­sestakaan syystä. Hänestä ei koskaan pitänyt tulla yrittäjää, eikä liioin uus­medianörttiä. Jos asiat olisivat men­neet toisin, esimerkiksi Valio tai TDC eivät hyödyntäisi toiminnas­saan sosiaalisia medioita – eivät ai­nakaan Zipipopin ohjeistamana. Ja jos asiat olisivat menneet toisin, 140 000 muotiblogien ystävää olisi ilman Indiedays-blogiportaalia. Au­ramo on yksi Suomen suurimman nuorten naisten nettimedian perus­tajista.

Kuinka tässä näin kävi?

”Tähän on tulossa lasisei­nä. Tuohon taas video­tykki, jotta tässä voidaan kokoustaa. Ja täällä on tällainen pie­ni huone, koppi. Ehkä tästä voisi teh­dä toimistohuoneen. Tiedätkö ke­tään taikkilaista, joka voisi olla kiinnostunut tekemään sisustus­suunnitelmaa?” Auramo kysyy.

Heti ensitöikseen hän kierrättää Zipipopin uusissa Töölössä sijaitse­vissa tiloissa. Ne ovat vielä vaiheessa, sillä edelliset vuokralaiset lähtivät li­vohkaan, huhujen mukaan Ruotsiin, mikä aiheutti aikatauluissa hässäk­kää. Avarammat tilat tulivat kuiten­kin tarpeeseen, Auramo kertoo.

Vuonna 2007 perustetun yrityksen kokoonpano on kasvanut kolmesta yhdeksään, ja uusia työntekijöitä hae­taan parhaillaan. Viime vuonna sen liikevaihto nousi yli 500 prosenttia, ja kasvu vaikuttaa jatkuvan. Viime vuonna Tietoviikko nimesi Zipipopin lupaavimmaksi start-up-yritykseksi tieto- ja viestintätekniikka-alan asian­tuntijoille tehdyn kyselyn perusteel­la. Kesällä Auramo oli ehdolla Suo­men Microsoftin ja Talouselämä-leh­den Vuoden Innovaatiojohtaja -tittelin saajaksi.

Sosiaalisen median konsulttiyri­tyksille on nyt kysyntää. Konsultti­yrityksiä ja mainostoimistoja tulee koko ajan lisää, ja yhden ihmisen toi­mistoja tuntuu Auramon mielestä olevan vähän liikaakin. Mistään 1990-luvun loppuun verrattavasta it-hypestä ei silti ole kyse.

Jotain on opittu, eikä törsäily ole enää samanlaista kuin ennen. Ei vaikka uusista tiloista löytyy sauna ja baari, josta tulee iltaisin Zipipub, ku­ten Auramo vitsailee.

”Sellaista meininkiä, että läppäril­lekin on tyyliin oma taksi, ei näe enää missään. Raha on tiukassa. Jossain Arctic Startupin Arctic Eveningeissä ku­kaan ei tilaa samppanjaa koko jengil­le. Enemmänkin se on sitä, että juo­daan olutta ja kehitellään ideoita yhdessä, ollaan tosi jalat maassa. Jos joku epäonnistuu, siitä puhutaan. Sii­nä mielessä se on tosi rehellistä – ku­kaan ei leiju.”

Enää ei myöskään myydä tyhjää.

”Jos mietin vaikka meidän yritys­tä, mitään kuplaa ei ole, kun emme ottaneet lainaa eikä meillä ole mil­joonasijoituksia taustalla. Ja me myydään asiantuntijuutta, joka ei katoa”, hän huomauttaa.

Auramo itse on hankkinut asiantuntijuutensa Kaup­pakorkeakoulusta ja Taide­teollisen korkeakoulun medialabo­ratoriosta, jossa hän tekee toista maisterintutkintoa. Toimitusjohta­jan ja yrittäjän palli on kuitenkin kaikkea muuta kuin mitä hän oli suunnitellut. Auramon isä on raken­nusalan yrittäjä, ja hän kertoo näh­neensä pahimman laman seuraukset kotona.

”Yrittäjän ammatti oli lapsuuden haaveista kaukana. Suhtauduin yrit­täjyyteen tosi negatiivisesti. Halusin lentoemännäksi tai opettajaksi – kattelin, mitä muut aikuiset ympä­rillä tekee. En mä pienenä uskaltanut ajatella, mitä musta tulee isona, en ainakaan mitään hienoa.”

Auramo oli tunnollinen koulussa, mutta lukion jälkeen hän oli vähän hukassa. Jopa niin, että päätti kave­reiden tavoin pyrkiä sihteerikou­luun. Pääsykokeen psykologiset testit eivät kuitenkaan menneet nappiin.

”Siellä kysyttiin, että mitä ka­dehdit miehissä tai mikä miehillä on naisia paremmin. Vastasin että he pääsevät helpommin johtajiksi. Ei mikään ylläri siis, etten sinne so­pinut”, Auramo sanoo ja rämähtää nauruun.

Välivuoden jälkeen hän päätti hakea Kauppakorkeakouluun. Jo­tain tuntui kuitenkin puuttuvan.

”Mietin moneen kertaan kaup­piksessa, onko tämä mun hommaa. Kun menin Taikkiin, tuntui että musta tuli luovempi. Yhtäkkiä al­koi tulla paljon ideoita, joista olisi voinut tehdä yrityksen. Aloin ekaa kertaa uskoa, että mustahan voi tulla mitä vaan. Kauppiksessa piti olla aina bisnesplänit ja nämä ja nämä ja nämä kunnossa, Taikissa ne pelot lähti.”

Toisin kuin alanvalinnan pe­rusteella voisi kuvitella, Auramo ei ollut pienenä tietokonenörtti. Suurin oppi on tul­lut Zipipopin myötä.

”En mä osaa koodata ollenkaan, mutta tykkään suunnitella palvelui­ta ja konseptoida.”

Idea yrityksestä syntyi Kampin viidennessä kerroksessa sijaitsevas­sa Johto-caféssa kun Auramo sekä kurssikaveri ja yrityksen toinen pe­rustaja Richard von Kaufmann te­kivät koulutyötä. Nykyinen sosiaali­sen median asiantuntijayritys aloitti tekemällä sitä, mitä nyt opettaa. Al­kuaikoina se suunnitteli tapahtuma­järjestämiseen liittyviä tuotteita ja työkaluja, kuten Mennäänkö yhdelle -Facebook-sovelluksen ja Zipiko-mobiilisovelluksen.

”Niistä opittiin paljon yhteisölli­syydestä ja siitä, miten sosiaalinen media toimii. Tuotekehitystä teh­dessämme yritykset alkoivat pyytää meiltä Facebook-sovelluksia. He ha­lusivat oppia sitä mitä me osattiin. Sitä kautta me siirryttiin pikku hiljaa konsultoimaan suuria yrityksiä.”

Tänä päivänä zipipopilaiset kier­tävät kouluttamassa yrityksiä sosiaalisen median kanavien käyttöön, puhuvat seminaareissa sekä tekevät yrityksille sosiaalisen medi­an strategioita. Entä yri­tyksen tulevaisuus?

Auramon mu­kaan on vaikea sa­noa, mitä he teke­vät parin vuoden päästä.

”Ollaan kyllä varmasti netissä ja yhteisöllisyyden kans­sa tekemisissä. Mutta en usko että se on samaa mitä tehdään juuri nyt – sehän tarkoittaisi että me ollaan jämähdetty.”

Jämähtämisestä ei Auramon tapauksessa oikein voi puhua. Hän on yksi Indiedays-muoti- ja -lifestyleblogiportaalin perustajis­ta. Indiedaysillä on viikottain yli 140 000 kävijää, mikä tekee siitä Suomen suurimman nuorten nais­ten nettimedian. Auramo on myös vielä pari vuotta sitten pyörineen Digitytöt-videoblogin takana. Se opetti nuoria naisia nettiin liittyvis­sä asioissa. Hän on ollut perusta­massa Style the City -nimistä videoblogia, bloggaa Tietoviikkoon ja on vastikään aloittanut HelloHelene-ter­veysblogin pitämisen, jossa hän pos­taa elämäntaparemontistaan ja laih­duttamisesta.

Suunnitteilla on myös kaksi uutta osakeyhtiötä, joista toinen liittyy net­tishoppailuun ja toinen healthcoa­chingiin, terveysvalmennukseen. Au­ramo nimittäin aloitti vastikään terveyskouluttajan opinnot yhdys­valtalaisessa Institute of Integrative Nutrition -opistossa. Luennot ja ten­tit tehdään verkossa, tietenkin. Se on Auramon mukaan tyypillinen ”Hele-esimerkki”, sillä hän innostuu hel­posti.

”Mua kiehtoo etsiä asioita, jotka puuttuvat tai joita voi kehittää eteenpäin. Itse olen sosiaalisessa mediassa paljon joka päivä ja käytän eri sovelluksia. Kai voi sanoa, että se on intohimo. Jos testaan uutta tuo­tetta, joka on hyvin tehty, saan kiksit. Usein myös näen kuvina, että `hei tän saman voisi tehdä tähän toiseen tarkoitukseen`”, Auramo sanoo.

Zipipopin tiimissä Auramo on tällä hetkellä ainoa nainen. Se, että yrityksen johdossa on nuori nainen, aiheuttaa välillä koomisia tilanteita. Se ei ole ihme, sil­lä perinteisesti yrittäjä on ollut keski-ikäinen mies. Eurooppalaisista yrittä­jistä vain noin 30 prosenttia on naisia, ja Suomessa osuus on sama.

”On mua luultu sihteeriksi, usein­kin. Vieläkin palaveriin mennessä huomaa, että asiakkaat eivät ole aja­telleet, että mä olen meistä se toima­ri. He kättelevät ehkä muut ensin ja sitten kun sanon, että Helene Aura­mo, toimitusjohtaja, ne kysyy, että mikä, mikä se sun titteli olikaan”, Auramo sanoo.

Hänestä tilanteet ovat hauskoja. Kun huomio kohdistuu tiimin mie­hiin, hän voi keskittyä tilanteen tark­kailuun.

”En kuitenkaan ole ikinä kokenut, että siitä olisi haittaa, että on nainen. Ehkä vakavasti otettavuu­den kanssa voi joskus olla ongelmia, mutta ne on loppuneet, kun alan puhua.”

Yritystä pe­rustaessaan Au­ramo tosin ker­too pohtineensa asemaansa ja esi­merkiksi pukeutu­mista enemmän. Tuol­loin sopivaa esikuvaa ei löytynyt.

”Silloin ajattelin, että jos tää hom­ma tästä jatkuu, haluan olla esikuva uusille nuorille yrittäjille. Haluaisin sanoa, että olkaa vaan oma ittenne.”

Naisjohtajien vähyys näkyy myös yrittäjätapaamisissa, Auramo kertoo. Viime syksystä lähtien toiminut it-naisten yhteisö Future Female tuo hänen mukaansa siihen hyvää vaihte­lua. Future Female on kolmen yrittä­jänaisen perustama nuorten naisten verkostoitumistapahtuma. Keskuste­lutilaisuuksia on järjestetty jo muuta­ma, ja toisella kerralla puhujana oli myös Auramo.

”Se on tosi hyvä juttu, ja ne oli molemmilla kerroilla täynnä. Ehkä se voi toimia sisäänheittojuttuna myös muihin yrittäjätapaamisiin – niihin voi olla vaikea lähteä, jos ei tunne ketään”, Auramo pohtii.

Onko kyseessä siis naisten vasti­ne herrakerhoille?

”No. Mikä käsitys mulla on herra­klubeista, niin sanoisin että Future Female on raikkaampi.”

Sanat Ann-Mari Huhtanen
Kuva Jarmo Katila

Kuka

Helene Auramo, 28, on sosiaali­sen median konsulttipalveluita tarjoavan Zipipopin toimitusjoh­taja, yhtiön osakas ja sosiaalisen median asiantuntija. Hän on myös yksi Indiedays-muoti- ja lifestyleblogiportaalin perusta­jista ja Tietoviikko-verkkolehden bloggaaja. Auramo pitää lisäksi elämäntaparemontista kertovaa HelloHelene-blogia.

Himottaa

”Uusi iPad2.”

Kaduttaa

”Se, etten lähtenyt yrittäjäksi aikaisemmin.”

Kyrpii

”Jos joku ottaisi multa viimeiset kolme vuotta pois.”