Sveitsin pankkiholveissa lepäävät diktaattorien varat ja veronkiertäjien eläkkeet. Kansainvälisessä painostuksessa Sveitsi taipuu hiljalleen raottamaan pankkisalaisuutta.
Geneven rantabulevardilla ympärillä suhisevat sähköbussit. Horisontissa siintää lumihuippuinen Mont Blanc. Asuu siellä myös Suomen tweetatuin julkkis, formulakuski Heikki Kovalainen.
Geneve ja Zürich ovat Lontoon ohella Euroopan tärkeimmät pankkikeskukset. Niiden keskustoissa kohoavat pankkien ja luksuskellomerkkien kivitalot. Pankit työllistävät 200 000 sveitsiläistä. Joissain Sveitsin kantoneissa työttömyys on miltei tuntematon käsite, ja Sveitsin frangi on maailman luotetuimpia valuuttoja. Mikäs Alppien keskellä ollessa.
Mutta noin 1400 kilometriä etelämpänä Välimeren etelärannoilla kansa alkoi hiljattain vaatia muutosta. Keskusteluun nousivat myös Mubarakin ja Gaddafin, kahden diktaattorin omaisuudet. Piilopaikoista yhtenä mainittiin Sveitsi. Tietysti. Kyllähän kaikki James Bondista alkaen ovat tienneet sveitsiläisistä pankkitileistä.
Veroparatiisi eli salaisuusvaltio
”Nykyään puhutaan salaisuusvaltioista, sillä pankki- ja muut salaisuuslait ja -käytännöt mahdollistavat veroparatiisien toiminnan”, kertoo veroparatiiseista kirjan kirjoittanut Matti Ylönen.
Ylösen mukaan veroparatiiseja käyttävät niin rikkaat sijoittajat kuin diktaattoritkin. Sveitsi ei pidä ulkomaista veronkiertoa edes rikoksena.
Sveitsiläispankin asiakas on oikeutettu yksityisyydensuojaan – aivan kuin potilas, joka uskoutuu lääkärille. Pankkisalaisuus kieltää pankkia paljastamasta asiakkaiden tietoja tai edes tilien olemassaoloa. Salaisuus on diktaattorille välttämättömyys.
Pohjois-Korean Kim-Jong Ilin Sveitsiin piilotetun omaisuuden arvellaan olevan kaksi miljardia dollaria. Toisin kuin muut länsimaat, Sveitsi on ylläpitänyt diplomaattisuhteita Pohjois-Koreaan jo vuosikymmeniä, ja Jong-Ilin poika, tuleva vallanperijä, on käynyt ala-asteensa Bernissä.
Sveitsi jarruttaa ex-diktaattorien, kuten Kongon Mobutu Sese Sekon ja Haitin Jean-Claude Duvalierin omaisuuksien palauttamista valtioille. Kehitysmaiden korruptoituneilla valtionpäämiehillä kuten Kamerunin Paul Biyalla, Gabonin Ali Bongolla ja Päiväntasaajan Guinean Teodoro Nguema Obiangilla on tapana lomailla perheineen puolueettomassa diplomaattikehdossa, humanitääristen järjestöjen päämajojen naapurissa.
Kansan rahoja tuhlaavat hallitsijat ovat syy siihen, että Sveitsissä ylipäätään on pankkisalaisuus. Jean Calvin, kristitty ja uskonpuhdistaja, näki pankkitoiminnan hyödyllisenä. 1600-luvun lopulla Aurinkokuningas kielsi kalvinismin Ranskassa. Calvinin seuraajat, hugenotit, pakenivat Geneveen ja perustivat 1700-luvulla Calvinin oppien mukaan ensimmäiset sveitsiläispankit.
Sitten peliin astuu sattuma. Ranskan kuningas tarvitsee käteistä. Pitää päästä shoppailemaan. Ainoa ratkaisu käteispulaan on lainata, ja lainaa saa pankeilta rajan takaa, karkotetuilta hugenoteilta. Kansa ei saa tietää kuninkaansa katastrofaalisesta taloustilanteesta. Salassapitopykälät syntyvät rojaalia suhmurointia varten.
Kun nykyisen pankkilain salaisuuspykälä laadittiin vuonna 1934, Sveitsi väitti suojelevansa juutalaisia. Salauspykälän ansiosta nämä voisivat siirtää rahojaan turvaan natsi-Saksasta. Todellisuudessa Sveitsiä myös pelotti 1930-luvun talouslama ja pankkien vetovoiman menetys. 1990-luvulla UBS-pankin turvamies Christoph Meili paljasti maailmalle, että pankki silppusi pohjakerroksessaan juutalaisten tilitietoja pitääkseen näille kuuluvat rahat itsellään.
Sveitsin sijoitusbisneksen arvo on 1,8 biljoonaa dollaria. Lähes joka kolmas offshore-pankkitili maailmassa avataan juuri Sveitsissä. Tax Justice Network -tutkijaverkoston mukaan maailman veroparatiiseissa sijaitsee yhteensä 7 500-10 000 miljardia euroa yksityistä varallisuutta.
”Asemansa ansiosta Sveitsin pankkeihin on talletettu ja niiden kautta sijoitetaan huomattavasti maan todellista painoarvoa enemmän rahaa”, Ylönen sanoo.
Tällä hetkellä ainoa tapa saada tietoa ulos pankeista on varastaminen.
”Salaamispykälän rikkominen on pankkiireille ja muille rikosoikeudellinen asia”, toteaa Ylönen.
Viime vuonna eräs UBS-pankin työntekijä kopioi itselleen cd-levyllisen rikkaiden saksalaisten tilitietoja. Saksan hallitusta tiedot kiinnostavat, onhan kymmenen prosenttia sveitsiläispankkien asiakkaista saksalaisia. Sveitsi haluaa voron käräjille. HSBC-pankissa kaksi työntekijää kopioivat niin ikään tilitietoja. Ranska sai tietojen ansiosta perittyä yli miljardia euroa kierrettyjä veroja.
Painostus johti lakiuudistukseen
Talouskriisistä lähtien EU, Yhdysvallat ja Saksa ovat painostaneet sveitsiläispankkeja avautumaan. Yhdysvallat epäilee yli 50 000 rikkaan amerikkalaisen kiertävän veroja UBS-pankin tilien kautta.
Kovan kansainvälisen paineen alla Sveitsi tekee viimein yhteistyötä, mutta maa on taipunut vain muodollisesti. Käytännössä sveitsiläisvirkamiehet luovuttavat tietoja yhä vastahakoisesti. Tammikuussa Sveitsin hallitus perääntyi sopimuksesta, jolla UBS olisi luovuttanut Yhdysvalloille yli 4 000 asiakkaan tilitiedot. Pahat kielet sanovat, että jos sveitsiläistilit lopulta aukeavat, on pimeä raha jo siirtynyt Singaporeen.
Kansainvälisen painostuksen ansiosta Sveitsi sääti helmikuussa lain, johon viitataan nimellä Lex Duvalier. Se oikeuttaa Sveitsiä palauttamaan diktaattorien rahat kansalle, mikäli Sveitsi niin haluaa.
Nimi juontaa Duvalierin vuonna 1986 jäädytetyistä 6,2 miljoonasta dollarista, jotka voidaan nyt periaatteessa palauttaa Haitiin. Pikkusumma, sillä laki ulottuu vain niihin tileihin, jotka ovat suoraan diktaattorin omissa nimissä. Suurin osa varoista on siirretty tileille, joiden nimellinen hallinnoija on joku muu.
Yksi poikkeus on. Vaikka kansainväliset rikolliset eivät Sveitsiä yleensä kiinnosta, Post Finance -pankki sulki Julien Assangen tilin välittömästi kun tämä oli pidätetty.
Sanat Joni Karjalainen
Kuva Maria J. Manner
