04. maaliskuuta 2011
Teksti:

Nykytanssija Elina Pirinen tanssii, laulaa, näyttelee ja soittaa indierockia. Hänen mielestään tyttöjen pitäisi hävetä vähemmän.

Punaposkinen nainen ryntää sisään kahvila Allotriaan.
”Anteeksi, anteeksi , anteeksi että oon myöhässä”, nykytanssija Elina Pirinen, 29, sanoo.

Syynä on neljän ruuhka. Tai oikeamminkin piano, joka piti roudata aamulla Uuden tanssin keskus Zodiakiin. Siellä Pirinen harjoittelee uutta sooloteostaan Lover of the Pianist, joka saa ensi-iltansa maaliskuun alussa. Teoksessa Pirinen, yksi kiinnostavimmista suomalaisista nuorista koreografeista, tanssii, soittaa, laulaa ja puhuu, vieläpä säveltää ja kirjoittaakin.
”Väsyttää läppä, jota tanssijoista kuulee edelleen. `Hitsit se tanssija näytteli tai lauloi.` Eihän näyttelijöitäkään ihmetellä samalla tavalla, jos ne osaa laulaa tai liikkua”, Pirinen sanoo.

Pirinen puhuu punk-haltuunotosta. Se tarkoittaa sitä, ettei mieli estä tekemästä ja kokeilemasta asioita ensisijaisen ilmaisukeinon ulkopuolelta. Jos vaikkapa tanssitaiteilijaa laulattaa, niin antaa palaa vaan. Laulajien ei tarvitse olla huolissaan siitä, että joku turmelee heidän taiteenlajinsa.
”On virkistävää, että joku tulee ulkopuolelta ja sekoittaa vähän pakkaa”, tanssija sanoo.

Nykytanssissa voi Pirisen mukaan lainailla vapaasti monesta taiteenlajista. Jos siis uskaltaa.
”Vituttaa, että ihmiset kaventaa omaa repertuaariaan ja dumppaa ilmaisukeinoja. Ihmisillä on vaikka mitä kykyjä – kaikilla ihmisillä, ei vain sellaisilla, jotka ovat käyneet taidekouluja. Kaipaisin tähän maailmaan sellaista, ettei arasteltaisi ja häpeiltäisi niin paljon.”

Pirisen mukaan kyse saattaa olla siitä, että tyttökulttuurissa häpeä on kovempi.
”Joku jäbä jossain, kysyykö se, että `saanks mä soittaa kitaraa?` Ei kysy, vaan se ottaa sen kitaran. Toivon samaa asennetta tyttökulttuuriin.”

Punk-haltuunotto ei kuitenkaan ole sataprosenttista anarkiaa. Pirisen mielestä kaikilla on vapaus kokeilla, mutta toissijainen taidemuoto ja väline pitää opetella kunnolla. Niin Pirinenkin teki.
Tanssin lisäksi hänellä on takanaan laaja musiikkikoulutus. Hän on soittanut viulua ja pianoa kuusivuotiaasta saakka. Klassisen baletin Pirinen aloitti vuotta vanhempana. Kun hän tutustui kymmenvuotiaana nykytanssiin, se oli menoa.

Musiikki ja tanssi pysyivät rinta rinnan Teatterikorkeakouluun saakka. Lopulta tanssi ja sen fyysisyys veivät voiton klassisesta musiikista.
”Muistan kun erittäin tiukan venäläisen koulukunnan käynyt virolainen viuluopettaja sanoi aina että `Mitä sinä tanssia? Sinä seiso paikalla ja soita. Mitä sinä heilu ja liikku?` Se liike vaan tuli aina sieltä.”

Pirinen valmistui tanssitaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 2008. Hänen ensimmäinen sooloteoksensa Friend of a Pianist sai ensi-iltansa Täydenkuun Tanssit -festivaaleilla pari vuotta sitten. Se herätti tanssiväen mielenkiinnon, ja sen jälkeen Pirisellä on riittänyt vientiä. Hänen teoksiaan on nähty Kiasma-teatterissa, hän on tanssinut Helsinki Dance Companyssa ja useissa freetuotannoissa sekä näytellyt Helsingin Kaupunginteatterin Spring Awakening -musikaalissa. Viime vuonna hänet palkittiin vuoden tanssitaiteilijana Tanssivirtaa Tampereella -nykytanssifestivaaleilla.
”— valloittavan herkkä, hauskasti räväkkä ja vahvasti intohimoinen esiintyjä sekä puhutteleva koreografi”, sanottiin tuolloin perusteluissa.

Mutta eikö tanssin ilmaisukyky riitä koreografille? Miksi hän ei tyydy liikkeeseen?
”Tuntuu, että musta yritetään lanseerata sellaista, jolle pelkkä liike ei riitä. Mutta en mä halua esitellä taitojani, vaan ajatella ja tuntea taiteen kanssa”, Pirinen sanoo.
”Mulle tärkeämpää on tutkia ilmaisua kuin miettiä, teenkö liikettä. Joissakin kohtauksissa tavoitan sanoman paremmin jollain toisella keinolla. Jos kohtaus syntyy puheesta, niin hyvä. Jos liikkeestä, niin hyvä. Lover of the Pianistissa hahmotan näyttämön noiden eri elementtien kautta”, tanssija sanoo.

Pirinen ei ole unohtanut musiikkia, joskin klassinen musiikki on vaihtunut indierockiin. Pirinen laulaa ja soittaa viulua ja pianoa Mikko Torvisen Viihdeorkesterissa. Yhtye on osa Viihdeimperiumiksi nimettyä tamperelaista kollektiivia, johon kuuluvat myös Risto sekä Moppi ja Aivokurkiaiset. Yhtye työstää tällä hetkellä toista levyään.

Pirinen haaveilee myös omasta bändistä. Mutta tuon intohimon aika ei ole vielä.
”Alan tehdä omaa musaa täysillä sitten, kun mun keho oikeasti alkaa väsyä. Mutta en mä ajattele, että kaikkien tanssijoiden pitää kehittää jotkin sijaisammatit – jos mä niin sanoisin, viisikymppiset kollegat suuttuisi. Pidän breikin, teen musaa ja nukun päiväunia kissani kanssa. Rakas mieheni on sanonut, että haluaa toimia mun mesenaattina.”
Lover of the Pianist Uuden tanssin keskus Zodiakissa, Tallberginkatu 1 B, ensi-ilta to 3.3. klo 19. Liput 12/20 €.

Sanat: Ann-Mari Huhtanen
Kuva: Teemu Granström