18. helmikuuta 2011
Teksti:

Viime syksynä miehet käyttivät edustajiston kokouksissa 97 puheenvuoroa, naiset vain 43, vaikka edaattoreista melko tarkkaan puolet oli naisia.
Kolme innokkainta puhujaa – HELP­in Ted Apter (25 puheenvuoroa), sitoutumattoman vasemmiston Veikko Eranti (17) ja HYALin Niilo Toivonen (11), ovat kaikki miehiä. Jos heidän puheenvuoronsa jätetään huomiotta, miehet käyttivät puheenvuoroja vain kerran enemmän kuin naiset.

Apter, miksi puhut niin paljon?
”Olen valmisteluvaliokunnan puheenjohtaja ja oppositiojohtaja. Oppositio ei voi tuoda mielipidettään esiin valiokunnissa, joten meidän on reagoitava kokouksissa. Emme ole sopineet, että oppositio puhuisi juuri minun suullani, mutta niin se on vähän mennyt.”

Eranti, sinun ryhmäsi on hallituksessa. Miksi sinä puhut niin usein?
”Noin puolet puheenvuoroistani on vastauksia Ted Apterille. En halua, että hän hallitsee kokouksia yksin. Lisäksi olin edarivaalikausien siirtämiskysymyksessä mielipiteineni aika yksin, joten oli pakko puhua. Kolmanneksi talousasioihin liittyvä argumentointi on usein niin huonoa, että on pakko vastata.”

Naisista eniten äänessä on osakuntien Hanna Hannus, joka puhui kahdeksan kertaa. Hannus, mikseivät naiset puhu enemmän?
”Edustajiston kokousten ilmapiiri on sellainen, että ensimmäisen puheen pitäminen voi jännittää. Ehkä naiset jännittävät enemmän. Tilannetta voisi korjata järjestämällä rennompia tapaamisia, joissa kollegat tulisivat tutuiksi.”

Apter, Eranti ja Hannus ovat ryhmiensä puheenjohtajia. He vakuuttavat yrittäneensä innostaa muitakin puhumaan.
Helpin Aleksanteri Aspelund, HYALin Reko Hynönen, osakuntien Varpu Oinas, SNÄFin Hugo Pipping ja HYALin Paul Stenbäck ovat olleet paikalla kaikissa syksyn kokouksissa, mutta eivät ole käyttäneet yhtään puheenvuoroa. Miksi?
”Pari kertaa olisin voinut mennä, mutta en mennyt, kun en ole mennyt ennenkään. Rimakauhua se kai on”, sanoo Hynönen.
”En tunne riittävästi taustoja. En halua mennä pönttöön sanomaan asioita, jotka on sanottu jo tuhat kertaa edellisillä kausilla ja todettu huonoiksi ideoiksi”, lisää Oinas.
”HYYn kuviot ovat uusia ja perehtyminen kestää”, sanoo ensimmäisen vuoden opiskelijana edustajistoon valittu Aspelund.

Kaikki sanovat, etteivät halua mennä pitämään kannatuspuheenvuoroja tai toistamaan kokouksessa jo kertaalleen sanottuja asioita.
”Pöntössä puhuminen ei ole tehokkain keino vaikuttaa asioihin. Valiokunnissa puhuminen vaikuttaa enemmän”, Stenbäck lisää.
Joskus ongelmana on kielimuuri. Pippingin mukaan edustajistossa on korkeampi kynnys puhua ruotsiksi, sillä ei voi olla varma, että sanoma menee perille. Kielivaikeuksista kärsii omien sanojensa mukaan myös Tsemppi-ryhmän ainoa edustaja Anna Bessonova, joka on ollut pois kaikista kokouksista.
”Minulla ei ole tulkkia, joka olisi voinut kääntää puheenvuorot englanniksi. Keväällä yritin käydä kokouksissa, mutta en ymmärtänyt mitään. Ryhmässämme ei ole ketään, joka haluaisi mennä kokouksiin sijastani.”

Keskustaopiskelijoiden Olli Saaristo on ryhmänsä ainoa edustaja, muttei ole käyttänyt puheenvuoroja.
”Olen useimmiten oikean edustajistoryhmän kanssa samaa mieltä. Ei puhujanpönttöön pidä mennä vain näkyvyyden takia.”
Annatko siis kokoomuslaisten puhua puolestasi?
”Käytän puheenvuoroja valmisteluvaliokunnassa. Hallituksella on 45 ääntä ja oppositiolla 15, joten hallituksen esitykset viedään läpi.”
Kukaan vaikenijoista ei pidä puhumista sukupuolikysymyksenä.
”Ei tätä tarvitse liittää mies-nais-kysymykseen. Nämä ovat henkilökohtaisia ominaisuuksia”, Stenbäck sanoo.

Maria Pettersson