17. helmikuuta 2011
Teksti:

Tämä on testi. Osaat kuulemma yli kahtakymmentä kieltä – kiroile niillä kaikilla.
Galegon kieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistolla ja espanjaa Kielikeskuksessa opettava Santeri Siimes, 29, epäröi.
”Oletko tosissasi? En mä tiedä mitään solvauksia, ei niitä opeteta tunnilla”, hän väistelee.
Ehkä jokin yksinkertainen peruslause sitten?
”Hoy es un dia bonito, es ist ein schöner Tag heute, il fait beau aujourd`hui, i dag är det vackert dag, täna on ilus päev”, hän luettelee espanjaksi, saksaksi, ranskaksi, ruotsiksi, viroksi, italiaksi, portugaliksi, galegoksi, katalaaniksi, hollanniksi, norjaksi, tanskaksi, liettuaksi ja latinaksi. Pienellä kertauksella lähtisivät myös fääri, islanti, latvia, romania, unkari, baski, tsekki ja venäjä.
Siimes korostaa, että on ”puhumisen sijaan opiskellut” kieliä. Ei siis kuumotella enempää.
siimes on aina ollut kielimiehiä. Ala-asteella hän luki ranskaa ja englantia, kahdeksannella luokalla alkoivat espanjan opinnot. Espanjan sukukieliä hän opiskeli kotona itsekseen. Kun muut pelasivat ulkona jalkapalloa, Siimes tankkasi portugalia, italiaa ja latinaa.
”Mä en todellakaan ollut pelaamassa mitään”, hän sanoo.
”Vihaan urheilua kaikissa muodoissa. Mulla oli yläasteella paitakin, jossa luki, että `musiikki pelasti minut urheilulta`. ”
Ressun lukiossa repertuaaria täydensivät saksa, venäjä, viro, kreikka ja hollanti.
Yliopistossa pääaine oli espanjalainen filologia, mutta Siimes suoritti lisäksi kaikki sivuainekokonaisuudet romaanisista kielistä ja oli tuttu näky yksittäisillä kielikursseilla. Kun galegon kielestä gradunsa tehnyt Siimes valmistui maisteriksi, kasassa oli 365 opintoviikkoa – kaikki kielistä.
”Kaikki kielet, joita olen opiskellut, ovat kauniita, vaikka se onkin mielipidekysymys. Esimerkiksi kaikki romaaniset kielet ovat korvia hiveleviä ja galego jopa runollista.”
Siimes ei usko, että ihminen voisi oppia vain rajallisen määrän kieliä.
”Yksi dosentti sanoi kerran, että kymmenen ensimmäistä ovat ne vaikeimmat. Sen jälkeen muuttuu helpommaksi. Mitä enemmän opiskelee, sitä tottuneempi on hahmottamaan kielen rakenteen.”
Millainen kielivirtuoosi sitten on opettajana? Tuleeko hänelle koskaan sellainen olo, että ettekö te taulapäät nyt ymmärrä?
”Varmaan aika monesta opettajasta tuntuu välillä tuolta”, Siimes hymähtää.
”Silloin pitää vain olla näyttämättä sitä ja löytää jokin toinen lähestymistapa.”
”Jotkut ehkä tulevat espanjan alkeistunneille, jotta oppivat sanomaan `yksi olut kiitos`. Mutta on turha kuvitella, että minä kaadan sen kielen heidän päähänsä yhdessä syksyssä.”
Jos galego on kielten aatelinen, soitinten puolella Siimeksen mukaan kruunua kantavat urut. Hän on soittanut pianoa 8-vuotiaasta ja 11-vuotiaana hän aloitti urkutunnit Sibelius-Akatemiassa.
”Urut ovat soitinten kuningatar. Se on kokonainen orkesteri yhdessä soittimessa. Niitä ei soiteta vain kirkossa, oikeasti urkujen taiteelliselle käytölle ei ole mitään rajoja.”
1800-1900-luvun ranskalaiseen urkumusiikkiin vihkiytynyt mies myös säveltää. Hänen ensimmäinen omia sävellyksiä sisältävä soololevynsä ilmestyi heinäkuussa. Levyjulkkarit pidettiin Helsingin Urkukesä -festivaaleilla Kallion kirkossa, jonka lehteriuruista lähtee urkurin mukaan Helsingin komein sointi. Vaikka tunnelma poikkesi perinteisestä levyjulkkareiden meiningistä, vastaanotto oli Siimeksen mukaan innostunut.
”Ihmiset aplodeerasivat seisaaltaan, ja sitä jatkui ja jatkui. Festivaalin tuottaja tuli myöhemmin sanomaan, että noin villiä yleisöä ei ole koskaan ollut”, Siimes nauraa.
Unohtumattomia hetkiä olivat myös konsertoiminen Pariisin Notre-Damen lähes 8 000 urkupillin Suurilla uruilla syksyllä 2009 ja se, kun joku ensimmäisen kerran erehtyi luulemaan Siimestä galicialaiseksi.
Kummassa sitten on kauniimpi sointi, galegossa vai Notre-Damen Suurissa uruissa?
”Kai minun on pakko sanoa ne urut. Kieli kuitenkin on ensisijaisesti kommunikaatioväline – musiikissa taas aistinautinto on itsetarkoituksellista”, Siimes muotoilee.
Toiveissa on paitsi säveltää lisää, myös oppia uusia kieliä. Ja ainakin jälkimmäisiä riittää.
”Oksitaani, sardi, puola, kelttiläiset kielet, heprea, sanskriitti…”

Ann-Mari Huhtanen

Kuka

Santeri Siimes, 29, opettaa galegon kieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja espanjaa Kielikeskuksessa. Siimes myös soittaa urkuja ja säveltää. Hänen ensimmäinen levynsä Santeri Siimes: Urkuteoksia ilmestyi heinäkuussa.
himottaa
Kevät ja kesä.

Kaduttaa

Etten syntynyt miellyttävämpään ilmastoon.

Kyrpii

Että maailma toimii aamuvirkkujen ehdoilla.