Duunari häpeää perstupakkaa

Tupakointi on duunarille häpeä, toimihenkilölle nautinto.

Perstupakka on rakennustyöläisen autonomian alaa lisäävä resurssi. Tämä selviää sosiologi Anu Kataisen tuoreesta väitöskirjasta, jonka otsikko on Tupakka, luokka ja terveyskäyttäytymisen ongelma.
Jaa mikä perstupakka? Savuke, jota poltettaessa istutaan alas, siis persuksilleen. Perstupakka on paitsi duunarin tapa ottaa omaa aikaa, myös sosiaalinen rituaali. Silti kukaan Kataisen tutkimuksessa haastatelluista rakennusmiehistä tai varastotyöläisistä ei perustellut tupakointiaan positiivisilla asioilla. Sitä pidettiin vain pahana tapana ja riippuvuutena.

Ylempää sosiaaliluokkaa edustavat toimihenkilöt sen sijaan korostivat, että tupakointi on yksilöllinen valinta ja tietoinen nautinto siinä missä punaviini hyvän ruoan kanssa.
”Heidän tupakointiinsa kuuluu se, ettei polteta porukassa, ja vaikka poltettaisiin, on hirveän tärkeää, että tupakointi ajoitetaan itse”, Katainen kertoo.
”Tupakoidaan omasta vapaasta tahdosta eikä riippuvuuden takia. Kielletään, että tupakoinnilla olisi mitään symbolisia ulottuvuuksia tai tupakkamerkki kertoisi jotain ihmisestä.”

Heti haastattelu-urakan alussa kävi ilmi, että eri sosiaaliluokkien selkeästi toisistaan poikkeavat vastaukset eivät johtuneet vain erilaisesta suhtautumisesta tupakointiin. Suurempi ero oli puhetavoissa: siinä, miten haastateltavat suhtautuivat työpaikalle tunkevaan akateemiseen tutkijaan.
Kun kaksi nuorta naista meni rakennustyömaalle sopimaan haastatteluajoista, vastassa oli rehvakkaita raksaäijiä. Haastattelutilanteessa oli toinen ääni kellossa. Kun Katainen yritti kysyä, mitä hyvää tupakoinnissa on, hän ei saanut mitään vastausta.
”Se oli suorastaan sokki. He olivat tosi huolissaan, että onhan tää nyt kamalaa, eihän tästä tupakoinnista ole mitään iloa, pitäisi lopettaa.”
”Ero toimihenkilöihin oli tosi iso. Jotkut heistä pohtivat, että onko mitään riippuvuutta olemassakaan, kun en minä ole sellaista ikinä kokenut, ja tupakoin vain sen takia, että tämä on nautinto.”
Tilanne rupesi turhauttamaan. Katainen yritti eri haastattelutekniikoita, mutta turhaan.
”Ajattelin, etten voi käyttää aineistoa, jossa haastateltava jättää sanomatta, mitä ajattelee.”
Lopulta asetelma kääntyi päälaelleen: pelkkä tupakointi ei ole tutkimuksen avainasia, vaan on itsessään kiinnostavaa, miksi eri sosiaaliluokkiin kuuluvat puhuvat eri tavalla identtisessä tilanteessa.

Sosiologi Matti Kortteinen on Kataisen esikuva. Kun Kortteinen teki luokkatutkimusta kentällä, hänet juotettiin känniin, jotta hän pääsisi haastateltavien kanssa tittelit pois -tilaan. Katainen sanoo, että haastattelutilanteet olisivat olleet luontevampia, jos hänkin olisi polttanut. 13-vuotiaana hän livahti risteilylaivan kannelle ottamaan ensimmäiset henkosensa äidiltä varastetusta tupakasta, muttei koskaan oppinut polttamaan.
”Mulle tuli aina niin huono olo, että ei siitä tullut mitään. Yritin kaikkeni, että musta olisi tullut tupakoitsija, mutta ei onnistunut. Ihan hyvä niin.”

Janne Flinkkilä

Top