26. marraskuuta 2010
Teksti:

Suomi ja natsi-Saksa olivat kavereita. Sen me tiedämme. Kuinka hyviä kavereita, sitä emme halua tietää.
    Joka kerta, kun Suomen ja Saksan yhteistyötä tutkitaan, paljastuu lisää epämiellyttäviä totuuksia. Ja joka kerta, kun uusi tutkimus ilmestyy, saavat tutkijat niskaansa kasan keski-ikäisten antamaa kansalaispalautetta, jossa raivopäisesti puolustetaan Suomen ja suomalaisten puhtoisuutta. Sen saavat varmasti tuta myös tutkijat, jotka tällä hetkellä selvittelevät jatkosodan aikaisia ihmisluovutuksia Suomen akatemian rahoilla. Akateeminen maailma on valmis tutkimaan, mutta kansa ei ole valmis kuulemaan totuutta.
    Muu Eurooppa on jo 70 vuotta tehnyt tiliä toisesta maailmansodasta. Asiat ovat kipeitä kaikkialla, mutta Suomessa yhteistyö on niin arka asia, että me hoemme itsellemme valetta erillissodasta ja ajopuuteoriasta vuosikymmenestä toiseen. Kaikkiin muihin Pohjoismaihin on perustettu tutkimuslaitoksia selvittämään sitä, mitä tuli tehtyä toisen maailmansodan aikana. Suomessa suljetaan mieluummin silmät – totuutta eivät halua tietää sen enempää poliitikot kuin kansalaisetkaan.
    Kun tutkijat yrittävät kertoa, miten asiat oikeasti olivat, kohtaa heitä solvausryöppy ja nettihäirintä. Kun he toteavat, että Suomi ja Saksa olivat liittolaisia, heille soitetaan keskellä yötä ja huudetaan, että olisiko sitten ollut parempi ruveta osaksi Neuvostoliittoa, häh? Kun tutkijat sanovat, että kiitos Suomen itsenäisyydestä kuulu osittain natseille, heille luetaan madonluvut veteraanien sankarillisuudesta.
    Kyllä, yhteistyö natsien kanssa oli mahdollisesti ainoa tapa säilyttää itsenäisyys. Mutta ei se, että teimme väärin pakon edessä, poista sitä tosiseikkaa, että teimme väärin. Kahdeksan on kaikkiin toisen maailmansodan aikana kuolleisiin juutalaisiin verrattuna niin pieni määrä, että sitä ei oikeastaan lasketa, eikö niin? Ripaus syyllisyyttä voisi olla tervettä, mutta tärkeämpää on myöntää itselleen totuus.
    Tutkija Antero Holmila sanoo sen hyvin:
    “Kyse on oman menneisyyden ymmärtämisestä, eikä mistään itseruoskinnasta.”
    Sivulta 10 alkavassa artikkelissa hän ja muut historioitsijat pohtivat, miksi suomalaisten on niin vaikea katsoa peiliin.
    Hyvää itsenäisyyspäivää.

Maria Pettersson