26. marraskuuta 2010
Teksti:

”Sano sille, että antaa kenkää opetusministeri Virkkuselle. Se ei tajua varsinkaan korkeakoulutuksesta yhtään mitään.”
    ”Kyllä Lindén olisi tärkeämpi saneerata pois. Jos ei voi potkia sitä pois, voitko kysyä siltä, että miten Lindén on mahdollinen?”
    Mari Kiviniemi naureskelee perjantai-iltapäivänä työhuoneessaan Eduskuntatalossa. Olen tulostanut terveiset, jotka sain Facebookissa, kun kerroin haastattelevani pääministeriä.
    ”Verkkokeskustelu on just tämmöistä”, hän sanoo ja puistelee päätään.
    Seuraava kysymys koskee keskustan curling-menestystä Markku Uusipaavalniemen (peruss.) loikkaamisen jälkeen.
    ”Siihen voi sanoa, että aika huonosti varmaan käy. Tunnustan.”
    Beatles vai Rollarit? Blur vai Oasis? Yö vai Popeda?
    ”Beatles tietenkin. Blur vai Oasis, en osaa sanoa. Yö vai Popeda, nyt pistit pahan. Nää on just tällaisia mun nuoruuden bändejä. Okei, ostin kyllä aikoinaan molempien levyt, mikä oli minulle harvinaista, mutta Yö.”
    Kiviniemeltä pyydettiin vielä kysymään, miksi hän luulee olevansa lain yläpuolella, onko kivaa tulla verratuksi Metro-lehdessä Harry Potterin Hermione-hahmoon ja tietääkö pääministeri, mikä on ”kepupano”.
    ”Pitääkö mun oikeasti vastata näihin? Ei? Hyvä!”
    Terveiset olivat kilttejä siihen nähden, mitä Kiviniemestä vaikkapa Suomi24:n palstoilla puhutaan. Hänen puoluetoverinsa, entinen kuntaministeri Hannes Manninen sanoi Iltalehdessä luopuvansa eduskuntatyöstä, koska ”41 vuotta julkisena kusitolppana riittää”.
    Kiviniemi sanoo, että on tärkeää käydä terapiakeskusteluja läheisten kanssa, mutta mielipidekysymyksistä saatu ryöpytys ei työhyvinvointiin vaikuta. Demokratiassa asioista pitääkin olla eri mieltä.
    ”Kun verkkomaailmassa pyörii, sieltä voi saada liiankin negatiivisen kuvan. Kyllähän avustajat sanovat ministereille, että sitten et netissä keskustelupalstoille mene.”
    Viisitoista vuotta eduskunnassa ovat parkinneet nahkaa niin, että henkilökohtaisuudetkaan eivät hetkauta.
    ”Lähinnä naurattaa, jos kysellään, miksei se käy kampaajalla. Voin kertoa, että mä käyn kampaajalla! Ihan oikeasti käyn! Joka aamu laitan hiukset”, Kiviniemi sanoo ja sukii nauraen tukkaansa.
    ”Mulla oli etuhiukset tällä vai oliko se viime kaudella. Ne oli vähän pitkänpuoleiset, myönnän kyllä. Silloin oli taas meneillään jokin Vanhas-kohu, ja olin puolustanut häntä jossakin asiassa. Joku sitten kirjoitti, että leikkaisit sinäkin ne etuhiuksesi, niin näkisit, mitä tässä maailmassa tapahtuu.”

Pohjanmaan kautta city-kepulaiseksi

Kiviniemi syntyi Euroopan hulluna vuotena, syyskuussa 1968. Hän kasvoi keskustalaisessa perheessä. Hänen isänsä Antti tunnetaan Kiviniemen Broiler Oy:n omistajana.
    Vuonna 1988 Kiviniemi kirjoitti ylioppilaaksi ja muutti Helsinkiin. Täällä hän tapasi paljasjalkaisen stadilaisen mainosmiehen Juha Louhivuoren, joka on tehnyt keskustalle kampanjoita vuodesta 1987 asti. He menivät naimisiin heinäkuussa 1996. Nyt pariskunta asuu kahden kouluikäisen lapsensa kanssa Sibeliuspuiston laidalla.
    Eduskunnassa Kiviniemi on ainoa keskustalainen Helsingin vaalipiiristä. Helsingin kaupunginvaltuustoon hänet valittiin vuonna 2004.
    Yli 60 prosenttia helsinkiläisistä on syntynyt muualla Suomessa. Kiviniemi on yksi heistä. Hän on sanonut haluavansa kitkeä puolueestaan kaupunkien ja maaseudun välisen vastakkainasettelun.
    ”Kuulun edistyksellisiin keskustalaisiin. En kuitenkaan hirveästi haluaisi jakaa keskustalaisia joihinkin fraktioihin. Musta tuntuu, että olen kohtuullisen hyvä sekoitus maalaistyttöä ja kaupunkilaistyttöä. Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri.”
    Kiviniemeä harmittaa mielikuva siitä, että keskustaa äänestetään vain maaseudulla. Keskustan jäsenissä on enemmän toimihenkilöitä kuin maanviljelijöitä.
    ”Jos keskustaa pidetään agraaripuolueena, se kertoo hämmästyttävästä tietämättömyydestä. Suomessa on hädin tuskin enää maanviljelijöitä. Ei heidän volyymillaan pidettäisi mitään puoluetta pystyssä.”
    Kiviniemen kotona käytiin kiivaita keskusteluja puoluepolitiikasta. Varsinaisen poliittisen heräämisen hän kuitenkin koki vasta vaihto-oppilasvuoden aikana. Sen hän vietti Pohjois-Saksassa, Niedersachsenissa.
    ”Se liittyy ylipäätään kypsymiseen ja aikuistumiseen, kun oli ensimmäistä kertaa pidempään pois kotoa. Vaikka Saksa ei hirveästi Suomesta poikkea, oli kiva tehdä vertailuja kahden maan välillä. Samalla muutenkin mietti, mitä sitä tekisi isona.”
    Parikymppisenä Kiviniemeä kiinnosti politiikan taustavaikuttajana toimiminen. Haaveena oli pikemminkin pääministerin talouspoliittisen neuvonantajan kuin pääministerin pesti.
    Kun Kiviniemi opiskeli Helsingin yliopistossa, hänet valittiin Keskustan opiskelijaliiton pääsihteeriksi. Eduskuntaan hän pääsi Vaasan vaalipiiristä vuonna 1995 ja alkoi pian ymmärtää, miten politiikan lainalaisuudet toimivat. Kiviniemi huomasi, että sattuma vaikutti vahvasti siihen, miksi jotkut nousevat näkyvään asemaan ja toiset eivät.
    ”Jos joku olisi sanonut, että Tarja Halosesta tulee presidentti ja Anneli Jäätteenmäestä keskustan puheenjohtaja, en olisi veikannut kumpaakaan. Kun muutaman vuoden päästä oltiin siinä tilanteessa, oli itsestään selvää, että näinhän tässä käy.”
    Kansanedustajana Kiviniemi alkoi haaveilla ministerinpaikasta. Silloin voisi saada vielä enemmän aikaan. Mitään tiettyä salkkua hän ei tavoitellut.
    ”Ajattelin, että on parempi olla pyrkimättä kalifiksi kalifin paikalle, koska politiikassa tilanteet muuttuvat nopeasti ja viime kädessä valinta on niin monesta tekijästä kiinni.”
    Vahinkopääministeriksi Kiviniemi ei silti suostu itseään sanomaan.
    ”Kyllä tässä on ihan joutunut pyrkimään. Politiikassa tarvitaan pyrkyä, nostetta ja sitkoa, kuten [Helsingin Sanomien politiikan toimittaja] Unto Hämäläinen kerran määritteli.”
    Toissa keväänä Kiviniemi tajusi ensimmäisen kerran, että hän voisi asettua ehdolle keskustan puheenjohtajaksi – ja tulla jopa valituksi. Hän istui iltaa Paula Lehtomäen ja Anu Vehviläisen kanssa ja sanoi, että lienee parasta käydä EU-ministeriövaliokunnassa, vaikkei hän hallinto- ja kuntaministerinä ollut sen varsinainen jäsen. Koska eihän sitä tiedä, vaikka joutuisi pääministeriksi.
    ”Heitin vain huulta Anulle ja Paulalle, kun oli taas jotain Vanhas-kriisiä. Kyllä mä silti jo valmistelin sitä, että voin siirtyä vaativampiin tehtäviin, jos niitä aukeaa. Me todettiin, että tilanne on nyt sellainen, että seuraavassa puoluekokouksessa meistä jonkun on oltava ehdolla. Mieluiten kaikkien.”
    Kun ovi pääministerin työhuoneeseen viime kesäkuussa avautui, valtakunnan ykköspesti ei enää pelottanut.
    ”Olin ollut pääministerin talouspoliittisena neuvonantajana, puolueen varapuheenjohtajana ja ministerinä. Mietin, että jos ei tällä kokemuksella tässä tehtävässä pärjää, millä sitten.”

Kriisistä kriisiin

Vanhanen jätti Kiviniemen käsiin puolueen, joka on kompuroinut kriisistä kriisiin. Nyt keskustan rivejä repii haja-asutusalueita koskeva jätevesiasetus eli kansan kielellä ”paskalaki”, jonka vuoksi kiivain kenttäväki vaatii puheenjohtajan päätä pölkylle.
    Asetuksen esitteli vuonna 2003 silloinen ympäristöministeri Jan-Erik Enestam (rkp). Nyt keskusta yrittää ympäristöministeri Paula Lehtomäen johdolla muuttaa sitä. Kiviniemen mukaan Lehtomäen esityksen avaaminen uudestaan on osoitus siitä, että keskusta on oppinut virheistään.
    ”Pitää olla valmis tekemään muutoksia, jos ihmiset ovat niin tyytymättömiä kuin nyt isolla joukolla on oltu. On tärkeää, että puolue osaa ottaa kritiikkiä vastaan”, Kiviniemi sanoo. Hänen mukaansa myös vaalirahoituksessa otettiin uusi suunta.
    ”Lakia on muutettu avoimemmaksi, ja kaikki myös noudattavat sitä.”
    Avoimempi ei silti ole avoin. Uudessa laissa ehdokkaita kielletään kertomasta lahjoittajien nimiä, jos lahjoitussumma on alle 1500 euroa. Nimen saa kertoa ainoastaan siinä tapauksessa, että lahjoittaja on nimenomaisesti ilmoittanut, että hänen nimensä saa julkistaa.
    ”Kunnallisvaaleissa ja EU-parlamenttivaalissa ei ollut mitään ongelmia.”
    Kiviniemen mukaan keskusta päätti pitää vaalirahoituksen keräämisen tiukasti omissa käsissään. Nyt koko puolue tietää, miten rahoitusta kevään eduskuntavaaleihin haalitaan.
    ”Sehän tässä on harmillista, että tällaiset kohut syövät tilaa politiikan asiakysymyksiltä.”
    Kiviniemi puhuu vaalirahoituksen avoimuudesta, muttei täsmentänyt omaa vuoden 2007 ilmoitustaan, vaikka entinen eduskunnan oikeusasiamies Jacob Söderman (sdp) siitä huomautti. Hän on saanut Huomisen Suomi ry:ltä liki 60 000 euroa. Koko summa koostuu 1 700 euron ilmoitusrajan alittavista lahjoituksista.
    ”Olen vaalirahailmoituksen tehnyt, eikä siihen ole mitään lisättävää. Aina pitää kunnioittaa myös lahjoittajaa. Se on osa vaalisalaisuutta. Niin se vain on, ettei moni yksityinen ihminen eikä yrityskään halua tulla liitetyksi vaalirahoitukseen.”
    57 530 euroa Kiviniemen kampanjaan keränneen Huomisen Suomi ry:n puheenjohtaja on Turkistuottajat Oyj:n viestintäjohtaja Päivi Mononen-Mikkilä. Uudelle Suomelle Mononen-Mikkilä sanoi, että Turkistuottajat lahjoitti Kiviniemen kampanjaan 1 500 euroa. Kiviniemen puolison mainostoimisto on puolestaan toteuttanut Turkistuottajien kampanjoita ja ollut tekemässä Turkistieto.fi-sivustoa.
    ”Olen sanonut kaikille, että jos lahjoittajat haluavat rahoituksen julkistaa, se sopii mulle. Ei mulla ole mitään salattavaa. Eihän muiltakaan ole vaadittu, että pitäisi kaikki julkistaa. Mun mielestä lain pitää olla kaikille sama. Ei voi olla, että on eri laki pääministerille ja muille kansanedustajille.”
    Sanon Kiviniemelle, että minua häiritsee, kun puhutaan vain laista eikä moraalista. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Hän katsoo suoraan silmiin.
    ”Edellinen laki ei ollut moraalin mukainen. Siksi sitä muutettiinkin avoimemmaksi. Ne ovat olleet hyviä päätöksiä. Kuten sanottua, kunnallisvaaleissa ja EU-vaaleissa ei ollut kenenkään osalta huomautettavaa, vaan lakia on noudatettu. Kyllä ne läksyt on opittu.”
    Huhtikuussa käydään seuraavat eduskuntavaalit. Kiviniemellä on nyt jo takanaan enemmän päiviä pääministerinä kuin kellään muulla suomalaisella naisella. Anneli Jäätteenmäen hän ohitti jo elokuussa. Leikitään lopuksi työhaastattelua. Missä Mari Kiviniemi on viiden vuoden päästä? Hän vastaa hitaasti ja harkiten.
    Aina kun uusi pääministeri astuu virkaan, politiikantoimittajat lyövät vetoa siitä, milloin uusi pääministeri alkaa puhua itsestään kolmannessa persoonassa. Kun Kiviniemi käyttää itsestään kuuluisaa kolmatta persoonapronominia, suu vääntyy väyrysmäisen muikeaan virneeseen.
    ”Viiden vuoden päästä Kiviniemen kolmas hallitus on ollut hetken aikaa toiminnassa.”

Kuka

Mari Kiviniemi, 42, on pääministeri, Suomen Keskustan puheenjohtaja, kansanedustaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu. Hän valmistui Helsingin yliopistosta valtiotieteen maisteriksi vuonna 1994. Gradun aihe oli optimaalinen patenttijärjestelmä teknisen kehityksen edistäjänä.

Himottaa
Sushi ja suklaa.

Kaduttaa
Kotona huutaminen.

Kyrpii
Nuha ja niistäminen.

Janne Flinkkilä
Kuva Teemu Granström