01. lokakuuta 2010
Teksti:

Aloitetaan perusasioista. Ysärit eivät ole pienenä katsoneet Hapsiaista. He eivät tunne Mummoa tai Olipa kerran elämää -piirrettyä. He eivät tiedä kuka on Nikke T, eivätkä he ole kuunnelleet New Kids On The Blockia tai fanittaneet Haddawayta. Heitä tuskin on puettu Moon-buutseihin tai Leviksen viisnollaykkösiin, Bula-hatuista puhumattakaan. Heidän lapsuudessaan on pitänyt olla trumpettihousut ja läskipohjaiset Spice Girls -kengät, nuoruudessa taas pillifarkut ja Converset.
Jos 1970-luvulla syntyneillä oli Dingo ja kasareilla NKOTB, heillä on Antti Tuisku. Matti Nykänen ja Toni Nieminen voidaan korvata Janne Ahosella, Keke Rosberg ja Mika Häkkinen Kimi Räikkösellä. Millainen ikäpolvi sieltä oikein on tulossa?

Vaurauden sukupolvi, yksilöllisen valinnan sukupolvi, heikomman sitoumuksen sukupolvi, Madventures-sukupolvi, kosmopoliittisukupolvi, identiteetin tuunauksen ja egojen sukupolvi, epävarmuuden sukupolvi. Tällaisina 1990-luvulla syntyneet näkevät Nuorisotutkimusseuran tutkimusprofessori ja sosiologi Tommi Hoikkala, Helsingin yliopiston valtio-opin lehtori ja tutkija Kari Paakkunainen sekä sosiaalitieteiden laitoksen lehtori ja sosiologi Semi Purhonen.
Sukupolvitietoisuus tosin syntyy vasta myöhemmin, sitten kun 1990- ja 2000-luvuista on jo mukavasti aikaa. Kun vuosikymmen on vielä kovin lähellä, ei voi tietää, mikä tulevaisuudessa jää hallitsevaksi tästä ajasta. 1990-luvulla syntyneistä nuorimmat ovat vasta ala-asteella. Muutama kasarikin saattaa tunnistaa sukupolvikokemuksista itsensä. Samat asiathan ne on koettu, vanhempina vain.
Mutta kurkistetaan hieman tulevaisuuteen – millaisia aikuisia ysäreistä varttuu?
Jotta päästään loppuun, on aloitettava alusta – nyt yliopistouraansa aloittelevien ysärien lapsuudesta.

Ysärit saattoivat syntyä laman aikana, mutta Suomen talous kasvoi samaa tahtia heidän kanssaan. Tutkijoiden mielestä he ovat vaurauden sukupolvi, varsinkin jos ovat sattuneet syntymään keskiluokkaiseen perheeseen.
”1990-luvun aikana syntyi sosiaalisia ryhmiä, joilla on rikkautta ja sosiaalista pääomaa paljon enemmän kuin edeltäjillään. Toisaalta tähän liittyy eriarvoistuminen, mutta koskaan ennen lapsuus ei ole materiaalisessa mielessä ollut yhtä hyvä”, Hoikkala sanoo.
Ysärien lapsuudessa lasten vaikutusvalta perheen kulutuspäätöksiin lisääntyi. Mainostajat tajusivat, että ostopäätöksen voi tehdä myös lapsi. Niinpä ysärit tottuivat jo pienestä pitäen brändeihin. Jotkut 1980-luvulla syntyneistä leikkivät vielä vain nukeilla ja autoilla. Ysäreiden lelulaatikossa asuivat Baby Born, Bratz ja Prätkähiiri.
Kasarit tapittivat maailman halvimmalla tuotettua Hapsiaista ja Esa Pakarinen Jr:n hiljakseen vaeltavia sormia. Ysärit puolestaan nauttivat kersasta saakka Pokemónien ja Digimonien vauhdista ja väkivallasta. Lastenhuoneesta löytyivät tietenkin kaikki oheistuotteet.
Kasariparat kuuntelivat lapsena c-kasetilta Rölliä ja Juuso-hiirtä. Yhdeksänkymmentäluvulla syntyneiden cd-levyhyllystä löytyivät jo ala-asteen ensimmäisillä luokilla Spice Girlsit ja Backstreet Boysit, joita 1980-lukulaiset tanssivat samaan aikaan limudiskoissa.

Ysikytluvun lapset imaistiin ensimmäisenä sukupolvena kunnolla ja kokonaan globaaliin kulutuskulttuuriin. Samalla lyheni lapsuus.
”Materiaalisesta hyvinvoinnista riippumatta 1970- ja 1980-luvulla syntyneet ovat jossain mielessä eläneet rennomman lapsuuden”, Hoikkala sanoo.
Edellinen ikäpolvi on törmännyt tehokkuusvaatimuksiin, kilpailullisuuteen ja menestyspaineisiin nuoruudessa ja työelämän kynnyksellä. Ysäriskidit ovat kasvaneet niihin jo kouluikäisinä. Vapaa-ajasta tuli heidän lapsuudessaan tuotteistettua suorittamista. 1990-luvulla syntyneiden kalenterit täyttyivät ohjatuista harrastuksista jo ennen kouluikää.

Kilpailuyhteiskunnan varjopuoli ovat mielenterveysongelmat. Ysärien lapsuudessa ja nuoruudessa yhä useampi alle 18-vuotias alkoi käyttää psyykenlääkkeitä. Ysärit ovat se ikäpolvi, jonka kohdalla ja aikana on alettu puhua nuorten pahoinvoinnista.
Psykiatrista hoitoa saavien lasten ja nuorten määrä on 2000-luvulla kaksinkertaistunut. Noin joka viides suomalaisista nuorista sairastaa masennusta. Psyykkisiä ongelmia on jo alle kouluikäisillä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemästä Nuorten hyvinvointi Suomessa 2000-luvulla -raportista käy ilmi, että viime vuonna 13 prosenttia peruskoulun kasi- ja ysiluokkalaisista sairasti keskivaikeaa tai vaikeaa masennusta. Lukioikäisillä luku oli 10 prosenttia.
Taloudellisen tietotoimiston Nuorten arvot ja elämä -tutkimus vuodelta 2009 osoittaa samaa. Tutkimukseen vastanneista 35 prosenttia koki olevansa ahdistunut tai masentunut, ja 70 prosenttia piti elämäänsä kiireisenä ja stressaavana. Kyselyyn vastasi lähes 1 100 15-21-vuotiasta nuorta. Puolet heistä oli huolissaan jaksamisesta tulevaisuudessa.
Jos ysäreiden ikäpolvea yhdistää jokin, se on masennus.
”Kilpailemmeko lapsemme hengiltä?”, Hoikkala miettii.
Mielenterveysongelmien lisääntyminen näkyy myös yhteiskunnan tragedioissa. Jos aikaisempien sukupolvien traumoja ja tragedioita ovat olleet suuri maaltamuutto, Prahan kevät, Vietnamin sota, ydinsodan pelko kaksinapaisessa maailmassa, Urho Kekkosen hautajaiset, prinsessa Dianan kuolema tai WTC-isku, ysäreille niitä luultavasti ovat Petri Gerdtin pommi-isku Myyrmannnin kauppakeskukseen sekä Jokelan ja Kauhajoen kouluampumiset.

Talouden nousu, kulutuksen lisääntyminen, kilpailun koveneminen ja tehokkuuden vaatimus. Ikään kuin siinä ei olisi tarpeeksi päänvaivaa yhdelle sukupolvelle. Mutta onneksi ysärit kasvoivat samaa tahtia myös informaatioteknologian kehityksen ja yhteiskunnan digitalisoitumisen kanssa. Heille internet ja mobiililaitteet ovat itsestään selviä asioita ja maailma pienempi kuin milloinkaan.
”Kaiken kaikkiaan he ovat kansainvälisempi ja globaalimpi ikäpolvi. Globaalius taas kulkee käsi kädessä internetin kanssa. Kun 1970- ja 1980-luvulla interrailaaminen Euroopassa oli se juttu, nyt ovet ovat auki kaikkialle”, Tommi Hoikkala sanoo.
1990-luvulla syntyneille maailma on ollut avoin jo lapsena. Jos yhdeksänkymmentäluvun alussa perheet matkustivat Kanariansaarille, ysärien perhelomat on vietetty Thaimaassa.
”He ovat Madventures-sukupolvi. Kaikilla ei tosin tässäkään ole samanlaisia mahdollisuuksia, mutta ainakin periaatteessa heidän on helpompaa kokea eksotiikkaa koko maailman mittakaavassa.”
Hoikkalan mukaan ysärit ovat kasvaneet myös toiseen todellisuuteen, verkkoyhteisöihin. Yhteydenpito Facebookissa, Irc-galleriassa ja messengerissa on heille yhtä arvokasta kuin ystävien tapaaminen kasvokkain.
”Perähikiällä voi olla japanilaisen kulttuurin harrastajia, jotka pitävät yhteyttä muihin hengenheimolaisiin ympäri maapalloa”, tutkija Semi Purhonen sanoo.

Hoikkalan mukaan ysäreiden suhde yksityiseen ja julkiseen on erilainen kuin edeltävillä sukupolvilla. Samalla yleisen ja yksityisen raja on hämärämpi. Heidän nuoruudessaan on syntynyt tavisjulkkis-ilmiö, jossa sadoista tavallisista ihmisistä leivotaan julkisuuden henkilöitä tosi-tv-ohjelmissa ja internetissä. Big Brother ja Idols kasvattavat sukupolvea, jonka mielissä yksityisistä ihmisistä tulee vapaata riistaa.
”Tämä tiivistyy Big Brotheriin. Sen synnyttämästä tunnekulttuurista on solidaarisuus kaukana. Uuden julkisuuden myötä syntyy uusi proletariaatti, jota käytetään hyväksi.”
1990-luvun lapset ovat viettäneet lapsuuden ja nuoruuden maailmassa, joka korostaa yksilöä. Niinpä he etsivät jotakin sellaista, joka nostaisi heidät esiin massasta. Se voi olla vaate tai puhetyyli, mutta omaa erityislaatuisuutta voi korostaa myös ryhtymällä tavisjulkkikseksi.
Yksilöllistyminen ei silti tarkoita, että massailmiöt tai ryhmäpaineet olisivat kadonneet. Päinvastoin. Omaa erityislaatuisuutta alleviivataan kuulumalla ryhmiin ja korostamalla – ristiriitaista kyllä – ryhmäidentiteettiä. On emot, fruittarit, lolitat ja hevarit. Ysäreiden villitysten perässä Suomen suosituimman nuortenlehden päätoimittaja Katja Ståhl joutui soittamaan kollegalleen, että ”mistä helvetistä tässä j-rockissa oikein on kyse”.
Kulutuskulttuurin kasvatit rakentavat identiteettiä tuottein ja kulutusvalinnoin. Sillä on väliä, onko käsilaukku Fendin vai Gina Tricot`n. Mielenkiintoista onkin, että ysäreille vaihtoehtoisuus tarkoittaa eksoottisen harrastuksen ja musiikkigenren löytämistä ja kuluttamista, ei niinkään tekemistä tai osallistumista.
”Kaupallisuus on syönyt poliittisen vastarinnan ja nuorison kapina muutettu kapitalismin polttoaineeksi”, julistaa Jyväskylän yliopiston tutkija Mikko Jakonen Nuorisotutkimusverkoston julkaisemassa Muistikuvia 00-luvusta -antologiassa.
Gulp. Mitä tapahtuu kun ysärit saavat päätösvaltaa?

Ysäreille on jo lapsena esitelty ilmastonmuutos, Kiina-ilmiö ja maahanmuuttokysymys.
Äiti ei nyt osta uutta prätkähiirtä, se on tehty halpatyövoimalla, sen valmistus kuluttaa luonnonvaroja ja edistää ilmastonmuutosta. Pikku-Petteri oppii, että prätkähiiren ostaminen voi tarkoittaa Malediivien uppoamista. Iso vastuu pikku-Petterille.
”Vastuut ovat siirtyneet lähemmäs yksilöä. Lapset joutuvat ratkomaan uusia ongelmia”, Kari Paakkunainen sanoo. Osa kantaa vastuuta, osa kieltäytyy siitä.
Paakkunainen jakaa ysärit kahteen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä ovat eettisesti valveutuneet nuoret aikuiset, jotka ovat valmiit tarttumaan toimeen. Esimerkki tästä on lisääntynyt halukkuus lähteä rauhanturvaajiksi ja kansainvälisiin kehitystehtäviin. Tämä ryhmä puolustaa ihmisoikeuksia ja oikeudenmukaisuutta koko maailmassa, eikä ajattele uhkia kansallisvaltion kannalta.
Toisaalla taas on joukko, joka ei välitä maailmanpoliittisista tapahtumista. He ovat turvallisuushakuisempia kuin vanhempansa ja väliin jäänyt sukupolvi. Globaaliuden ja kosmopoliittisuuden vastapainoksi tulevat Paakkunaisen sanoin ”uudet tuskat ja uudet soinit”.
”Saadaan kaksi ryhmää: stubbilais-humanistiset maailmanpoliisit ja soinilaiset, epävarmuutta pelkäävät peräkammarinuoret, jotka pitävät tiukasti kiinni palkkatyöpusseistaan. He pitävät kosmopoliittisesti suuntautuneita hörhöinä, jotka unohtavat oman maan köyhät”, Paakkunainen sanoo.

Tommi Hoikkala puhuu kaikkeen turtuneesta, heikomman sitoumuksen sukupolvesta.
”Ajatellaan, että globalisaatiokriisit ja muut leimahdukset tulevat ja menevät ja niiden tilalle tulee taas uusia. Solidaarisuuden tunne on heikompi. Jos yksilöt ajavat vain omia intressejään, se murentaa hyvinvointivaltiota ja solidaarisuutta”, Hoikkala sanoo.
Ysäreitä ei näyttäisi politiikka kiinnostavan sitäkään vähää kuin edeltäjiään. Nuorten arvot ja elämä -tutkimuksen mukaan alle puolet piti äänestämistä tärkeänä. 40:ä prosenttia politiikka ei kiinnostanut pätkän vertaa. Mutta eivät he siihen yksin syypäitä ole: nuorten äänestysaktiivuus on laskenut 40 vuoden aikana kuin lehmänhäntä. Onkin alettu pohtia äänestysikärajan laskemista 16 vuoteen. Tämän syksyn kirkollisvaaleissa 16-vuotiaat ysärit saavat jo äänestää.
Toisaalta tilalle on tullut uusia vaikuttamisen keinoja. Ysärien kohdalla puolueeseen kuuluminen ei ole oikea osallistumisen mittari. Paakkunainen povaakin uutta tapaa osallistua yhteiskuntaan. Poliittisessa toiminnassakin ysäreistä saattaa tulla individualistisempia. Vaikuttamisesta tulee lyhytkestoisempaa mutta mielikuvituksekkaampaa. Pitkäaikainen, harmaa puoluetyö ei innosta. Ysärisukupolven vaikuttamiskeinoja ovat esimerkiksi hauskat, näkyvät ja nopeat guerilla-iskut, joihin sitoudutaan parhaimmillaan vain muutamiksi minuuteiksi.
Kulutuskulttuurin kasvatit vaikuttavat tietenkin myös kulutusvalinnoilla. Luomu- ja lähiruoka sekä kierrättäminen ovat arkipäivän aktivismia.

Entä ne arvot sitten? Ysärit ovat tutkijoiden mukaan monessa suhteessa kasareita konservatiivisempia.
”Hoikkalan sanoin pahin paikka, mihin yksilöllistä elämää arvostava voisi päätyä, olisi taistolainen järjestökokous. Aktivisteja on aina, mutta keskiverto-yhdeksänkymmentälukulainen arvostaa perinteisiä arvoja ja traditioita enemmän, mutta yhteisöllisyyttä vähemmän kuin edelliset polvet”, Semi Purhonen sanoo.
Hänen mukaansa ysäreiden haaveissa siintää ydinperhe-omakotitalo-koira -yhdistelmä. Tutkimusten mukaan isänmaallisuus on lisääntynyt, samoin maahanmuuttajia kohtaan tunnettu epäluulo. Nuorten arvot ja elämä -tutkimuksen mukaan 60 prosenttia vastanneista rajoittaisi ulkomaalaisten tuloa Suomeen.
Millainen ikäpolvi ysärit sitten on? Maahanmuuttokriittisempi – siitäkin huolimatta, että ysärit ovat ensimmäinen ikäpolvi, joka on tottunut siihen, että luokassa puhutaan viittä eri kieltä. Bränditietoisempi. Välinpitämättömämpi ja epäsolidaarisempi, ehkä. Kilpailullisempi – edellisten sukupolvien onneksi.
Kun työssäkäyvät kasarit alkavat arvostaa työn sijaan enemmän vapaa-aikaa ja downshiftata joukolla, ehkä tehokkaat ysärit tulevat ja pelastavat. Tervetuloa!

Laulaja ja Idols-tähti Pete Parkkonen, s. 1990

”Koulun jälkeen piti aina katsoa Jyrki, jotta tiesi mikä levy täytyy ostaa seuraavaksi. Muistan että broidi ja sisko ja kaikki mun luokkalaisetkin katsoivat sitä. Silloin ei hirveästi tullut musaohjelmia telkkarista, näkyikö meillä kolme kanavaa ja kolmonen oli se kovin. Sen avulla pysyi kymmenvuotiaana musaskenessä mukana, ja jos liikkui vähän isompien poikien mukana, pystyi keulimaan tietämällä vähän enemmän jonkin bändin historiasta. Broidin kanssa ostettiin vhs-kasetti, jolla oli Jyrkin parhaimmistoa.”

Näyttelijä Ada Kukkonen, 1990

”Asuin lapsena muutaman vuoden Italiassa ja muistan, että odotin aina isovanhempien pakettia kuin kuuta nousevaa. Niissä oli videolla Muumilaakson tarinoita, joita he nauhoittivat mulle telkkarista ykköseltä. Se oli lapsuuden hitti, kaikki niitä katsoi.
Muumien maailma oli jotenkin tosi puuhakas, ja niissä oli aina jokin opetus. Eniten muhun vetosivat Pikku Myy ja Nuuskamuikkunen. Tykkäsin niiden itsenäisyydestä ja seikkailuista ja siitä, että ne teki asiat aina oman päänsä mukaan. Musta on hauska, että vieläkin joskus kavereiden kanssa muistellaan, että `ai niin se yks juttu siinä ja siinä jaksossa`. No, itse asiassa mä katson niitä vieläkin joskus ollessani kipeä.”

Jääkiekkoilija Mikael Granlund, s. 1992

”Ihan pienenä mulla oli jääkiekon MM 95 -koostevideo. Katsoin sitä koko ajan. Telkkarista ja videolta katsoin pienenä myös Prätkähiiriä. Siinä ne Prätkähiiret oli hyviksiä ja Juustonaama oli pahis. Juustonaamalla oli sellainen hauska ääni. Kai ne jotain maailmaa pelasti. Prätkähiiret oli Muumeja mielekkäämpi, siinä oli enemmän toimintaa, vauhtia ja tappelukohtauksia. Toinen sarja, joka muistuu mieleen on 24. Sitä olen katsonut 14-vuotiaasta saakka. Se koukuttaa ja kai tässäkin tapauksessa katson sitä toiminnan takia. Jack Bauer on kova jätkä, se tekee kaikkia hurjia temppuja, joihin joka heppu ei pysty.”

HJK:n hyökkääjä Teemu Pukki, 1990

”Olin ehkä joku yhdeksänvuotias kun me saatiin eka pleikkari isältä joululahjaksi. Pelattiin Crash Bandicoot -peliä siskojen kanssa ihan hulluna. Siinä oli sellainen kettuhahmo, ja tarkoitus oli etsiä laatikoita. Kun löysi ne kaikki, sai timantin ja pääsi seuraavalle radalle. Sitä ennen oltiin pelattu Nintendolla, mutta Playstationin rinnalla se muuttui vanhanaikaiseksi.
Mä pelaan edelleen, mutta en enää joka päivä. Vähän aikaa sitten ostin itse Playstation 3:n. Pelejä mulla on himassa parisenkymmentä. Itse asiassa latasin sen Crash Bandicootin uudelleen netistä ja olen pelannut sitä taas viime aikoina. On hassua, miten sitä muistaa vieläkin kaikki vanhat salareitit.”

Stalingrad Cowgirlsin solisti ja kitaristi Enni Kivelä, 1990

”Ala-asteen ekoilla luokilla Spaissarit eli Spice Girls oli kova juttu. Se fanitus oli ihan sekopäistä. Meillä oli koulussa oma bändikin. Mä olin Victoria. Oikeasti olisin halunnut olla Mel C, koska se oli kaikista coolein. Välitunneilla laulettiin niiden lauluja, muut juoksi meidän perässä ja me kirjoitettiin niille nimmareita. Me tehtiin paperista tekokynsiä, ja olisin halunnut myös sellaiset läskipohjaiset kengät, koska spaissareillakin oli. Huoneiden seinät tapetoitiin niiden kuvilla, leikittiin spaissaribarbeilla ja katsottiin Spice Worldia. Samoihin aikoihin jotkut tykkäsi Backstreet Boysista – se oli joko tai. Meillä oli koko ajan pientä skismaa siitä, kumpi niistä oikein oli parempi bändi.”

Ann-Mari Huhtanen
Kuvat Vesa Sammalisto

Lähteet:
Olli Sinivaara (toim.): Muistikuvia 00-luvusta (Nuorisotutkimusverkoston julkaisuja 104, 2010). Nuorten arvot ja elämä -tutkimus (Taloudellinen tietotoimisto 18.3.2009). Alaikäisten psykiatrinen sairaalahoito Suomessa 1995-2004 (Stakes – raportti 13/2006). Nuorten hyvinvointi Suomessa 2000-luvulla – Kouluterveyskysely 2000-2009 (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL – raportti 20/2010).Nuorten ääni – aikuisten uurna?(Äänioikeusikätyöryhmän raportti OMML 49/2010).