15. lokakuuta 2010
Teksti:

Jos tässä lehdessä haastateltu taiteilija Riiko Sakkinen olisi ranskalainen tai venäläinen, hän kuuluisi älymystöön. Hänestä luultavasti käytettäisiin nimitystä älymystön kauhukakara. Kun pääministeri vaihtuisi tai paperitehdas irtisanoisi, kysyttäisiin Sakkiselta, mitä hän ajattelee asiasta. Vaan eipä ole Sakkisella Suomessa älymystöä, johon kuulua.
    Suomi on asiantuntijamaa. Se tarkoittaa sitä, että julkisuudessa asiaa saa kommentoida vain henkilö, joka on omistanut tuolle asialle koko uransa. Säveltäjältä ei kysytä kirjallisuudesta eikä lääketieteen professorilta politiikasta. Sakkinen saa toki kommentoida yhteiskuntaa, mutta ainoastaan kuvataiteen keinoin. Hän voi kirjoittaa taideteokseensa We love Samsung and Kim Il-sung, mutta ei häntä pyydetä aamu-tv:hen keskustelemaan Koreoiden voimasuhteista. Näin ei ole kaikkialla. Venäläinen kirjailija Vladimir Sorokin pitää täysin normaalina sitä, että häneltä kysytään mielipidettä mistä tahansa jalkapallomaajoukkueen pelityylistä Moskovan kaupunginjohtajan toimivaltuuksiin.
    Miksei meillä ole älymystöä, tai ainakin se on hyvin pieni? Selitykseksi on tarjottu tasa-arvoista luterilaisen työmoraalin kulttuuria – kukaan ei ole lähtökohtaisesti toista fiksumpi, asiantuntijuus saavutetaan kovalla työllä. Toinen selitys on vanha kunnon herraviha – siellä se nyt patsastelee telkkarissa ja luulee olevansa hyvinkin älykäs, perkele, tulisi tänne niin katsotaan, osaako se edes kyntää.
    Mihin älymystöä sitten tarvittaisiin? Tuomaan ikäviä asioita päivänvaloon ja kertomaan vääriä mielipiteitä. Sanomaan asioita, joita ei ole lupa sanoa ääneen. Ajattelemaan toisin.
    Kun joku nyt esittää Suomessa valtavirran ajattelusta radikaalisti poikkeavan mielipiteen, hän mokaa itsensä. Älymystön edustajan mielipidettä ei voisi sivuuttaa sanomalla, että mitä tuokin tuossa huutelee, eihän se ymmärrä mistään mitään – onhan älymystön edustaja tunnustetusti älykäs ja sivistynyt. Älymystön ajatukset noteerataan ja niitä punnitaan, vaikka ne olisivat epämukavia. Yhteiskunta menee eteenpäin, kun joku tökkii sen kipeitä kohtia. Sitä eivät asiantuntijat tee.
    Meistä koulutetaan Helsingin yliopistossa asiantuntijoita. Asiantuntijalla on paljon tietoa. Älymystöä meistä tulee, jos meillä on tiedon lisäksi mielipide. Mieluiten väärä.

Maria Pettersson