01. lokakuuta 2010
Teksti:

Valetusta hartsista tehtyjä Aku Ankan päitä, pääkalloja ja lasikuituisia ilmapalloja tehtaillut Jiri Geller on parhaiten ulkomailla tunnettuja suomalaisia uuden polven nykytaiteilijoita. Hänen töitään on 2000-luvulla ollut esillä eri puolilla Eurooppaa sekä Tokiossa, Shanghaissa, Vancouverissa ja Ottawassa.
Kiasmaan Geller pystytti The Big Time -nimisen muovisen hyökyaallon, God Says No -teoksen eli tyhjyyteen johtavat rullaportaat sekä Battle of the Worlds -pöytäpelin, jossa Shivat ja Jeesukset taistelevat mylvien sotahuutoja kuten ”Homo Sapiens!” ja ”Jesus scores! Shiva scores!”.
Vastapäätäni sätkää käärii kaikkea muuta kuin taiteensa näköinen mies. Voisi olettaa, että pop-estetiikkaa tihkuvien, viimeisen päälle sarjatuotetun näköisiksi viilattujen muovisten taideteosten tekijä olisi hip, pop ja kaikki viileyttä ilmaisevat sanat, mutta ei. Ironiaviiksien sijaan miehellä on risuparta vailla ironiaa, housunlahkeita ei ole kääritty sopivasti nilkkaan saakka ja raidallinen t-paita on retrosti kuluneesta kaukana. Rentulta se näyttää.

Jiri geller valmistui hopeasepäksi Lahden Muotoiluinstituutista vuonna 1994. 1990-luvulla mies pyöri rockin underground-piireissä ja sekoili ensin hc-punkia soittaneen ja jossain vaiheessa ”puolipsykedeeliseksi happobändiksi” muuttuneen Isebel´s Painin laulajana. Anarkismin ja nuoruuden uhon tilalle tuli vuosituhannen lopulla pop-taide.
Kaikki alkoi Revolutions on Requestista. Helsingin Keksijät -yhdistyksen tiloissa Ruskeasuolla pyörineet nuoret työttömät perustivat laman jälkilöylyissä osuuskunnan, josta myöhemmin tuli neljän hengen taidekollektiivi, ROR. Käännekohta oli vuoden 2000 Helsingin kulttuuripääkaupunkivuosi ja RORin Terror 2000 -näyttely, josta tuli hitti.
”Sen jälkeen kierrettiin Telluksen kovimmissa paikoissa. Juju oli se, että määriteltiin itse, mikä on taidetta. Me tultiin tyystin ulkopuolelta. Kun muut oli vetämässä taidekoulussa sitä sumua, mitä ne siellä tuuttaa, ROR oli vapaa.”
Seuraavat kuusi vuotta ROR oli Gellerin ykkösjuttu. Ensimmäisen yksityisnäyttelyn hän piti vasta vuonna 2006 Korjaamolla. Lopullisesti taidekollektiivi hajosi vuosi sitten.

Olivat aiheet kuinka teollistuneesta maailmasta tahansa, ei punk ole minnekään kadonnut, Geller sanoo. Hän oppi jo yläasteikäisenä, että perseennäyttö ja protestointi voi olla hienovaraisempaa. Mies kertoo johdannoksi pienen tarinan.
”Peruskoulun rehtori oli vasemmistolainen, joka jossain vaiheessa kielsi rikkaita kakaroita tulemasta kouluun turkeissa, jottei sosiaalinen eriarvoisuus näkyisi. Innostuin siitä niin, että kävin kirpparilta ostamassa sellaisen ihan törkeän loimen ja menin siinä kouluun. Puhuttelussa rehtori sanoi, että `ymmärrän täysin mitä ajat takaa, mutta tässä yhteiskunnassa ne saa sut, jos sä et naamioidu`. ”
Kun uniikkius on kuollut ja maailma muuttunut muoviseksi, Geller käy kulutuskulttuurin kimppuun sen omin symbolein. Otetaan esimerkiksi teos Dunkelhait II, joka on muovinen Burberry-kuvioinen ankankallo.
”Haluan antaa vaikutelman siitä, että jossain Kiinassa on tehdas, joka on ymmärtänyt kaiken niin väärin, että ottaa kaksi brändiä ja survoo ne kimppaan”, Geller kertoo.
”En halua raiskata mitään näennäisen punkisti. Koukku on tehdä jotain, jota ihmiset himoitsee. Mä syötän töihin niitä arvoja ja muovikrääsän himoa ja käännän asian ympäri. Viestillä on paremmat läpimenomahdollisuudet, jos se todellinen juttu on ujutettu järjestelmään muovikääreessä.”
Geller huijaa myös tekemällä töistään tehdastuotetun näköisiä esineitä. Hänen taiteellinen käsialansa on oikeastaan antitaiteellinen.
”Mä haluan hioa sen mun persoonan ja kädenjäljen vittuun sieltä. Herkuttelen ajatuksella, että joku luulee niitä töitä koneen tekemiksi.”
Ja vielä se taitelijanimikin, joka on lainaa muka psykokineettisesti lusikoita taivutelleelta Uri Gelleriltä.
”Mähän kerron heti alkuun, että olen huijari. Jengin pitäisi tajuta, että niitä vedätetään.”

Vedätyksen hinta on monessa mielessä kova. Ensinnäkin, Gellerin silmänkääntötemput myyvät. Muutaman viime vuoden aikana hänen töitään ovat hamstranneet niin museot kuin keräilijätkin. Teoksesta maksetaan 4 000-25 000 euroa.
Gellerin töitä maailman taidemessuilla kauppaa kööpenhaminalainen Larm-galleria, Suomessa Showroom Helsingin Tuomas Zetterberg.
”Siellä on ihmiset kyynärpäätaktiikalla odottamassa Gellerin uusia töitä. Hänen kohdallaan joudutaan välillä myymään ei-oota”, Zetterberg sanoo.
Hyvä homma Gellerin talouden kannalta, mutta jaksamisen ei. Täydellistä konemaista jälkeä tavoitteleva taiteilija tekee kaiken itse – hinkkaa katsojalle yksinkertaiselta näyttäviä töitä kuukausitolkulla, eikä käytä ollenkaan valmiita osia.
”Mua ei kiinnosta duunit, joissa ei joudu oppimaan jotain ihan uutta. Joudun ratkaisemaan joka kerta kaiken uudestaan. Duuneissa se taikatemppu, todellinen käytetty aika ja pohjatyö, on piilossa. Pointti ei ole mitä, vaan miten.”
Tällä hetkellä Gellerin työstämissä seinältä roikkuvissa kolmiulotteisissa ilotulitusveistoksissa temppu on saada osat niin kevyiksi, että ne pysyvät ryhdissä.
Kielteinen puoli ovat vuosikausia jatkuneet seitsenpäiväiset työviikot.
”Aikaa vievän taiteen tekeminen ei sovi tähän kvartaalimaailmaan”, Geller sanoo.
Se, että viimesyksyisistä Kalhama & Piipon ja Larm-gallerian näyttelyistä jäi joitakin töitä myymättä, on taiteilijalle henkireikä. Geller tehtaili niitä varten eniten töitä vuosiin. Parin jäljelle jääneen työn takia pystyttiin siirtämään Showroomin uusien töiden näyttelyä ensi vuoden keväälle.

Niin, se uusi näyttely, jonka piti alun perin olla syyskuussa. Seuraavaksi Geller kertoi sen siirtyvän marraskuulle, ja nyt aikataulua on hilattu maaliskuuhun.
Viimeinkin jää aikaa bändille, muutama vuosi sitten perustetulle Black Auralle. Gellerin mukaan 1990-luvulla Isebel´s Pain ei onnistunut tekemään yhtään hyvää levyä ja sen paras tuotos, Vol 2 -albumi, jäi julkaisematta. Nyt Black Auran kanssa Geller ja Isebel´s Painin entinen rumpali Jussi Sipilä tekevät taas sitä, mikä heitä kakaroina nappasi.
”Kaikki ne `hei mä oon 27 ja mitä mä teen elämällä` -jutut on poissa”, Geller sanoo.
Mutta jätetäänkö musiikkikuviot tähän, Geller pyytää.
”Jengillä on vittu ihan riittävästi omaksumista siinä, että täällä on vittu joku Jiri Geller, joka veistelee. Se vielä päälle siihen, että se laulaa, huhhuh. ”

Kuka

Jiri Geller, oikealta nimeltään Jiri Holopainen, 40, on hopeaseppä ja kuvataiteilija. Entinen Isebel`s Pain -yhtyeen solisti, laulaa nykyisin Black Aura -yhtyeessä.

Himottaa
”Aineen voitto materiasta.”

Kaduttaa
”Mua mikään kaduta.”

Kyrpii
”Tällainen Nyt-liite-bullshit, kaikille haastatelluille vakiokysymykset”.

Ann-Mari Huhtanen
Kuva Pietari Hatanpää