15. lokakuuta 2010
Teksti:

Kaksikymmentä vuotta sitten Günter Schabowski lipsautti tv:ssä, että kaikki DDR:n matkustusrajoitukset on purettu. Kymmenettuhannet ihmiset rynnivät Berliinin muurille, eivätkä rajavartijat tohtineet ampua omia kansalaisiaan. Kylmän sodan vihatuinta symbolia alettiin hakata vasaroilla. Lopulta se jyrättiin puskutraktoreilla.
    ”Isä huusi olohuoneesta, että tule katsomaan, tv:ssä tulee jotain Berliinin muurista. Kun näin, mitä tapahtui, järkytyin. Ryntäsin toiseen huoneeseen ja suljin oven. En osannut odottaa, että hänelle tehtäisiin niin.”
    Teko saa Eija-Riitta Berliner-Mauerin, 55, yhä vihaiseksi. Hän ihastui Berliinin muuriin ensisilmäyksellä 7-vuotiaana, kun näki tulevan miehensä tv:stä, ja kertoi siitä isälleen.
    Eija-Riitta, omaa sukua Eklöf, meni naimisiin Berliinin muurin kanssa 17. kesäkuuta 1979. Häissä tarjottiin kahvia ja pikkuleipiä.
    Nyt Eija-Riitan aviomies on hävitetty, muttei kuollut. Hänen työuransa on täyttynyt.

Erika Eiffel, omaa sukua LaBrie, on muuttanut San Franciscosta Berliiniin. Hän on töissä muurimuseossa. Erika on Eija-Riitan sydänystävä. Häntä lohduttaa, että runneltua aviomiestä konservoidaan rakkaudella.
    ”Rakastun kohteisiin, jotka ovat laiminlyötyjä tai vihattuja, koska tunnen, että he janoavat rakkautta”, Erika kertoo sähköpostitse.
    Eija-Riitan tavoin Erika on animisti. He uskovat, että esineillä on sielu, tunteet ja kyky kommunikoida. Erika nai Eiffelin tornin tuulisena pääsiäissunnuntaina 2007. Häitä todisti monta läheistä ystävää. Erikalla oli yllään modifioitu smokki, sukupuoleton mutta juhlava.
    ”Vietimme kuherruskuukautemme tietysti Pariisissa. Asuin mukavassa hotellissa, jossa näin hänet ikkunasta. Nukuin ikkunat auki ja annoin hänen katsoa minua.”
    Hetkinen. Ei Eiffelin torni ole laiminlyöty eikä vihattu, vaan rakastettu maamerkki romanttisessa kaupungissa.
    ”Häntä ympäröivät tuhannet rakastuneet joka päivä. He ovat rakastuneet toisiinsa, eivät häneen. Kuulin hänen itkunsa.”
    Kun Erika antoi kasvot objektiseksuaalisuudelle, sensaatiomedia iski häneen kyntensä. He antavat Eija-Riitan kanssa avoimuudellaan kaikki aseet sosiaalipornon metsästäjille. Erika kuvattiin seksitraumojen sekoittamaksi, tornia panevaksi hulluksi.
    ”Se oli kamalaa ja sotki suhteemme. Siksi lankesin taas vanhimman ja pisimmän rakkauteni, Berliinin muurin käsivarsille – niin sanoakseni. Rakastan yhä Eiffelin tornia, mutta se on vaikeaa brittimedian aiheuttamien vaikeuksien takia.”
    Eija-Riitta rakastui Berliinin muuriin, kun se oli vahvimmillaan. Erika samastui tuhottuun muuriin.
    ”Hänet hävitettiin armottomasti. Tunsin syvän yhteyden hänen kanssaan, koska olin hukassa elämässäni ja minua vihattiin sen takia.”

Eija-Riitta uskoo, että jos Erika olisi syntynyt ruotsalaiseen kansankotiin, hän olisi saanut elää onnellisen elämän. Eija-Riitan Facebook-kuvassa on Vänsterpartietin logo. Hän uskoo tasavertaisuuteen. Kukaan ei ole toista arvokkaampi. Eikä ihminen ole ylempi olento kuin vaikkapa joku hänen yhdeksästä kissastaan.
    Natsit julistivat itsensä yli-ihmisiksi. Eija-Riitasta on yhtä keinotekoista arvottaa asioita näennäisen sieluttomuuden perusteella.
    ”Raamattu opettaa, että toisia tulee kohdella, kuten itseäkin toivoisi kohdeltavan. Se koskee koko universumia. Ihmisen lyöminen on väärin. Kissan lyöminen on väärin. Muurin lyöminen on väärin.”
    Saksan yhdistyminen oli Eija-Riitasta virhe, koska sen vuoksi piti murtaa muuri. Nykyisin hän on ”barrikadi-ihminen”.
    ”Kehotan kaikkia tulemaan ulos kaapeista. Älkää välittäkö, oletteko jonkun mielestä normaaleja, vaan unohtakaa koko ajatus ja hyväksykää itsenne. Muuten tulette hulluksi.”
    Vuonna 1996 Eija-Riitta tajusi voivansa nostaa objektiseksuaalisuuden julkisuuteen. Hän hankki sähköpostitilin, jonka mukana tuli kotisivutilaa. Eija-Riitta perusti avioliitostaan kertovan sivuston, joka keräsi heti ensimmäisinä vuosinaan kymmeniätuhansia kävijöitä.

Erika löysi Eija-Riitan sivut ja lähetti hänelle sähköpostia vuonna 2003. He olivat tutustuneet jo aiemmin.
    ”Erika kertoi nettifoorumilla rakkaudestaan Lance-nimiseen jouseen. Minua sellaiset objektit eivät kiehdo, joten en kiinnostunut. Sitten Erika kertoi rakastaneensa Golden Gatea. Se yhdisti meidät, koska minäkin olen rakastanut siltoja.”
    Erika on kaksinkertainen jousiammunnan maailmanmestari. Ateenan olympialaisten aikaan häneltä löytyi munasarjasyöpä, joka miltei tappoi hänet. Hän nousi sairasvuoteelta takaisin Yhdysvaltojen maajoukkueeseen. Kaksi vuotta myöhemmin hän matkusti kilpailemaan Göteborgiin.
    ”Erika tuli meille viideksi päiväksi, ja löysimme toisistamme sielunkumppanit. Olin murheen murtama, kun hän lähti. Lokakuussa hän tuli takaisin ja oli kolme kuukautta luonani.”
    Yhtäkkiä Eiffelin tornin vaimo paljasti rakkautensa Eija-Riitan mieheen. Ystävyyssuhde katkesi.
    ”Mustasukkaisuus on luonnollinen reaktio. Suutuin hirveästi. Emme olleet puheväleissä vuoteen. Sitten hän kirjoitti minulle kirjeen.”
    Nyt Eija-Riitta ja Erika ovat sinut asian kanssa, mitä auttaa se, että molemmat ovat moniavioisia. Eija-Riitasta esineetkin ovat mustasukkaisia. Se johtuu fysikaalisesta ja psykologisesta transferenssistä. Hän nauraa ja matkii lapsen äänellä: ”Miksi osoitat tuolle pienoismallille enemmän huomiota kuin minulle.”
    ”Se on luonnollista. Eläimetkin puolustavat reviiriään. Se liittyy selviytymistaisteluun.”

Kun Eija-Riitta avioitui Berliinin muurin kanssa vuonna 1979, valmiiksi oli saatu Grenzmauer 75 -vaihe, joka toi muurin päälle ylittämistä vaikeuttavan putkielementin. 155 kilometriä pitkä muuri oli vahvimmillaan. Sitä vahti 7 000 koiraa.

Erika Eiffelin lapsuus oli kamala. Häntä sysättiin kasvattikodista toiseen ja käytettiin seksuaalisesti hyväksi. 1990-luvulla hänet yritettiin raiskata, kun hän palveli ilmavoimissa.
    ”Minut erotettiin ilmavoimista, mikä tuhosi elämäni, mutta johti minut Japaniin uuden elämän äärelle.”
    Suhde katana-miekan kanssa upotti Erikan samurai-filosofiaan. Hän voitti kaikkien aikojen nuorimpana ja ensimmäisenä naisena japanilaisen miekkailun maailmanmestaruuden.
    Kysyn Erikalta, selittävätkö traumat elottomien esineiden rakastamisen. Pyydän anteeksi suoraa kysymystä. Erika vastaa, että ei haittaa: hän on kysynyt sitä usein itseltäänkin.
    ”Mietin, onko post-traumaattisella stressillä osuutta seksuaalisuuteeni. Tämä taipumus on silti ollut jo ennen traumaattisia tapahtumia.”
    Jos traumat suuntaisivat seksuaalisuuden esineisiin, Erikan mukaan objektiseksuaalisuus olisi yleisempää.
    ”On ihan liian monta ihmistä, joilla on pahempia kokemuksia kuin minulla, eikä heistä ole tullut objektiseksuaaleja.”

Vastakohdat täydentävät toisiaan. Ehkä siksi Erika löysi Eija-Riitasta sielunsiskonsa. Eija-Riitta eli onnellisen lapsuuden ehjässä perheessä ja on asunut koko ikänsä turvallisessa kylässä. Hän ei ole tullut kaapista, koska mitään kaappia ei ole ollutkaan. Häneltä ei ole löytynyt psyykkisiä tai neurologisia häiriöitä.
    Apteekissa työskennelleen Eija-Riitan psykologiystävä pyysi listaa esineistä, joita Eija-Riitta on rakastanut. Ensin hän nimesi Berliinin muurin. Sitten sängyn vieressä olevan rakastajan, puuaidan. Seuraavaksi muut aidat, rauta- ja moottoritiet, kauppojen hyllyt, tietyt ovet, seinät, lattiat ja ikkunat. Giljotiinin, joka hänellä on kotimuseossaan.
    Psykologi pohti, kunnes keksi yhteisen tekijän: kaikki rakkauden kohteet jakavat asioita. Ovi erottaa huoneen toisesta, giljotiini pään ruumiista.
    ”Hän ei osannut sanoa mitään syytä. Ei kukaan ole osannut.”
    Eija-Riitan ensimuistoja on, miten hän leikki veljensä kanssa koko huoneen täyttäneellä pienoisjunalla.Isä opetti hänet rakentamaan pienoismallin rakkaasta muurista. Nyt kotimuseossa käy vieraita ulkomailta asti.
    ”Pienoismallit ovat fyysisen suhteemme jatke. Olen tehnyt valtaosan heistä 1970-luvulla. Tärkeimpiä ovat he, jotka ovat tavanneet muurin.”
    Eija-Riitta antoi vuonna 1994 edesmenneeltä isältään saamansa opit Erikalle. Se toi Erikalle työpaikan muurimuseossa. Eija-Riitta rakentaa pieniä hirttolavoja, ja hänen kotonaan on giljotiini. Berliinin muurilla 239 kuoli ja 200 vammautui. Erika on rakastanut hävittäjää, jousta ja miekkaa. Miksi tappavat asiat kiihottavat?
    ”Nettiyhteisössämme jotkut rakastavat tuollaisia asioita, mutta useimmat eivät”, Erika kertoo.
    Eija-Riittaan vetoavat pitkät yhdensuuntaiset linjat. Erikaa viehättävät terävät esineet, pitkulaiset suorakulmiot ja tietynasteiset kulmat. Mikä on hänen heikko kohtansa, varma turn-on?
    ”Hah hah! Puolisuunnikkaat! Oikeanlainen puolisuunnikas oikeasta materiaalista oikeassa kohteessa, ja olen myyty!”

Kuusi vuotta sitten syövän riuduttama Erika oli raunioina. Nyt hän on onnellinen ja rakastunut, juoksi juuri ensimmäisen maratoninsa ja jatkaa jousiammuntauraansa. Hän lähettää terveisiä Suomen jousiammuntamaajoukkueelle.
    ”He hyväksyivät minut sellaisena kuin olen ja olivat ihanan vieraanvaraisia. Voih, ei ole mitään sen veroista kuin maata alasti puusaunassa yhdensuuntaisten linjojen ja ystävien keskellä, jotka eivät välitä…”
    Sähköpostissa virnistää hymiö. ”I adore Finland! You guys make some very sexy Sillat and Puuaita!”

Erika Eiffel

Kymmenen kysymystä

Erika Eiffel vastaa, millaisia ovat objektiseksuaalit, objektofiilit eli OS:t.

Miksi useimmat OS:t näyttävät olevan naisia?
”Ensimmäiset OS:ksi julistautuneet olivat naisia. Kun asia on saanut enemmän huomiota, miehiäkin on alkanut astua esiin. Yleensä naiset puhuvat avoimemmin tunteistaan ja suhteistaan.”

Voiko olla OS olematta animisti? Siis uskomatta, että elottomilla objekteilla on sielu ja tunteet?
”Animistinen yhteys esineisiin on meille yhteinen nimittäjä. Animistit kehittävät suhteita esineisiin voimakkaan henkisen yhteyden kautta, jota lietsoo esineestä havaittu spirituaalinen energia. Moni animisti ei halua kertoa julkisesti asioistaan, koska se voisi järkyttää heidän saavuttamaansa tasapainoa. Aspergerin syndroomasta kärsivät taas kertovat autisminsa vuoksi auliisti kohteista, joihin heillä on fiksaatio.”

Miten yleistä aspergerin syndrooma on OS:ien keskuudessa?
”Kyselytutkimusten mukaan heillä on kiistämätön yliedustus, heitä on hieman alle kolmannes. Vaikeasti autistiset kehittävät suhteita esineisiin sosiaalisen kyvyttömyyden vuoksi. On yleinen harhaluulo, että OS:t ovat introverttejä, jotka eivät pysty sosiaalisiin suhteisiin psykologisista syistä. Tämä pätee niihin, jotka kärsivät Aspergerin syndroomasta, mutta useat OS:t ovat psykologisesti melko normaaleja eikä heillä ole ongelmia sosiaalisessa elämässä tai verkostoitumisessa.”

Miten iso maailmanlaajuinen OS-verkkoyhteisönne on?
”Nykyisin meitä on useita satoja. Kaksi vuotta sitten meitä oli vasta 40.”

Joidenkin psykologien mukaan hyväksikäyttö voi aiheuttaa seksuaalisuuden kohdistumista esineisiin. miten monen OS:n taustalta löytyy seksuaalista hyväksikäyttöä?
”Tilastot osoittavat, että erittäin harvalla on seksuaalisia traumoja. Minulla niitä todellakin on, mutta en pidä sitä syynä seksuaalisuuteeni. En koe, että minua pitäisi sääliä sen vuoksi. Pidän itseäni selviytyjänä enkä uhrina.”

Onko OS sairaus vai seksuaalinen suuntautuminen?
”Seksuaalinen suuntautuminen. Tunnen sen jokaisella solullani. En ole koskaan kyseenalaistanut, etteikö tämä olisi synnynnäistä. En epäillyt sitä edes silloin, kun en vielä tiennyt tälle nimeä. Kun aloin tutkia asiaa, kaikki informaatio viittasi vain fetisismiin, enkä löytänyt mitään, joka viittaisi tunteisiini eikä esineiden käyttämiseen mielihyvän saamiseksi.”

Mitä eroa on OS:llä ja fetisismillä?
”Fetisistin himon kohteen tulee olla läsnä, jotta se auttaisi saavuttamaan seksuaalista mielihyvää. Rakkaus esineisiin ei perustu psykoseksuaalisiin reaktioihin. Esine kiehtoo meitä muullakin kuin seksuaalisen kiihottumisen tasolla. Fetisistit eivät koe esineitä elävinä, eivätkä siksi voi kehittää niiden kanssa rakkaussuhdetta.”

Onko OS parafilia? (pakkomielle, jossa yksilö on riippuvainen sosiaalisesti kielletystä asiasta seksuaalisen mielihyvän kohteena.)
”Ei, vaikka se on helppo linkittää fetisismiin, jos ajattelee pelkästään ihmistä harrastamassa seksiä esineen kanssa.”

Mikä erottaa OS:n pakkomielteestä?
”Pakkomielle määritellään tilaksi, jossa mieli täyttyy ajatuksista yhtä asiaa tai ihmistä kohtaan siten, ettei voi ajatella mitään muuta. Eikö tämä kuvaakin ketä tahansa ihmistä, joka on hulluna rakkaudesta? Todellisuudessa OS:n ja pakkomielteen välillä ei ole paljon eroa, mutta ei rakkauden ja pakkomielteenkään välillä. Rakkaus on tunne, joka vie kaikki ajatukset. Se jo itsessään kuvaa pakkomiellettä.”

Voiko OS:llä olla useampi partneri?
”Varmasti, aivan kuten muillakin. Ero ihmissuhteisiin on se, että esineiden kesken ei esiinny niin huomattavasti mustasukkaisuutta ja sen vahingoittavaa vaikutusta.”

www.objectum-sexuality.org

Janne Flinkkilä

Kuvat Eija-Riitta Berliner-Mauer ja Erika Eiffel