01. lokakuuta 2010
Teksti:

Istun Väestöliiton klinikalla. Katson kätilöä silmiin, nielaisen, tartun vatsanahkaani ja työnnän neulan ihoon. Ei satu lainkaan. Jään henkiin.
Munasolun luovutukseni alkoi muutamaa viikkoa aiemmin soitolla Väestöliittoon. Eniten arvelutti, että hormonit täytyy pistää itse. Silti järki sanoi, että jos se olisi liian vaikeaa, sitä ei voisi jättää minun tehtäväkseni.
Suomessa diagnosoidaan vuosittain yli 3 000 raskauden alkamisen ongelmasta kärsivää paria. Osalle luovutetut solut voivat kuitenkin olla ainoa mahdollisuus saada lapsi. Minuakin motivoi rahallisen korvauksen lisäksi se, että melko pienellä vaivalla saatan tehdä jotkut todella onnelliseksi.
Ensimmäisellä lääkärikäynnillä selvitetään terveydentilaani, suvussani esiintyviä sairauksia, päihteiden käyttöäni ja kuukautiskiertoani. Mahdollisista haittavaikutuksista, kuten turvotuksesta ja mielialan heilahtelusta, puhutaan paljon. Samoin hyvin epätodennäköisistä pahoista komplikaatioista. Kellään ei varmasti ole kivaa, jos prosessin keskeyttää käytettyään sitä ennen satojen eurojen hormoniannokset. Silti kielen päällä alkaa jo pyöriä:
”Haluatteko te munasoluni vai ette?”

Allekirjoitan luovutussuostumuksen. Siinä kysytään, keille soluja saa antaa: avio-, avo- ja naispareille, itsellisille naisille. Yllätyn kysymyksestä, mutta rastin kaikki vaihtoehdot.
En tietenkään tiedä, kuka soluni saa, eikä vastaanottaja tiedä minun nimeäni. Hoidoista mahdollisesti syntyvät lapset saavat 18 vuotta täytettyään pyytää henkilötietoni Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen luovutusrekisteristä, jos haluavat.
Ruotsissa on ollut pitkälti Suomen nykyistä lakia vastaava hedelmöityshoitolaki jo parikymmentä vuotta. Vanhimmat lain voimassaoloaikana luovutetuista soluista syntyneet lapset voisivat nyt saada luovuttajien henkilötiedot. Valtaosaa ei kiinnosta.
Mietin, miltä tuntuu, jos ovelleni ilmestyy parin vuosikymmenen kuluttua tuntematon biologinen lapseni. Tuskinpa se ihmeempiä tunteita herättäisi, uteliaisuutta lähinnä. Munasolustani mahdollisesti syntyvä lapsi tuskin haluaa koskaan tavata minua. Pohdin asiaa ja kohautan lopulta olkapäitäni: ei suuria tunteita puoleen tai toiseen. Jos lapsi herättäisi voimakkaita tunteita, minua tuskin olisi luovuttajaksi edes kelpuutettu.
Yhtä kohtuun siirrettävää alkiota kohti vaaditaan useita munasoluja, sillä kaikki solut eivät hedelmöity tai kehity hyvälaatuisiksi alkioiksi. Luovutuksen yhteydessä munasarjojen toimintaa stimuloidaan hormoneilla, jotta munasarjoihin kehittyisi vähintään kymmenkunta munasolua. Hoitoon kuuluvat myös myöhemmin aloitettavat ”jarrutuspistokset”, joilla ehkäistään munasolujen kypsyminen ennenaikaisesti.
Solut kerätään punktioneulalla, joka pistetään emättimen seinämien läpi munarakkuloihin. Tätä edeltää ”irrotuspistos”, jolla solut saadaan irtoamaan munasarjoista.

Totun nopeasti itseni pistämiseen, vaikka kaikki hormonit pistetään erilaisilla neuloilla. Jokaisen lääkärikäynnin jälkeen saan hoitajalta pisto-opastusta. Hoidon kolmantena päivänä piikitän jo nopeasti televisiota katsellessa.
Hoidon pituutta on vaikea ennustaa, sillä hormonien vaikutus on yksilöllinen. Lääkärikäyntien ajoitus riippuu hormonien vaikutuksesta, joten aikataulujen hallinta vaatii hieman vaivaa.
Pelkään, että hoidot tekevät minusta niin sietämättömän hormonihirviön, että mieheni muuttaa anoppilaan. Kaikki sujuu kuitenkin oikein hyvin, eikä hoitoni kestä kuin kymmenisen päivää. Vain punktiota edeltävänä viikonloppuna minulla on kuukautiskipua muistuttavaa lievää vatsakipua.
punktiopäivänä jännittää. Hoitaja lohduttaa, että niin tapahtuu kaikille. Ennen punktiota saan kipulääkettä, toimenpiteen yhteydessä rauhoittavaa ja suoraan suoneen lisää kipulääkettä. Alan nähdä katossa animaatiohahmoja. Naurattaa. Saisikohan tätä kotikäyttöön? Seuraan ultraäänilaitteen näytöltä, miten punktioneula kerää munasolut. Kaikki on ohi vartissa.
Vietän pari tuntia tarkkailtavana ennen kuin voin lähteä saattajan kanssa kotiin. Sairauslomaa saa kolme päivää, jotka kuluvat tenttikirjaa tankatessa. Viikkoon ei saa harrastaa liikuntaa, joka sisältää hyppyjä tai kiertoliikkeitä, sillä munasarjani voisivat kiertyä.
Muutaman päivän päästä huomaan kirjastossa teoksen, johon on koottu lapsettomien kertomuksia valtavista ponnistuksistaan lapsen saamiseksi. Tiesinhän minä, että se on raskasta, mutta silti sivuilta hyökyvä tuskan ja epätoivon määrä yllättää. Munasoluillani ei välttämättä saada aikaan raskautta, mutta on myös mahdollista, että minusta oli joillekin korvaamatonta apua. Tulee hyvä mieli.

Faktat

Munasoluja tai siittiöitä voi luovuttaa, jos suvussa ei ole tiedossa perinnöllisiä sairauksia.

Munasolujen luovuttajan on oltava alle 35-vuotias, siittiöiden luovuttajan 20-45-vuotias.

E-pillereiden käyttö on lopetettava hoitokierron ajaksi. Hoidon aikana tulee käyttää kondomia tai pidättäytyä yhdynnästä.

Luovutetuista munasoluista on jatkuva pula. Siittiöiden tarvetta on vähentänyt hedelmöityshoitojen kehittyminen.

Ennen luovutusta testataan B- ja C-hepatiitti, HIV, klamydia ja kuppa.

Väestöliitto maksaa naisille 250 euroa sekä 23 euroa per vastaanottokäynti. Miehille korvataan 23 euroa. Yksityiset klinikat saattavat maksaa jopa kaksinkertaisia korvauksia.

Helsingissä hedelmöityshoitoja tekevät Felicitas-, Fertinova- ja Graviditas -klinikat, HYKSin Lapsettomuuspoliklinikka sekä Väestöliitto.

Anna Saipio

Kuva Tero Koskela