29. lokakuuta 2010
Teksti:

Helsingin yliopiston pitäisi olla uskonnollisesti sitoutumaton. Se ei ole. Yliopiston avajaiskarnevaalit alkavat kristillisellä jumalanpalveluksella. Promootioihin kuuluu kristillinen jumalanpalvelus. Jotkin tiedekunnat ovat järjestäneet uskonnottoman vaihtoehdon, mutta esimerkiksi viime kevään oikeustieteellisen ja lääketieteellisen promootioissa sellaista ei ollut tarjolla.
    Yliopisto suosii yhtä uskontoa muiden kustannuksella. Tasa-arvon nimissä jokaisella uskontokunnalla pitäisi olla oikeus omiin seremonioihinsa, mutta parinkymmenen palvontatilaisuuden järjestäminen olisi hankalaa ja hölmöä. Yliopiston tilaisuuksilla ei pitäisi olla minkäänlaista yhteyttä uskontoon.
    Nyt on hyvä hetki luopua vanhentuneista rituaaleista, sillä tämän vuoden alussa astui voimaan uusi yliopistolaki. Sen kannattajat hehkuttivat, että laki tuo yliopistoille taloudellisen ja hallinnollisen autonomian. No käytetään sitä autonomiaa! Kun yliopisto oli tiukasti sidottu valtioon, oli muutama – joskin hatara – peruste sille, miksi yliopiston täytyy suorittaa kansankirkon palvontamenoja. Nyt olemme itsenäisiä, eikä kaikille opiskelijoille ja koko henkilökunnalle tarkoitettuja tilaisuuksia pitäisi sitoa uskontoon. Eihän niitä sidota mihinkään muuhunkaan vakaumukseen – yliopiston avajaisissa ei nähdä keskustan kannattajakokousta eikä Vasemmistoliiton vaalitilaisuutta.
    Uuden lain myötä työehtosopimukset neuvotellaan Etelärannassa, yliopisto on itsenäinen oikeushenkilö ja yrittää monessa muussakin suhteessa toimia samalla tavalla kuin firma. Samat ihmiset, jotka hehkuttavat yritysyhteistyötä ja lähentymistä elinkeinoelämään, ovat valmiit aloittamaan lukuvuotensa kirkossa. Se on outoa, sillä yksi harvoista asioista, joita yliopisto voisi isoilta yrityksiltä oppia, on uskonnollinen sitoutumattomuus. On hyvä syy sille, miksi Nokian kesäjuhlat eivät ala kirkonmenoilla.
    Jumalanpalvelukset ovat vain harvoille avajaisten tai promootioiden parasta antia. Ne ovat kuuluneet perinteeseen, mutta menettävät merkitystään joka vuosi. Syrjivää rituaalia ei ole syytä pitää yllä perinteen nimissä.
    Yliopiston puitteissa voitaisiin toki edelleen järjestää uskonnollista toimintaa kerhoissa ja järjestöissä. Onhan meillä tälläkin hetkellä monta vireää poliittista ja aatteellista yhdistystä. Tärkeintä on saada uskonto irti koko yliopistolle tarkoitetuista tapahtumista.

Maria Pettersson