Katoamistemppu

T:Teksti:

Kun kemian fukseilta kysytään, oliko kemia heidän ensisijainen opiskelupaikkatavoitteensa Helsingin yliopistossa, yli puolet vastaa ei. Moni kemisti opiskelisi mieluummin lääkäriksi. Kemiaan otetaan sisään vuosittain noin 150 opiskelijaa. Se on puolet enemmän kuin on tarpeen, koska ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen heistä moni katoaa.
”Viime vuosina noin kolmekymmentä opiskelijaa on vuosittain siirtynyt lääkikseen, kymmenkunta eläinlääketieteelliseen ja suuri joukko on hävinnyt sekalaisiin muihin aineisiin”, kertoo kemian professori Mikko Oivanen.
Kemia on todennäköisesti yliopiston muuttotappioisin laitos, mutta katoamisilmiö tunnetaan myös muissa oppiaineissa.
Tilastotieteessä moni preppaa itseään psykologian pääsykokeisiin, ja useat lastentarhanopettajaksi opiskelevat haaveilevat luokanopettajakoulutuksesta. Lääketieteen ja psykologian opiskelijoista vain joka kolmas oli aivan uusi opiskelija. Eniten opiskelijoita vuotaa muualle matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta.
Yliopiston sisäisen muuttoliikkeen suurimpia häviäjiä ovat matematiikka, fysiikka, kemia ja tietojenkäsittelytiede, joihin kohtalaisesti ylioppilaskirjoituksissa menestyneet pääsevät sisään ilman pääsykoetta. Suurin muuttovoittaja on lääketiede.
Laitokset saavat rahaa sen mukaan, kuinka monta valmistunutta ne pukkaavat vuodessa ulos. Koska kemian laitoksen opiskelijahävikki on suurta, siellä joudutaan tekemään paljon enemmän töitä tulostavoitteen eteen kuin monissa muissa aineissa. Resursseja kuluu Oivasen mukaan esimerkiksi ylisuuriin peruskursseihin ja laboratorioharjoituksiin. Kirjautuminen tutkinto-opiskelijaksi muutaman peruskurssin tähden on hänen mukaansa kaikille osapuolille raskas prosessi. Vuosi, jonka opiskelija viettää kemian laitoksella lääkistä varten treenaten, on yliopiston kustantama kallis preppauskurssi.
Opiskelijoiden häviäminen on raskasta paitsi taloudellisesti myös ilmapiirin kannalta.
”Jos tutor-ryhmässä on kaksitoista ihmistä, joista kymmenen heti ensimmäisessä tapaamisessa ilmoittaa, että ei aio jäädä, se voi laskea myös muiden motivaatiota”, Oivanen sanoo.
Helsingin yliopiston kemistien puheenjohtajan Antti Lahdenperän mukaan ainejärjestötoimintaan opiskelijoiden katoamistemput eivät juuri ole vaikuttaneet.
”Toisaalta on sääli, että monesta hyvästä tyypistä ja mahdollisesta ainejärjestöaktiivista joudutaan luopumaan.”
Lahdenperä aloittaa pian neljännen opiskeluvuotensa. Hän on alusta alkaen halunnut opiskella juuri kemiaa. Hänen kymmenen hengen fuksivuoden kaveriporukastaan on kemian laitoksella jäljellä enää kaksi. Yksi hyvä kaveri lähti opiskelemaan teologiaa, toinen pääsi lääkikseen.
Haasteita riittää myös niillä tiedekunnilla, jonne tullaan jo opintopisteitä suorittaneina. Valtiotieteellinen tiedekunta selvitti vuonna 2007 uusien opiskelijoidensa taustoja. Valtsikan fukseista kahdella kolmesta oli opintosuorituksia, joka kolmannella oli opiskelupaikka Helsingin yliopistossa.
”Kun tiedekunnat eivät tiedä, mitä he opiskelijavalinnassa saavat, peruskurssit pitää kuitenkin järjestää”, sanoo rehtorin kanslian opintoasioiden päällikkö Päivi Pakkanen. Hallintoa tarvitaan myös selvittelemään opintojen aloitustilannetta ja hyväksilukemisasioita.
Koko Suomen mittakaavassa Helsingin yliopisto on opiskelupaikkaruletin voittaja. Yliopiston -uusista opiskelijoista monella on jo opintosuorituksia muista yliopistoista. Helsingistä lähdetään muita yliopistoja harvemmin muualle. Rahallisesti yliopistolle on hyötyä aiemmista opinnoista vain siinä tapauksessa, että ne saadaan hyväksiluettua tutkintoon.
Pakkanen muistuttaa, että oppiaineesta toiseen hyppely ei aina ole vain rasite yliopistolle. Pyörähdys jossain muualla voi tehdä opiskelijan tutkinnosta parhaassa tapauksessa entistä laadukkaamman.
”Aina ei mennä vain talouden ehdoilla. Yliopistossa halutaan, että opiskelijat voivat opiskella monipuolisesti ja suorittaa opintoja eri lähtökohdista.”
Epävarmat opiskelijat ovat Pakkasen mukaan tiedekuntien opinto-ohjaukselle syksyisin haaste.
”Syksyn aikana pitäisi näyttää, että tämäkin on ihan hyvä paikka opiskella. Muutama pää voisi ehkä kääntyäkin.”

”Onhan tämä vähän väärin kaikkia kohtaan.”

Biokemian opiskelija Mira Laukkanen jäi tänä vuonna lääkiksen pääsykokeissa alle pisteen päähän sisäänpääsystä. Ensi keväänä hän kokeilee, josko kolmannella hakukerralla tärppäisi. Biokemian opinnot jatkuvat syksyllä.
”Onhan tämä vähän väärin kaikkia kohtaan: laitosta ja niitä, jotka oikeasti haluavat opiskella biokemiaa. Jos en pääse lääkikseen, aion toki valmistua biokemiasta.”
Koulutuksella voi päästä tutkimaan erilaisia sairauksia. Se ei olisi hullumpi uravaihtoehto. Opintotukikuukausia Laukkanen on säästänyt toivottavasti vielä aukeavalle lääkisuralle asumalla kotona ja käymällä töissä. Opiskelu kakkosvaihtoehtoaineessa on hänestä ollut välivuotta parempi valinta.

Sini Lainetta puolestaan onnisti tänä vuonna. Viime lukuvuoden Laine opiskeli Helsingin yliopistossa varhaiskasvatusta. Laine tähtäsi luokanopettajaksi, mutta kun opiskelupaikka ei sieltä auennut, hän päätti lähteä lastentarhanopettajaoppiin. Viime keväänä Laine kokeili onneaan erityispedagogiikan pääsykokeessa. Koe meni putkeen, ja viikon päästä alkavat opinnot Jyväskylässä. Valmiina Jyväskylää varten hänellä on Helsingistä kasvatustieteen perusopinnot ja joukko vapaavalintaisiksi opinnoiksi soveltuvia opintoja. Hän uskoo saavansa opinnot hyväksiluettua.
”Kaiken kaikkiaan vuodesta yliopistolla oli paljon hyötyä: yliopistomaailma ja etenkin alan sanasto tulivat vuoden aikana tutuksi.”

Maria Ruuska
Kuvitus Ulrika Ylioja