17. syyskuuta 2010
Teksti:

Bäng! Ruudolfin nyrkki mäjähtää leukaperiini. Hän aavisti minun lyövän vasemmalla ja ehti tintata oikean koukun käteni yli.
    Hansikkaaseen verhottu nyrkki nimenomaan mäjähtää. Se ei kopsahda kipeästi kuten puusauva tai nasahda häijysti kuten paljaat rystyset, vaan mäjähtää raskaasti ja huumaavasti. Tuntuu kuin pölypilvi pöllähtäisi pään sisällä.
    Mitä on oikein tapahtumassa? Voisi sanoa, että tavallista suoraviivaisempaa asioiden selvittelemistä. Ruudolf kertoo raivostuvansa silloin tällöin levykritiikkien takia.
    ”Olen saanut urani alkuaikoina viittä tähteä vaikka millä mitalla, eli en voi valittaa omasta kohtelustani”, hän sanoo.
    ”Joskus kuitenkin näkee lehdissä rap-arvioita, joissa kriitikko tuntuu kuunnelleen kerran yläasteella Run-D.M.C.:tä ja esittää asiantuntijaa. Niistä tulee välillä niin vihaiseksi, että ihan otsassa alkaa sykkiä. Sekin raivostuttaa, kun toimittajat heijastavat jutuissaan ennakkoluulojaan ja ajattelevat, että julkisuuden henkilöstä voi kirjoittaa mitä vain.”
    Kesäkuussa Ruudolf antoi verkossa omalla nimellään palautetta Rumba-lehdessä julkaistusta Jukka Pojan levyn arviosta: ”Luulisi, että päätoimittaja tai joku vastaava kertoisi alaisilleen, mikä on kritiikin ja naljailun ero”, hän kirjoitti. Ruudolf vaati artisteille ”edes alimman asteen kunnioitusta” ja täsmensi, ettei hän tarkoita sillä diplomaattista koskemattomuutta ja henkilöpalvontaa vaan samaa kunnioitusta, jolla ihmisiä yleensä kuuluisi kohdella.
    Kuka Rumban levyarviopalstasta on vastuussa? No, minä.
    Vastakkainasettelua löytyy siitäkin, että julkiuskovaista räppäriä vastassa on ateisti. Mieleen tulee Monty Python -sketsisarjan painiottelu, jossa ratkaistiin, onko Jumalaa olemassa.

Ruudolf on levittänyt uskoaan vuoden 2004 Doupeimmat Jumala seivaa -debyytistä asti. Pian hän lähtee vaimoineen yhdeksäksi kuukaudeksi Yhdysvaltoihin raamattukouluun, jossa pyritään toteuttamaan Jeesuksen oppeja käytännössä. Hän haluaa omistautua siellä pari- ja jumalasuhteelleen, joiden vaalimiseen ei ole arkikiireiltä jäänyt aikaa.
    Vapaaotteluharrastus on vienyt Ruudolfin lyömään, potkimaan ja painimaan amatööriturnauksiin asti. Kuinka raaka kamppailulaji sopii yhteen kristinuskon ”rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi” -ideologian kanssa?
    ”Ei se estä harrastamasta kamppailulajeja, jos Jeesus sanoi, että täytyy kääntää toinen poski. Vuorisaarnassahan käsitellään elämää yleisemmin, ettei saa kostaa pahaa pahalla. Ei siinä ole kyse mistään urheilusta.”
    Samaan tulokseen on tullut nippu muitakin vapaaottelijoita aina lajin ylimpiä mestareita myöten. Yhdysvaltalainen, Tony Halmeen vapaaotteluhaaveet alkuunsa katkaissut Randy Couture on omistanut ottelujaan Jeesukselle. Nyrkkeilymestari George Foreman tuli myöhemmällä urallaan tunnetuksi hartaana kristittynä. Foremanin kultakauden vuonna 1974 päättänyt Muhammad Ali oli vannoutunut muslimi.
    Ruudolf aloitti vapaaotteluharrastuksen, kun hän kiinnostui teini-iän pilvenpoltteluvuosien jälkeen fyysisestä treenaamisesta. Hän lisää virnistäen, että Sylvester Stallonen ja Arnold Schwarzeneggerin toimintaelokuvatkin vaikuttivat asiaan.
    ”Tämä on tavallaan miehuuden tutkimista. Ei miehuus ole tietenkään kiinni lyömistaidoista, sehän on enemmän vastuun kantamista ja sanan pitämistä. Kamppailulajeissa pääsee silti tekemisiin sellaisten asioiden kanssa, joihin miehet tuntevat vetoa.”

Vuorisaarna ei todellakaan ole Ruudolfin mielessä, kun nousemme Kisahallin kehään ja ensimmäinen erä alkaa. Sen verran kristitty antaa armoa, että ottelemme nyrkkeilysäännöillä. Oikeassa vapaaottelussa minulla ei olisi mitään saumaa pärjätä, mutta nyrkkeilyä olen harrastanut liki samalla tasolla kuin Ruudolf omaa lajiaan.
    Minua lyhyempi mutta vahvempi räppääjä pyrkii heti lähelle iskemään kovia koukkuja. Yritän ulottuvampana pitää etäisyyttä napakoilla suorilla ja livahtaa pois hyökkäysten alta.
    Kehässä uskovainen mies voi toteuttaa pirullista puoltaan. Ruudolf nauttii psykologisesta sodankäynnistä ja yrittää hämmentää vastustajaa hyräilemällä itsekseen ja tekemällä härnääviä valehyökkäyksiä.
    ”Se on muodostunut tavaksi. Kerran painimme kaverin kanssa ja se retuutti minua huolella. Veistelin vielä kuristusotteessakin, että `kuule hei, jos nyt luovutat, en kerro kenellekään`. Jotkut ärsyyntyvät sellaisesta aika lailla”, Ruudolf kertoo myöhemmin.
    Ruudolf ei käytä edes pääsuojaa, millä hän viestii, ettei pelkää journalistinplanttua. Hän jyrää kohti herkeämättä. Alhaalta ylöspäin suuntautuvat kohokoukut iskeytyvät naamatauluuni tehokkaasti. Onneksi omakin strategiani toimii, ja pystyn pitämään Ruudolfin tarpeeksi loitolla.
    Ähinä käy, lyönnit tömähtelevät, hiki virtaa. Kolme kolmiminuuttista erää ovat nopeasti ohi. Olemme otelleet amatöörinyrkkeilyottelun mitan.
    Ruudolf ehdottaa, että ottaisimme pienen tauon jälkeen vielä lisäerän. ”Saisimme sitten varmasti kunnon kuvia”, hän sanoo. Äänensävy paljastaa, että hän haluaisi kuviin pötköllään makaavan journalistin.
    Palaamme vielä kehään, ja Ruudolf on valmis antamaan viimeisen tuomion. Hän alkaa ladata iskujensa taakse enemmän painoa. Olen jo väsynyt, hanskat tuntuvat koko ajan raskaammilta ja kädet putoavat huomaamatta alas kasvojen edestä. Yhtäk­kiä Ruudolf lataa kolme hyvää iskua naamaani – bäng! bäng! bäng! – ja suussani tuntuu rautainen maku.
    Räppäri näkee huulestani valuvan veren ja arvelee tilaisuutensa tulleen. Hän jyrää päin, pitää suojauksensa alhaalla ja ilmehtii, että anna tulla. Kiitän tilaisuudesta ja lyön viimeisillä voimillani oikean suoran Ruudolfin naamaan niin lujaa kuin jaksan.
    Kaatuuko artisti murskakritiikin voimasta? No ei. Näin silti, miten Ruudolfin silmät välähtivät. Isku kirpaisi – ja mies suuttui. Onneksi hänkin alkaa väsyä. Ruudolf jatkaa myllyttämistä, mutta iskuista alkaa hiipua teho. Pian lyömme viimeiset terveiset ja rojahdamme uupuneina köysiä vasten. Kuten uskonnolliseen kilvoitteluun kuuluu, ottelun tulos jäi ratkaisemattomaksi.

Kuka

Rap-artisti Rudy ”Ruudolf” Kulmala, syntynyt vuonna 1983. Voitti rapin Suomen mestaruuden vuosina 2001 ja 2005. Hänen uusin albuminsa Asfalttisoturin viimeinen hidas ilmestyi 6. elokuuta ja meni julkaisuviikollaan Suomen virallisen listan neljännelle sijalle. Hänet tunnetaan kristillisestä vakaumuksestaan. Juuri päättyneen kiertueensa jälkeen Ruudolf matkaa Yhdysvaltoihin raamattukouluun, mistä hän palaa Suomeen vasta ensi vuonna.

Himottaa
”Just nyt himottaisi jäädä kotiin eikä lähteä ajamaan pohjoiseen räppäämään.”

Kaduttaa
”Etten miettinyt strategiaa, kun ottelin toimittajan kanssa.”

Kyrpii
”Väkinäiset kysymykset faktalaatikon muodossa.”

Saku Schildt
Kuva Pietari Hatanpää