Gramofoni rahisee ja trumpetti soi. Juhlavieraat pyyhkivät silmäkulmiaan ja valpastuvat, kun vihkijä alkaa puhua: ”Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.”
Kävin viikko sitten maistraattihäissä, joissa tunnelma oli lämmin. Perhe ja ystävät seurasivat rentoa mutta sisällöltään vakavaa seremoniaa.
Tilaisuudessa vihittiin nainen ja mies. Laki kieltää vastaavan seremonian homo- ja lesbopareilta.
Parisuhteen rekisteröinnissä pariskunta kirjoittaa nimet paperiin ilman todistajia, ja tilaisuus on siinä. Hyvä jos päällystakin ehtii riisua. Kahden ihmisen suhde rinnastetaan yhdistysten tai ajoneuvojen rekisteröintiin.
Ensi vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun homoseksuaalisuus lakkasi olemasta rikos Suomessa ja 30 vuotta siitä, kun se poistettiin sairausluokituksesta. Ensi vuonna pidetään myös eduskuntavaalit, joiden yhdeksi teemaksi on nousemassa sukupuolineutraali avioliitto.
”Sukupuolineutraali avioliittolaki seuraavaan hallitusohjelmaan” -Facebook-ryhmässä on jo lähes 10 000 jäsentä. Nykyinen syrjivä lainsäädäntö ei enää mahdu ihmisten oikeuskäsitykseen.
Kyse on myös käytännön epätasa-arvon purkamisesta: adoptio-oikeudesta, yhteisestä sukunimestä ja samaa sukupuolta olevien parien liikkumavapaudesta EU:n alueella.
Sukupuolineutraali avioliittolaki laittaisi kirkon valinnan eteen. Joko sen tulisi vihkiä lesbo- ja homoparit tasavertaisesti heteroparien kanssa tai luopua vihkimisoikeudesta.
Ruotsissa kirkko valitsi ensimmäisen vaihtoehdon. Siellä jokaisen seurakunnan on jatkossa tarjottava kaikille pareille mahdollisuus avioitumiseen.
Jälkimmäinen vaihtoehto on arkea monissa katolisissa Euroopan maissa, joissa kaikki menevät naimisiin maistraatissa. Kirkko ei vihi vaan siunaa halukkaat heteroparit.
Viimeksi Portugali salli homoparien avioliiton. Suomen Kuvalehdessä julkaistun jutun mukaan siellä ei haluttu luoda rekisteröidyn parisuhteen kaltaista erillistä järjestelmää, koska muistissa oli vielä aika, jolloin orjien ja vapaiden kansalaisten avioliitoilla oli eri nimi.
Kysymys on suvaitsemisen ja tasa-arvon erosta. Ehkä seuraavien vaalien jälkeen Suomessakin ollaan kypsiä ymmärtämään tämä.
Antti Järvi
päätoimittaja
