”Ei ole päivänselvää, että sinusta tulee pappi. Haet myös Tampereen yliopistoon opiskelemaan sosiaalipsykologiaa ja kotimaista kirjallisuutta. Ne paikat eivät kuitenkaan tärppää.
Teologiseen pääset ällän papereillasi suoraan sisään. Valitset linjan, josta valmistutaan papiksi, mutta et juuri ajattele tulevaisuutta. Elät hetken ja valinnan kerrallaan.
Tiedekunnan dekaani Kauko Pirinen toivottaa sinut ja muut 179 uutta opiskelijaa kätellen tervetulleeksi yliopistoon.
Alkuvaiheessa on paljon kieliopintoja: hepreaa ja kreikkaa. Ne ovat sinulle paikoin ihan hepreaa.
Eniten pidät siitä, että teologiassa elämää käsitellään laajalla skaalalla ja syvällisesti. Parhaimmillaan siinä päästään elämän ydinkysymyksiin.
Olet kuitenkin nuori, ja usein päätavoite on vain päästä tentistä läpi eikä niinkään tietää, mistä tenttikirjoissa puhutaan.
Monet teologian opiskelijat käyvät yliopistossa läpi jonkinlaisen uskon kriisin. Sinulle niin ei käy, päinvastoin. Uusi tieto vaikkapa Raamatusta kiehtoo ja avaa uusia näkymiä.
Asuit oppikoulun ajan Tampereen keskustassa, mutta silti tulo Helsinkiin on iso muutos. Kaupunki tuntuu isolta, ja sen rytmi oudolta. Onneksi Tampereen-rata on suora. Matkustat kotiin usein viikonloppuisin ja lomilla.
Asut ensimmäisen vuoden teologian opiskelijoiden ylioppilaskodissa Konviktissa Meritullinkadulla. Jaat huoneen toisen opiskelijan kanssa, ja teidän huoneenne läpi kuljetaan toiseen huoneeseen. Kuten vastaavissa paikoissa usein, etenet ajan myötä parempaan huoneeseen.
Konviktista muutat Juurisen ylioppilaskotiin Pikku Roobertinkadulle. Siellä viihdyt hyvin.
Sosiaalinen elämäsi keskittyy ylioppilaskotien ympärille. Tärkeä paikka on myös pienenpieni kellaripitseria Don Rodolfo Kruununhaassa. Siellä käytte usein pitsalla.
Et vietä kovin railakasta opiskelijaelämää, mutta solmit ystävyyksiä, jotka kestävät vuosikymmeniä.
1970-luvun puolivälissä yliopisto on poliittisesti hyvin värittynyt. Teologisessa tiedekunnassa poliittisuus näkyy paljon vähemmän kuin muualla, mutta poliittiset tunnukset ilmestyvät myös sinne.
Sinä et ole mukana opiskelijajärjestöissä tai politiikassa. Et ole sillä tavalla aktiivinen.
Sinulla ei silti ole mitään poliittisuutta vastaan. Ei silloin, eikä nyt. Se on ihmiselle yksi tapa jäsentää omaa paikkaansa yhteiskunnassa ja yrittää vaikuttaa siihen.
Opintomenestyksen perusteella ei arvaisi, että sinusta tulee vielä joskus arkkipiispa. Olet aika lailla keskiverto opiskelija.
Et opintojen loppuvaiheessakaan ajattele elämää kovin pitkälle. On selvää, että haet pappisvihkimystä, mutta muita tähtäyspisteitä sinulla ei ole. Se on ihan hyvä. Elämässä kuljetetaan tavoilla, joita ei osaa ennakoida.
Kun aloitat työt Roihuvuoren seurakunnassa, havaitset, että tähän olisi tarvittu myös toisenlaista oppia.
Papin työssä on paljon sellaista, mihin ei koulutuksella voida valmistaa. Työ on ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa olemista. Sitä ei kirjoja lukemalla opi.
Kun olet ollut vähän aikaa töissä, ajattelet, että nythän vasta pitäisikin mennä opiskelemaan. Nyt osaisit hyödyntää sitä ihan toisella tavalla kuin nuorempana.
Siviilipalveluksen ja muutaman vuoden työskentelyn jälkeen palaatkin yliopistolle tekemään väitöskirjaa kulttuuriryhmä Tulenkantajien oppositiosta kansankirkollista arvomaailmaa vastaan. Kirkon ja kulttuurimaailman suhteet kiinnostavat sinua.
Tärkein yliopistosta saamasi oppi on tapa tarkastella elämää ja maailmaa analyyttisesti ja laaja-alaisesti.
Olen iloinen siitä, että et pidä opinnoissasi kauheaa kiirettä. Voisit paneutua niihin vieläkin enemmän, ihan rauhassa. Mutta ymmärrän, että tuossa vaiheessa elämässä on paljon muutakin kuin opinnot.”
Anna-Sofia Berner
Kuvitus Teemu Kiviniemi
KUKA?
Opiskelija: Kari Mäkinen
Pääaine: Teologia
Opiskeluaika: 1973€”1979
Opintojen jälkeen: Pappi, tutkija, pappisasessori, piispa ja kesäkuun alusta alkaen arkkipiispa.
