30. huhtikuuta 2010
Teksti:

Totteleva ja sosiaalinen

”Meille tuli koira, kun olin kymmenenvuotias. Meitä oli seitsemän lasta, asuimme maalla, ja meillä oli iso piha. Koira otettiin ison lapsilauman leikkikaveriksi. Kissasta ei olisi ollut siihen.
    Kaupungissakin on helppoa pitää koiraa, jos se on kunnolla totutettu kaupunkiolosuhteisiin. Totta kai sitä täytyy käydä ulkona pissittämässä ja muuta, mutta en päästä maallakaan koiraa ulos yksinään.
    Ei niistä siinä mielessä sen enempää vaivaa ole. Ehkä kaupungissa on jopa helpompi kasvattaa koira kuin maalla, sillä kaupungissa näkee paljon paremmin käyttäytyviä koiria.
    Koiran kanssa voi harrastaa ihan mitä vain. Me harrastamme tottelevaisuuskoulutusta, jonkin verran koiranäyttelyitä ja tietysti ulkoilua. Esimerkiksi agility on laji, josta koirat tykkäävät aina.
    Koirarotuja on niin paljon, että jokaiselle löytyy varmasti sopiva. Vaikka yksilöeroja on, yleensä jo rodusta tietää, mitä ne ovat. Tämän staffi-rodun koirat ovat jatkuvasti iloisia. Niillä ei ole ikinä pahaa päivää. Aina kun on lähdössä jonnekin, ne ovat lähdössä mukaan ja tykkäävät olla mukana. Näiden kanssa voi mennä minne vain, ja koiran saa myös ottaa mukaan mihin vain.
    Koira on kissaa helpompi, koska se on laumasidonnainen eläin. Se tulee omistajan perässä ja on kiinnostunut siitä, mitä omistaja tekee.
    Itsenäiseen eläimeen ei saa tarpeeksi kontaktia. Jos ei saa kontaktia, kouluttaminen ei onnistu. Tykkään siitä, että minua totellaan. Jos sanon, että joku on kiellettyä, niin se myös on sitä. Kissat kyseenalaistavat aika paljon enemmän.”

Helena Tuomisto, 25, on englanninkielen opiskelija ja Akateemisten ulkoiluttajien perustajajäsen. Yrjö Leo Tolstoi, ”Ykä”, on puolitoistavuotias Staffordshirenbullterrieri.

Helppo ja itsenäinen

”Kissat hakkaavat koirat sata-nolla monessa asiassa.
    Kissojen paras puoli on luonteenlujuus. Koiria on hirveän helppo miellyttää, sillä niille kaikki aivan tavalliset asiatkin ovat aina ihan superia.
    Jos koiria ei vähään aikaan huomioi, niillä menee itsetunto ja ne masentuvat. Yksin jätetty koira saattaa ajaa naapurit hermoromahdukseen ikäväulvonnallaan. Kissalla on rautainen itsetunto, joten sitä ei hetkauteta niin helposti. Kissa tuntee paikkansa ja on ylpeä itsestään, koska kokee olevansa ihmistä ylempänä. Kissa ei nöyristele, se on eläinmaailman hedonisti.
    Kissojen hoito ei ole vaikeaa, ja ne tulevat keskimäärin halvemmiksi kuin koirat. Kissalle riittää, kun sillä on ruokaa ja puhdas hiekkalaatikko. Ruokaakin se tarvitsee vähemmän kuin keskivertokoira.
    Kissa kertoo kyllä, jos se haluaa omistajaltaan muitakin palveluksia. Sitä ei välttämättä tarvitse edes ulkoiluttaa. Jos kissaa kuitenkin vie lenkille, niin sekin on siinä mielessä helpompaa, että kissa peittää itse jätöksensä eikä lopputuotteita tarvitse kantaa pussissa mukanaan.
    Kissat ovat keskimäärin vähemmän jalostettuja kuin koirat, joten niillä on paljon vähemmän perinnöllisiä sairauksia.
    Kissat ovat cooleja. Ne eivät nolaa omistajaansa turhalla koheltamisella. Kaikilla elokuvapahiksillakin on kissa. Ernst Blofeld suosittelee!
    Ihmiset voisivat kissojen lailla pyrkiä nauttimaan enemmän elämästä eivätkä vain pyrkiä toisten miellyttämiseen. Vai miksi kuvittelette egyptiläisten palvoneen jumalolentoina juuri kissoja eikä koiria?”

Olli Jokinen, 24, on eläinlääketieteen opiskelija ja edustajistoryhmä Helpin jäsen.
Leevi on 16-vuotias maatiaiskissa.