Hei me puhutaan
| 30. huhtikuuta 2010 | Pääkirjoitus | kommentit (10) |
Siitä puhuvat nyt kaikki, koska se on kivaa. Kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen mikkihiirinaama kampanjajulisteessa vakuuttaa kyynisimmänkin vapunjuhlijan. Myös kampanja kantaa pirteää nimeä: ”Hei, me kaikki puhutaan maahanmuutosta!”
Viime viikonloppuna kokoomuslaiset keskustelivat Vanhalla ylioppilastalolla siitä, kuinka tärkeää avoin keskustelu maahanmuutosta on. Se on niin tärkeää, että kohotan maljan ja siemailen hieman kuohuviiniä.
”Minulla on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia”, Katainen kommentoi maahanmuuttopolitiikkaa runsas vuosi sitten. Niin on varmaan monella muullakin.
Silti toivoisi, että puolueet alkaisivat esittää myös vastauksia. Toistaiseksi ne ovat yrittäneet vastata vain niin kutsuttujen maahanmuuttokriitikoiden marinaan siitä, että maahanmuutosta ei voi puhua. Siitähän kokoomuksen kampanjassakin on kyse: Hei, me kaikki puhutaan maahanmuutosta. Ja puraistaan välillä pala munkkirinkelistä.
Poliitikoilla on vastuu maahanmuuttokeskustelun sisällöistä ja suunnasta. Toistaiseksi vallalla on kahden kärjen löperrys. Kokoomusnuoret heittävät ilmaan arvokonservatiivisia latteuksia, kokoomusaikuiset painottavat avoimen keskustelun tärkeyttä liberaalissa demokratiassa. Keskustalaisista eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli puhuu maahanmuuton räjähtämisestä käsiin ja puolueen puheenjohtaja Matti Vanhanen rauhoittelee. Demarit tuntuvat lähteneen lopullisesti perussuomalaisten kelkkaan: puheenjohtaja Jutta Urpilainen höpisee maan tavasta ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eero Heinäluoma pelottelee maahanmuuttajien vievän työpaikat. Ruotsalainen kansanpuolue sanoutuu irti rasismista. Vasemmistoliitto ja vihreät ovat hiljaa.
Poliitikot eivät haluakaan vastata. On helpompi paeta mainostoimiston rakentaman kampanjan taakse kuin esittää kannanottoja. Maahanmuuttopolitiikasta keskustellaan mieluummin Kolmen sepän aukiolla kuin Vuosaaressa. Aiheina ovat turvapaikanhakijat ja maahanmuutosta koituva taloudellinen hyöty, eivät maahanmuuttajien kohtaamat käytännön ongelmat.
Kun demarit keskittyvät uhkakuvien esittelyyn ja kokoomus energiseltä vaikuttavaan imagoonsa, Ylioppilaslehti haluaa työväen ja ylioppilaiden juhlan hengessä muistuttaa, että ei kannata uskoa totuudeksi tottumuksen sanelemaa.
Ja niille näytön kajossa nököttäville pyöreäposkisille miehille, joiden sormet jo syyhyävät halusta vastata tähänkin kirjoitukseen, toivotamme vapuniloa ja äidin rakkautta. On ymmärrettävää, että muuttuva maailma pelottaa. Juokaa ahdistukseenne vaikka lasi simaa ja syökää tippaleipä.
Antti Järvi
päätoimittaja
Oletko siis ihan yleisesti sitä mieltä että kun ihmset näkevät yhteiskunnallisia muutoksia, joita he pitävät negatiivisina, paras asia mitä he voivat tehdä on mennä juhlimaan ahdistuksen helpottamiseksi ja unohtaa koko jutun?
Näistä oksennuksista oikein huokuu perinteinen vihervasemmistolainen ylimielisyys ja elitismi, ja tätä p*skaa minun pitäisi sitten lukea lehdestämme. No onneksi jo pääkirjoitukset ovat tätä tasoa, joten useimmiten tuota läpyskää ei tartte sen pidemmälle lukeakaan. Kaikki yliopistossa opiskelevat eivät ole kaltaisianne, joten yrittäkää nyt h*lvetti kirjoitella siellä välillä hieman puolueettomammin…
Nimimerkki Antti ei ole tainnut ikinä kuulla, että pääkirjoituksessa määritellään lehden linja. Totta helvetissä niissä saa ja tulee ottaa kantaa. Ei pääkirjoitusta voi tehdä “puolueettomasti”.
Eipä näköjään tullutkaan toimittajan toivomaa palauteryöppyä. Miten nyt käy journalistisen uskottavuuden? Joutuuko maakuntalehteen töihin?
Parempi onni ensi kerralla!
Kiitos huolenpidosta! Journalistinen uskottavuus on kohdallaan ja työt maakuntalehdessä kuulostavat oikein hyvältä!
Kokoomuksen “Hei me puhutaan maahanmuutosta” tapahtuma oli kyllä irvokkuudessaan vertaansa vailla. Yleisö puhui ja kokoomuksen osuus oli se, että Alexander Stubb nyökkäili ja hymyili leveää autokauppiaan hymyä.
Kokoomuksen linja on aika selvä: Ei haluta sotkea politiikkaa hyvään kamppanjointiin. On helpompaa olla ottamatta kantaa mihinkään ja sitten näyttää hyvältä naistenlehdissä ja antaa mainostoimiston vakuuttaa äänestäjät siitä, että “Kyllä ne on samaa mieltä juuri sun kanssa”.
Ja muuttuvat maailma muuten pelottaa vain jos se muuttuu huonompaan suuntaan.
Antin posket varmaan ovat siloiset eikä yhtään pulleat, koska hän on sellainen Muita Parempi Ihminen, jollaiseksi me kaikki oikeasti halumamme mutta emme voi koskaan tulla.
Hahhaa, naurattaa ajatus, kuinka jengi on ollut jo kirjoittamassa selkäydinreaktiona tulevaa mamuitkunpurkaustaan, mutta viimeinen kappale on jähmettänyt pikku pullasormet. Ja sitten on alkanut harmittaa.
Joo ja varmasti niilä on myös punakat perunanenät! Kato maahanmuuttokriittisyys näkyy naamasta ja ihonväristä.
Herra Antti, olisiko nyt Linnanmäelläkin (su 6.6.) lapsiperheiden vain pitänyt vedellä simaa ja tippaleipää kitusiinsa, kun puolustamasi etninen sätinä, värinä ja kertaikaikkinen rikkaus teutaroi ja tappeli keskellä kirkasta päivää lasten silmien edessä niin, että koko puisto jouduttiin sulkemaan. Toki kyseessä oli vain pieni tappelu (“vain” 150 henkeä
), mutta silti.
Niin, se voi pelottaa, kun maailma muuttuu ja enää se vihreiden maailmanhalausmeininki ei menekään läpi. Ja koska olet pyöreäposkinen mies, älä nyt herran tähden vastaa tähän mitään; veisit iloni kokea moraalista besserwisserismiä ja ylemmyydentunnetta pääkirjoituksen mallin mukaisesti.