16. huhtikuuta 2010
Teksti:

”Vähän tuntuu siltä, että pomo olisi koko ajan niskan takana seuraamassa”, sanoo Tommi Sankola.
    Sankola on tietojenkäsittelytieteen opiskelija, joka on mukana uudenlaisella tutkimuksen ja opetuksen yhdistävällä kurssilla. Software Factory Projectissa kymmenkunta opiskelijaa tekee seitsemän viikon ajan kuuden tunnin mittaisia työpäiviä toimien samalla tutkimushenkilöinä.
    Kaikki, mitä opiskelijat Exactum-taloon rakennetussa ”factoryssa” tekevät, tallennetaan myöhempää analysointia varten.
    ”Software Factoryn päätutkimusaihe on, miten työtä tehdään. Miten softa syntyy, tai miksi se ei synny?” kertoo operatiivinen johtaja Fabian Fagerholm.
    Kurssin taholta määritellään raamit, mutta opiskelijat saavat itse toteuttaa projektin niin kuin parhaaksi näkevät.
    ”Ryhmissä muodostuu yleensä jonkinlainen hierarkia. Joku ottaa aina vetovastuun ja toimii projektipäällikkönä. Sitä me tarkkailemme ulkoapäin”, Fagerholm kertoo hankkeesta, joka on professori Pekka Abrahamssonin ideoima.
    Jokaista työpistettä valvoo kamera. Yksi kamera valvoo tussitaulua, toinen nurkkaan sijoitettua sohvaryhmää. Katossa näkyy Big Brotheristakin tuttu neliosakamera, jolla koko huone saadaan näkymään yhdessä kuvassa. Kaikki äänet tallennetaan mikrofonien välityksellä. Niitä näkyy huoneessa lukuisia.
    ”En ole kuullut, että missään maailmalla olisi tehty tämän tapaista ohjelmistotuotannon tutkimusta”, Fagerholm sanoo.

Uutta on myös kurssin läheinen suhde yritysmaailmaan. Software Factoryssa opiskelijat koodaavat ihan oikeita yrityssovelluksia. Ensimmäisessä Software Factoryssa opiskelijat tekivät nettipalvelun, jossa rahoitusta etsivät kasvuyritykset ja rahoittajat voivat kohdata. Nyt tekeillä on verkkokauppaan liittyvä sovellus suomalaiselle yritykselle.
    Rahallista korvausta opiskelijat eivät työstään saa. Ei vaikka, jos hyvin käy, opiskelijoiden aherruksen tuloksena yritys saa käyttöönsä sitä taloudellisesti hyödyttävän tuotteen.
    ”Samalla yritys ottaa riskin, ettei saa mitään. Firma kuitenkin investoi tähän paljon. Heillä on velvollisuus olla mukana valmentamassa tiimiä. Jos maksaisimme sama luentopalkkioina, se olisi monen tuhannen euron potti. Tämä on aika pitkälti win-win-tilanne”, Fagerholm sanoo.
    Fagerholmin mielestä Software Factorya pitää verrata työharjoitteluun.
    ”Niistä saa harvoin rahallista korvausta.”
    Korvaus tulee opintopisteinä, joita opiskelija voi saada seitsemän viikon projektista maksimissaan 12. Tommi Sankola sanoo, ettei kurssille ilmoittautuessaan edes ajatellut opintopistemäärää.
    ”Enemmän kiinnosti oppiminen, mutta kyllä määrä tuntuu ajan käytön suhteen reilulta”, hän sanoo.

Opiskelijat allekirjoittivat ennen kurssia sopimuksen, jossa suostuvat tutkimushenkilöiksi. Sopimuksessa luvataan, ettei aineistoa käytetä kuin tieteellisen tarkoitukseen.
    ”Mitään yksilöintiä ei harrasteta. Emme missään tapauksessa haluta toimia minään rekrytoimistona, joka antaa laiskoille miinuspisteitä”, Fagerholm sanoo.
    Huoneeseen asennetut kamerat ja mikrofonit lähettävät materiaalin tallennuspalvelimelle, joka on valvotussa tilassa. Tällä hetkellä kenelläkään muulla kuin Fagerholmilla ei ole pääsyä materiaaliin, mutta tallenteita voidaan käyttää myös muihin tutkimuksiin, jos niille on tieteellinen tarve. Materiaalia pystytään luovuttamaan eteenpäin myös niin, että opiskelijoiden kasvot eivät näy lainkaan.
    Vaikka yksityisyydestä on huolehdittu, Sankola sanoo silti varovansa, että ei puhu henkilökohtaisia asioita factory-huoneessa.
    ”Ei se ole edes vaikeaa, kun pitää työnteon mielessä.”

Matti Markkola
Kuva Teemu Granström