05. maaliskuuta 2010

Kuulokkeista vyöryy ensin vain hälinää. Kelaan kasettia.
    Reggaehytke alkaa, ja naisääni kuvailee näkemäänsä Bob Marleyn hautajaisissa. Muistopuheet kaikuvat taustalla.
    On vuosi 1981, ja tutkimusmatkailija Helinä Rautavaara on Jamaikalla hautajaisten ainoana suomalaisvieraana.
    Tapiola ei ole ihan Jamaika, mutta Helinä Rautavaaran etnografisessa museossa talvipakkaset tuntuvat silti kaukaisilta. Mietin, millaista olisi ollut liftata 1950-luvulla Latinalaisessa Amerikassa Rautavaaran tapaan. Mistähän voisi valmistua tutkimusmatkailijaksi?

Siirryn hämärästä tilasta valkoisten huoneiden sokkeloon.
    Pääkalloja heijastava videoinstallaatio ja punaista valoa vilkkuva talon pienoismalli kertovat, että olen saapunut nykytaiteen museo EMMAan.
    Hätkähdän kahta ulos tuijottavaa ihmishahmoa, jotka osoittautuvat Antony Gormleyn valurautaisiksi patsaiksi. Saman tyypin, joka toi viime keväänä savimöhkäleen Kaisaniemeen.
    Lelumuseo Leikkilinna on tilapäisesti kiinni. Ikkunasta näen, kun tikkailla seisova museon työntekijä sitoo satumaailman puuhun lehtiä yksi kerrallaan.
    Alakerran Kellomuseossa opin, että Neiti Aika sai parhaimmillaan lähes 14€‰000 puhelua päivässä. Museo lupaa selvittää myös kävijän oman kellon taustoja. Lukemattomien tasku- ja seinäkellojen keskellä mielen valtaa kaiho. Itse seuraan ajan kulumista vain kännykän näytön kulmasta.
    Seinän takaa kuuluu lasten innokasta kirkumista. Tulipaloista kertovassa Savua ja tulta -näyttelyssä voi testata taitojaan vaikka ryömimällä paloputkessa. Mustaksi paahtunut pesukone ja sulanut nukke eivät lukeudu näyttelykeskuksen rauhoittavimpiin näkyihin.

WeeGeen monitahoisuus voi koitua kohtaloksi. Koluttuani monia kohteita läpi en ole enää kovin vastaanottavainen kaupunginmuseon kuvaamalle Espoon historialle.
    Nuokkuessani Länsiväylää jyristävässä bussissa mietin, miksei WeeGeestä ole syntynyt debattia Kiasman tapaan. Se taitaa olla siihen liiaksi kaikkien kaveri.

Info: WeeGee

Mikä: Näyttelykeskus Espoon Tapiolassa.
Mitä: Useita museoita, esimerkiksi Espoon modernin taiteen museo EMMA ja Kellomuseo. Myös kahvila ja kauppa.
Miten: Bussilla 106 Kampin keskuksesta, Espoon bussien terminaalista. Jää pois WeeGee-talon pysäkillä, josta on noin 300 metrin kävelymatka vasemmalle Ahertajantietä. Matka-aika Kampista 20-25 minuuttia.
Koska: Ti, pe-su klo 11-18, ke-to klo 11-20. Ke-to klo 18-20 vapaa pääsy, muulloin opiskelijoille 8 €.
Kenelle: Kaikesta inhimillisestä innostuneille. Arkkitehtisielu ilahtuu Aarno Ruusuvuoren suunnittelemasta WeeGee-talosta, jonka pienoismalli on New Yorkin Modernin taiteen museossa.
Kivaa: Kiireetön tunnelma, viikoittaiset ilmaistunnit.
Tyhmää: Turtumisvaara! Ei kannata rohmuta liikaa nähtävää.

Veera Jussila