”Kirjoitusten jälkeen, keväällä 1987 alat lukea biologian pääsykokeisiin, mutta jumiudut taksonomiaan. Pänttäät matojen luokituksia, kun ymmärrät, että tällä alalla joutuisit keskittymään koko ajan pienempään ja pienempään asiaan. Se ei houkuta.
Haluat kuitenkin tutkijaksi, joten seuraavaksi valitset mahdollisimman suuren tutkimuskohteen: maailmankaikkeuden. Kuuden ällän papereillasi pääset suoraan opiskelemaan teoreettista fysiikkaa.
Opetus on junnaavaa. Pakosta opettavat tutkijat eivät ole hyviä opettajia.
Kun tuutorit esittelevät fukseille omia pääaineitaan, meteorologian opiskelija kertoo, että alalla jo ensimmäisen vuoden opiskelijoilla on käytännössä varma kesätyöpaikka Ilmatieteen laitoksella.
Luterilainen työmoraali saa sinut vaihtamaan pääainetta. Et valitse ammattia nimesi mukaan, vaan varman työpaikan vuoksi. Meteorologi Pekka Ilmari Pouta on vielä vitsi.
Keväällä saat suoritettua vain yhden opintoviikon, koska sosiaalista elämää on niin paljon.
Myöhemmin olet kohtuullisen lahjakas ja ahkera opiskelija, muttet vuosikurssisi parhaita. Räisäsen kaksoset ovat ylivoimaisia. He valmistuvat ennätystahtiin ja saavat täysiä pisteitä hirveän vaikeista teoreettisen fysiikan kursseista. Nykyään Jouni Räisänen on johtavia ilmastonmuutostutkijoita ja mukana kansainvälisessä ilmastopaneelissa IPCC:ssä.
Sinäkin halusit pitkään tutkia ilmastonmuutosta.
Pari ensimmäistä vuotta asut Hakaniemessä. Pahimmillaan kolmen hengen solussa asuu kuusi ihmistä, kun kaikki kämppikset viettävät siellä aikaa tyttöystäviensä kanssa asunnon hyvän sijainnin vuoksi.
Myöhemmin muutat savolaisen osakunnan perheasuntoon Antti Korpin tielle. Siellä asuu hauskaa porukkaa. Vaihto-opiskelijoita on paljon, ja joka ilta juhlitaan. On albanialaisia, namibialaisia, meksikolaisia ja unkarilaisia iltoja, ainakin.
Toisen opiskeluvuoden jälkeen pidät kesän vapaata. Olet sen jäljiltä aivan persaukinen, kun Saarikiven Pirkko Ilmatieteen laitokselta soittaa ja kysyy, haluaisitko tehdä vuoroja aamutelevisiossa.
Kysyt vain, pystytkö opiskelemaan töiden ohessa. Se onnistuu, joten vastaat kyllä.
Muutamassa kuukaudessa opettelet ennustamaan säätä. On ihme, että selviät siitä. Tehtävään ei juuri kouluteta.
Töitä on viitenä aamuna viikossa läpi lukuvuoden. Herätys on puoli neljältä yöllä.
Televisiomaailmaan on valikoitunut täysin eriluonteisia ihmisiä kuin mihin olet tottunut yliopistossa. Puhetapakin on toinen. Televisioväki ei jaarittele, vaan sähketyyli on voimaa.
Uusi työsi vaatii älyllistä rohkeutta. Siinä ei pidä kumartaa instituutioita tai ihmisiä, mutta on oltava nöyrä tosiasioiden edessä.
Rohkeus on sinulle luontaista. Eräs vanhempi meteorologi saa hepulin, kun pistät viikonlopun ennusteen uusiksi aamuyöstä. Hän hiljenee, kun sää muuttuu juuri sellaiseksi kuin lupasit.
Et silti ole mikään besserwisser. Et pelkää kysyä, jos et tiedä jotain. On älyllisen vanhuuden merkki, jos käyttää enemmän energiaa oman tietämättömyytensä peittelyyn kuin uuden oppimiseen.
Vielä viisi vuotta televisiotyön alkamisen jälkeen pidät sitä välivaiheena. Tutkijan ammatti on yhä tavoitteesi ja tv-työ vain tapa rahoittaa opinnot ilman lainaa.
Aamuvuorot kuitenkin painavat ja lopulta opintosi jäävät kandin tutkintoon.
Onneksi sään ennustamisessa on tutkijan työn hyvät puolet, ilman huonoja. Jos tutkijana saa idean, sen toteuttaminen vie loputtomasti aikaa. Ennustusta tehdessä voi saada yhtä palkitsevan idean, muokata sen ennusteeksi ja heittää työvuoron jälkeen roskiin.
Meteorologina saat älylliset kicksit ilman byrokratian kanssa taistelua.”
Kuka?
Opiskelija: Pekka Pouta
Pääaine: Meteorologia
Opiskeluaika: 1988-1995. Palasi yliopistolle vuosiksi 2002-2003, mutta opinnot eivät valmistuneet.
Opintojen jälkeen: MTV3:n meteorologina 20 vuotta.
Anna-Sofia Berner
Kuvitus Teemu Kiviniemi
