Koti on rauhan paikka
”Jonotin asuntoani pari vuotta ja siihen asti asuin kotona. Meitä oli neljän hengen perhe kaksiossa, ja jaoin pitkään huoneen siskon kanssa.
Kun vihdoin sain nykyisen asuntoni, riemuitsin omasta tilasta. Minulla on 40 neliötä vain itselleni!
En ole mikään siisteysintoilija, mutta tiedän, että ärsyyntyisin muiden sotkuista. Omat tiskit voin hyvin jättää tiskaamatta, mutta hermostuisin, jos joutuisin katsomaan muiden likaisia astioita.
Minulla on vilkas sosiaalinen elämä ja olen usein koko päivän menossa, joten kodin on oltava rauhan paikka. En halua vastata menoistani kenellekään enkä jaksaisi selittää, mitä olen päivän aikana puuhaillut.
Vapaus on minulle tärkeää. Menen myöhään nukkumaan ja nukun pitkään, joten yhteisasuminen olisi vaikeaa. On kivaa, että kaverini voivat tulla kylään silloin, kun lystäävät.
En ymmärrä, miksi yksin asuminen tekisi kenestäkään yksinäistä. Pääseehän kodista pois.
Vuokrani on noussut jatkuvasti. Nyt maksan netin kanssa 470 euroa kuussa ja uusi korotus on jo tiedossa. Se on aika paljon Pihlajamäessä.
Maksan vuokran opintotuella ja elämisen lainalla. Käyn joka sunnuntai vanhempien luona syömässä ja kannan sieltä ruokaa omiin kaappeihini. Ei tässä hirveästi mälläillä.
Vuokrankorotusten vuoksi olen etsiskellyt uutta kämppää. Tällä hetkellä pidän kipurajana 550 euroa, mutta luultavasti joudun vielä menemään sen yli.
Omasta rauhasta olen valmis maksamaan.”
Laura Kyntölä, 25, sosiaalipolitiikan opiskelija
Ei ole hyvä olla yksin
”Minulla on kymmenen kämppistä. Asun Otaniemessä opiskelijasolussa, jossa jokaisella on oma huone ja kylppäri. Keittiö ja ruokatila ovat yhteisiä.
Kun muutin asuntoon, tunsin kämppiksistä vain kaksi.
Onhan kimppa-asumisessa työnsarkaa, mutta enimmäkseen se on kivaa. Olen sitä mieltä, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Sen huomaa jo silloin, kun on viettänyt koko päivän opiskellen omassa huoneessa. Illalla on ihan yrmeänä.
On mukava tulla kotiin, kun siellä on joku kysymässä kuulumisia. Katsomme kämppisten kanssa leffoja ja järjestämme bileitä. Vähintään pari kertaa viikossa joku pyytää muitakin syömään, kun on tehnyt niin paljon ruokaa. Yksi kämppikseni on erikoistunut jälkiruokiin.
Joidenkin kanssa voin myös opiskella yhdessä. Silloin saan paljon enemmän aikaan kuin yksin.
Uusiin ihmisiin tutustuu helposti, kun kämppikset tuovat heitä kotiin. Uusien ihmisten kanssa saa jatkuvasti myös uusia ajatuksia.
Toki pitää olla tuuria, että saa mukavat kämppikset, mutta se on kiinni myös omasta asenteesta. Jos on avoin eikä pelkää kommunikoida, pärjää hyvin. Huumorintajustakaan ei ole haittaa.
Kimppa-asuminen on myös halpaa. Maksan huoneestani 222 euroa kuussa. Sosiaalisuus painaa kuitenkin omassa puntarissani enemmän kuin hinta.
Nykyisestä kämpästä joudun lähtemään viimeistään puolentoista vuoden päästä, mutta voisin asua kommuunissa lopun ikääni. Halukkaat kämppikset voivat ottaa yhteyttä!”
Maria Viitanen, 22, kansantaloustieteen ja informaatioverkostojen opiskelija
Anna-Sofia Berner
