19. maaliskuuta 2010
Teksti:

”Kertomukset sankaruudesta ja rikollisuudesta ovat yksi tapa oppia kunnioittamaan arvoja, kuten vastuuntuntoa, kärsivällisyyttä, säädyllisyyttä ja rohkeutta, joiden pitäisi olla yhteiskunnan peruspilareita.” Näin perustelee Simon Sebag Montefiore kirjansa Ihmishirviöt – maailmanhistorian julmimmat ihmiset esipuheessa teoksen olemassaoloa. Tavoitteeseen päästäkseen kirja esittelee 101 julmuria.
    Pahuutta on vaikea kahlita: hirviöitä löytyy vasemmalta ja oikealta, muslimeista ja kristityistä, miehistä ja naisista. Heidät esitellään kronologisesti Raamatun ajoista nykypäivään.
    Montefiore marssittaa esiin irrotettuja päitä, silvottuja sukuelimiä, petettyjä vaimoja, kuristettuja lapsia, nerokkaita kenraaleja ja vallanhimon turmelemia johtajia. Teksti on kiinnostavaa kuin tietosanakirjassa. Raamatun ja Rooman perimysriidoissa piisaa mehukkaita yksityiskohtia: Hullu keisari hukutti vieraansa kukkien terälehtiin! Toinen häpäisi pyhän Vestan neitsyen! Ne kuitenkin hukkuvat pikkutarkkoihin, irrallisiin kuvauksiin kilpailevista poliittisista fraktioista ja palatsijuonitteluista.

Lukukokemus muodostuu kummalliseksi. Täysipäinenkin lukija ryhtyy kaipaamaan yksityiskohtaisempaa kuvausta silvonnasta ja julmuudesta. Mitä tahansa, mikä toisi puurtamiseen draamaa ja eläytymistä. Kirja taitaa olla Stalin-teoksillaan mainetta hankkineen kirjailijan keino muuttaa nimeään pääomaksi.
    Parasta antia ovat sarjamurhaajien ja hullujen esittelyt. Häikäilemättömyydellään ja julmuudellaan vallan anastavien yksinvaltiaiden tarinat kun ovat lähes identtisiä, Nebukadnessarista Idi Aminiin.
    Loppuhuipennusta on vaikea olla lukematta poliittisesti. Viimeisinä käsitellään Kolumbian huumekartellin johtaja Pablo Escobar, Slobodan MiloÅ¡ević ja Saddam Hussein. Kirja päättyy Osama Bin Ladeniin ja kuvaan savuavista kaksoistorneista. Yhtäkään demokraattisen lännen johtajaa ei vaadita tilille sotarikoksista tai voitontavoittelun vuoksi käydyistä sodista.

Enemmän kuin yksittäisten ihmisten kieroutuneisuudesta kirja kertoo pelosta ja ihmisluonnon heikkoudesta: kukaan ei kykene massamurhaan yksin. Luomalla ympärilleen pelon ja jumalaisuuden kehän hallitsijat kautta aikojen ja halki maailman ovat saaneet kokonaiset kansat seuraamaan itseään mielipuoliseen raakuuteen.
    Jokaisen diktaattorin valtakausi olisi voinut päättyä alkuunsa yhdenkin uskaliaan ihmisen vastarintaan.

Veikko Eranti

Simon Sebag Montefiore:
Ihmishirviöt – maailmanhistorian julmimmat ihmiset.
Ajatus-kirjat 2010.