22. tammikuuta 2010
Teksti:

”Näin jälkeenpäin sitä ihmettelee, kuinka naiivi oikein oli”, Emma Suominen sanoo keittiönpöytänsä ääressä Helsingin Punavuoressa.
    Pinja Sormunen nyökyttelee vieressä. Myötäilyä kuuluu myös pöydällä olevasta läppäristä, josta Skypen välityksellä kuikuilee Lontoossa asuva Vanessa Virmajoki.
    Nämä kolme ystävystä ja valokuvaajaa toteutti alkusyksystä Toiset kengät -nimisen taideprojektin, jonka sotkuja siivotaan yhä.
    Naiset vaihtoivat paikkaa toistensa kanssa viikon ajaksi ja dokumentoivat kokemuksiaan valokuvin ja päiväkirjamerkinnöin. Jakoon meni koko elämä: koti, lompakko, puhelin, työpaikka, vaatteet, perheenjäsenet, poikaystävä ja Facebookin salasana.
    Toisin kuin Vaimot vaihtoon -tyyppisissä tv-sarjoissa tarkoitus oli oikeasti asettua toisen ihmisen nahkoihin, olla toinen ihminen. Asettautumista helpottivat ohjeet, joita kukin oli etukäteen elämästään laatinut.

Emma Suomisesta tuli Pinja Sormunen. Viikon aikana hän kävi Pinjan japanin tunneilla – kolme kertaa viikossa kolme ja puoli tuntia – meditoi Zen Centerissä ja asui Pinjan poikaystävän kanssa Eirassa. Pariskunta vieraili Pinjan perheen luona, liikkui yhdessä kaupungilla ja nukkui samassa sängyssä.
    ”Kyllä mä jossain vaiheessa menin sohvalle nukkumaan. Ja sain siitä saman tien aika huudot”, Emma kertoo.
    ”Asun yksin, joten se läheisyys tuntui ahdistavalta. Ehkä vaikeinta kuitenkin oli se, etten päässyt tutustumaan siihen ihmiseen. Munhan olisi pitänyt tuntea se jo.”
    Pinja kokeili elämää Vanessana viiden hengen kommuunissa Itä-Lontoossa. Ahdistus tiivistyi yhtenä yönä kuolemanpelkoa muistuttavaksi tunnetilaksi.
    ”Tajusin makaavani oudossa vuoteessa keskellä tuntematonta kaupunkia. Tuntui kuin olisin hävinnyt kokonaan, en ollut enää olemassa.”
    Kolmikko ei etukäteen ymmärtänyt, missä määrin projekti vaikuttaisi myös heidän läheisiinsä.
    ”Se oli rankkaa esimerkiksi äidilleni, joka ei voinut soittaa minulle, vaikka olin Suomessa”, Vanessa Virmajoki kertoo.
    Hän eli viikon ajan Emmana, asui tämän kaksiossa Punavuoressa ja buukkasi tälle valokuvauskeikkoja.

Helppoa ei ole ollut vaihtoviikon jälkeenkään. Kaverukset myöntävät, että varsinkin alussa kokemuksia purettiin myös riitelemällä.
    ”Ihan pikkuasioista saattoi syntyä järjetön raivo. Esimerkiksi siitä, kun tuli kotiin eikä löytänytkään jotain haluamaansa esinettä”, Pinja sanoo.
    Kolmikko tunsi mustasukkaisuutta omasta elämästään, siitä että joku toinen oli saanut olla oma itse.
    ”Tuntui, että toiselle tapahtuneet kokemukset kuuluivat oikeasti itselle”, Pinja kertoo.
    Oli projektista hyötyäkin.
    ”Rentous ja luottamus itseen kasvoi. Sitä tajusi, että olen ihan oikeissa kengissä elämässäni”, Emma sanoo.
    Vanessa on samaa mieltä:
    ”Kuulostaa banaalilta, mutta kokemus opetti elämään enemmän hetkessä. Sitä ymmärsi myös, että voi vaikuttaa aika paljon siihen, millaisen omasta elämästään rakentaa.”

Antti Järvi

Kettu 2000 -kollektiivin Toiset Kengät -projekti on esillä galleria Jangvassa, Uudenmaankatu 4-6:n sisäpiha, 29. tammikuuta – 14. helmikuuta.