11. joulukuuta 2009
Teksti:

Meksikolainen prostituoitu myy suojaamatonta seksiä. Onko kouluttamaton etelämaalainen tietämättömyytensä uhri, vai voisiko taustalla piillä jokin syvällisempi ajatus? Kysymys on retorinen. Kuten Tim Harford kohta osoittaa, morelialaishuora tietää tarkalleen, mitä tekee.
Kirjassaan Elämän logiikka Harford avaa länsimaisen ihmisen elämää arjen rationaalisen päätöksenteon kautta ja osoittaa sen yllättäviä poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia. Kirjoittaja tietää, mikä lukijaa kiinnostaa. Johdatus arjen markkinalogiikkaan tehdään myyvillä aiheilla. Käsittelyn saavat amerikkalaisteinien seksielämä, uhkapelit – ja meksikolaisten prostituoitujen paha tapa jättää kondomit pakkauksiinsa.
Seksityöläisten tapaus paljastaa hyvin, mitä ratoja Harfordin ajatukset kulkevat. Koska likikään kaikki prostituoitujen asiakkaat eivät ole taudinkantajia, tartunnan todennäköisyys on jokaisessa yhdynnässä alle yhden. Seksistä ilman kondomia saa kerralla yhtä paljon rahaa kuin viidestä asiakkaasta kondomin kanssa. Kumin poisjättäminen on terveydestään, toimeentulostaan ja eläketurvastaan huolestuneen yrittäjän harkittu toimenpide. Morelialaiset prostituoidut tekevät kuten kuka tahansa yrittäjä: laskuttavat vaarallisen työn lisää sen sijaan, että jättäisivät työn tekemättä.

Kirja poukkoilee peliteorian, teollisen vallankumouksen, yritysjohtajien optiopalkkioiden ja jopa ihmiskunnan tulevaisuudenkuvien kimpussa. Toisinaan teoriointi yltyy villiksi – avioliittoja käsittelevässä luvussa Harford tekee uhkarohkeita oletuksia miehen ja naisen esihistoriasta. Miesliikkeen hellimä ajatus markkina-arvoteoriasta ei ole kaukana. Mutta oikeasti: muuttaako nainen tosiaan miljoonakaupunkiin, koska sieltä voi löytää varakkaan kumppanin helpommin kuin maaseudulta?
Vahvimmillaan kirja on käsitellessään rasismia ja slummiutumista. Harford osoittaa jäätävästi, ettei rotuennakkoluulo tarvitse kuin yhden ihmisen väärässä paikassa kasvaakseen nopeasti kokonaisia ihmisryhmiä sortavaksi, itseään ruokkivaksi järjestelmäksi.

Harfordin valitsema muka-lupsakka kirjoitustyyli ei tee sisällölle oikeutta. Elämänhallintaoppaiden tapaan kirjassa yritetään heittäytyä tuttavalliseksi, lukijaa sinutellaan. Yhteisen ymmärryksen pohjaksi siteerataan poplyriikkaa ja viljellään anekdootteja kirjoittajan elämästä.
Enimmän aikaa ratkaisu ärsyttää. Huumori on taitolaji eikä Harford kuulu sen mestareihin.

Jami Järvinen

Tim Harford:
Elämän logiikka -Järkevä selitys järjenvastaiselta tuntuvalle maailmalle.
Suom. Matias Möttölä. Nemo 2009.