11. joulukuuta 2009
Teksti:

Opiskelija valmistuu kolmessa vuodessa kandiksi, hakee töitä ja palaa maisteriopintojen pariin myöhemmin työelämässä viisastuneena. Näin toimitaan monissa muissa EU-maissa ja etenkin Yhdysvalloissa. Tämä oli myös ajatus, kun Suomessa siirryttiin neljä vuotta sitten kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään.
Siitä, kuinka moni näin on tehnyt tutkintouudistuksen jälkeen Helsingin yliopistossa, ei ole vielä tarkkaa tietoa.
Soittokierros tiedekuntien opintoasiainpäälliköille osoittaa, että virtaa ulospäin on, mutta sitä ei tiedetä, suuntautuuko se työelämään vai maisteriohjelmiin.
Ongelma on, että opintoajan rajaus seitsemään vuoteen teki hypystä kandin ja maisterin välissä työelämään hankalan. Kandin jälkeen töissä vietetyt vuodet syövät opintoaikaa. Lisäaikaa voi hakea tiedekunnalta.

Tietojenkäsittelytieteen opis­kelijoista moni työllistyy kandin papereilla tai jo ennen välitutkintoa.
”LuK-tutkinto tuntuu riittävän monille työnantajille”, sanoo opintoesimies Jaakko Kurhila tietojenkäsittelytieteen laitokselta.
”Se johtaa siihen, että vaikka opiskelija olisi itse ajatellut, että totta kai opiskelen maisteriksi asti, vetää elämä helposti töihin.”
Taloustutkimuksesta kerrotaan, että kandinpapereilla kokopäiväinen työpaikka tuskin irtoaa.
”Emme vakinaista, ennen kuin paperit ovat kourassa”, toteaa johdon assistentti ja markkinatutkija Riitta Matsi.
IT-palveluyritys Logicassa mahdollisuus kokopäiväiseen työskentelyyn ja työkokemus merkitsevät enemmän kuin maisterin paperit. HR-konsultti Mervi Haurun mukaan kandin tutkinnon asemaa rekrytoinnissa ei ole Logicassa erityisesti pohdittu.

Helsingin kaupungilla moniin asiantuntija- ja johtamistehtäviin pätevyysvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto. Voiko tilanne muuttua tulevaisuudessa?
”Jokainen työnantaja ottaa tietenkin parasta mitä saa. Joihinkin tehtäviin kandidaatin tutkinto voisi olla ehkä jopa soveltuvampi kuin ylempi korkeakoulututkinto”, sanoo henkilöstövoimavaraosaston päällikkö Eija Hanni.
”Jos ihmiset pitäisi saada nuorempana työelämään, niin silloinhan se on tulevaisuutta. Työelämä opettaa kuitenkin hirveästi koulutustaustasta riippumatta.”

Maria Ruuska
Kuva Teemu Granström

”Maisteriopinnoilla ei kohdallani ole merkitystä”

Kieltenopiskelija tahtoo kandin ja maisterin välissä sairaanhoitajaksi, kansantaloustieteilijästä tuli toimittaja.

Meri Poutanen, 24, valmistuu pian kandiksi germaanisesta filologiasta ja suuntaa sen jälkeen sairaanhoitajakouluun. Kääntäjän ja tulkin ammatit eivät kiinnosta, eikä opettajankaan työ tunnu aivan kutsumukselta.
15-vuotiaasta asti Poutanen on tehnyt töitä hoitoalalla ja etenkin vanhustyötä kohtaan hän tuntee kutsumusta.
”Haluan tehdä jotain oikeasti ihmisille merkityksellistä työtä”, Poutanen sanoo.
Maisterintutkinnon hän aikoo kuitenkin palata suorittamaan myöhemmin.
”Voin sitten vaihtaa alaa ihan sen mukaan, mikä on fiilis. Pari vuotta sairaanhoitajana ja sitten voin tehdä vaikka opettajan sijaisuuksia.”
Turkka Huhtala, 27, hyppäsi kokopäiväisesti työelämään suoritettuaan kandidaatin tutkinnon kansantaloustieteestä pari vuotta sitten. Tätä nykyä hän työskentelee Ylen Kuningaskuluttaja-ohjelman toimittajana.
Päätökseensä Huhtala on ollut tyytyväinen.
”En näe, että omalla kohdallani netti- tai uutistyössä maisteriopinnoilla olisi ollut kovasti merkitystä.”
Huhtala haluaa hankkia vielä lisäosaamista, mutta sen pitäisi olla ammatillista, esimerkiksi tv-alan opintoja.