11. joulukuuta 2009
Teksti:

Jeesus

Kun Ylioppilaslehti teki 29-vuotiaasta Carl Haglundista kansikuvanpojan viime tammikuussa, hän oli Suomen nuorin valtiosihteeri. Sitä ennen hän ehti olla muun muassa päätoimittaja, toimitusjohtaja ja erityisavustaja. Eurovaalien äänivyöryn jälkeen häntä pidetään jo Rkp:n pelastajana. Haglundin uusin rooli on tasa-arvoa tiukasti kannattavan nuoren isän.

Mitä olen oppinut tänä vuonna:
”Olen oppinut vanhemmaksi. Saimme vaimoni kanssa pienen pojan. Olen opetellut käytännön asioita, kuten vaipanvaihtoa, joka kuuluu pienen lapsen isän elämään, mutta suuria asioita myös henkisellä puolella. Sen ohella olen aloittanut työni Euroopan parlamentin jäsenenä, mikä on tietenkin tuonut paljon uutta. Olen oppinut EU:n budjetin salat ja EU:n kalastusvaliokunnan varapuheenjohtajana kalastuspolitiikasta enemmän kuin osasin ennen. Ja tietenkin paljon muutakin EU:hun liittyvää, oikeastaan koko parlamentaarikon työn konseptin. Olen oppinut melkein keski-ikäiseksi, kun täytin 30 vuotta. Menin naimisiin, joten olen myös oppinut aviomieheksi. Vaalit olivat todella opettavainen kokemus. Kisa oli todella kova sekä puolueiden välillä että puolueemme sisällä. Se piti kääntää myönteiseksi kokemukseksi, mikä vaati nöyryyttä, ymmärrystä ja sinnikkyyttä. Pitää vain uskoa omaan juttuunsa, varsinkin vaalikampanjassa sen huomasi. Vaalit opettavat paljon ihmisten luonteesta.”

Euroopan parlamentin jäsen Carl Haglund

Maria

Kun Imatran kirkkoherra kertoi julkisesti aikovansa korjauttaa sukupuolensa, hän päätyi iltauutisiin ja valtakunnanjulkkikseksi. Rohkea ja huumorintajuinen pappi Marja-Sisko Aalto on edistänyt suvaitsevaisuutta, lisännyt keskustelua ja kasvattanut tietoisuutta transihmisistä vuoden aikana enemmän kuin kymmenen LGBT-valistuskampanjaa yhteensä. Vielä kun kirkko tajuaisi hyödyntää paremmin Aallon potentiaalia.

Mitä olen oppinut tänä vuonna:
”Naisen euro on 80 senttiä. Sen opin hyvin äkkiä. Kuin myös sen, että naisena on hirveän paljon hankalampaa saada uutta työtä. 55-vuotias nainen on kehäraakki. Mutta on paljon hyvääkin. Olen oppinut, että transsukupuolisuus jakaa ihmisiä. Yli 90 prosenttia on, että `entäs sitten, kaikki hyvin`, mutta sitten on pieni ja ärhäkkä vähemmistö, jonka on kauhean vaikea suhtautua. Jopa vihareaktioita on ollut. Siinä on psykologisesti jotain samaa kuin juutalaisvainoissa. Ei ollut mitään loogista, järkeen perustuvaa syytä uskoa, että kaikki Saksan kansan olot paranevat, jos päätetään porukalla, että juutalaiset ovat syyllisiä kaikkeen. Siihen ei ollut mitään järkiperustetta, mutta miljoonat ihmiset tuntuivat uskovan siihen. Selvästi ihmisten turvallisuutta järkyttää, jos joku ei ole selkeästi mies tai nainen, vaan ainakin tässä vaiheessa jotakin siltä väliltä. Tai että joku, joka on ollut mies, olisi muuttumassa naiseksi. Se, että se joissakin herättää mielenkiintoa, on positiivinen asia, mutta joillekin se on hyvin vaikeaa. Miksi? Onko heillä omassa identiteetissään jotain selvittämätöntä? Onko heillä kielteisiä kokemuksia? Ovatko he väärin informoituja asiasta? Olen oppinut hirveästi myös Suomen kirkon diakoniasta viimeisen 20 vuoden aikana. Siitä olen tehnyt puoli vuotta tutkimusta. Ja olen oppinut sen, että töihin paluu onnistuu. Ei se helppoa ole, mutta olen nyt runsaan kuukauden ollut takaisin Imatralla.”

Pappi Marja-Sisko Aalto


Joosef

Opetusministeri Henna Virkkunen peri edeltäjänsä Sari Sarkomaan alkuun saattaman yliopistouudistuksen ja sai tehtäväkseen sen loppuun saattamisen. Sitä Virkkunen on edistänyt kaudellaan kuin omaansa. Laista voidaan olla montaa mieltä, mutta Virkkunen ansaitsee Ylioppilaslehden kunniamaininnan sitoutumisellaan koulujen ja työelämän sukupuolierottelun purkamiseen.

Mitä olen oppinut tänä vuonna:
”Olen oppinut arvostamaan suomalaista koulutusjärjestelmää. Opetusministerinä minulla ollut hyvin paljon kansainvälisiä tapaamisia ja olen tavannut kansainvälisiä vieraita. Vasta niiden myötä olen havahtunut siihen, kuinka hyvä ja laajasti ihailtu koulutusjärjestelmä meillä on. Osaan olla eri tavalla ylpeä siitä, mitä Suomessa on saatu aikaan vuosikymmenten kuluessa. Samalla olen huomannut, kuinka kaikki valtiot pyrkivät kehittämään omia järjestelmiään, ja kuinka paljon panostetaan koulutukseen ja tutkimukseen. Sitä tärkeämpää on, että panostamme omaan järjestelmäämme. Olen nähnyt sen uusin silmin. Olen kehittynyt tänä vuonna ihmisenä. On tärkeää, että aina kehittyy ja kasvaa ihmisenä.”

Opetusministeri Henna Virkkunen

Paimenet

Helsingin kaupungin katujen hyljeksityt romanialaiskerjäläiset ovat nykyajan nomadeja. He palaavat kotimaahansa kertoen, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli aivan toisin kuin heille oli sanottu.

Lampaat

Bäää-bää! Vuonna 2009 oli muodikasta julistaa itsensä pahaa poliittista korrektiutta vastaan taistelevaksi totuudenpuhujaksi tai sananvapauden uhrilampaiksi. Lampaalle marttyyrinviitta on lempivaate, ja eri mieltä olevaa voi aina refleksinomaisesti syyttää sensuurista.
Filosofian tohtori Jussi Halla-aho on kaikkien poliittisen korrektiuden uhreiksi julistautuneiden henkinen isä. Nyt Halla-ahoa kiukuttaa, miksi ”virolaisen maahanmuuttajan tytär” ja ”goottityttö” Sofi Oksanen saa sanoa, että suomalaiset ovat väkivaltaisia, mutta Halla-aho ei saa sanoa sitten yhtään mitään mistään. Nyyh!
Filosofian tohtori Markku Ruotsila on toinen poliittisen korrektiuden vaiennettu uhri. Tosin hän sai abortinvastaisille äärimielipiteilleen sivun kokoisen tilan Helsingin Sanomien Sunnuntai-liitteestä, mutta – silti! Byhyy!
Professori Timo Vihavaisen mielestä suomalainen älymystö hyssyttelee kriittistä keskustelua poliittisen korrektiuden nimissä. Nyt herää enää kysymys, kuinka monen maahanmuuttokriitikon pitää saada esittää mediassa näyttävästi maahanmuuttokriittisiä mielipiteitään, ennen kuin maahanmuuttokriitikot ovat tyytyväisiä. Snif!
Erityislampaannahkatalja menee vihreille hallituksessa. Vihreiden mielestä vihreiden hallitustyöskentelyn kritisointi on väärin ja ihan tyhmää, koska vasemmistopuolueetkin ovat tehneet joskus tyhmiä päätöksiä ja muutenkin kolme muuta edellistä hallitusta ja kaikki muut teki kaiken eka. Niisk!
Herran enkeli Barack Obamaankin verrattu rehtori Tuula Teeri julistaa innovaation ilosanomaa tyylikkäin kirjavin fontein. Suomelle on tammikuussa syntyvä Aalto-yliopisto, joka tuottaa suuren ilon Eteläranta 10:lle, Elinkeinoelämän valtuuskunnalle ja suomalaisille yliopistorehtoreille. Tästä opiskelijat ovat peljästyneet suuresti.

Taivaalliset sotajoukot

Mediassa tiiviisti esiintyvät ja asiantuntijoiksi kutsutut ekonomistit ovat kapitalismin sanomaa julistavat 2000-luvun taivaalliset sotajoukot. Mediaekonomistit kutsutaan yhä uudelleen hätiin kertomaan kansalle totuutta: maan päällä rauha ihmisillä, jotka pyörittävät tehokkaasti kansantalouden rattaita.

Itämaan tietäjät

Mekkokansanedustaja Marja Tiura pysyy otsikoissa, ja siksi kallisarvoisista lahjoistaan tunnetut vaalirahoittajat ovat tänäkin vuonna ainoita oikeita itämaan tietäjiä. Kullan, mirhan ja suitsukkeiden sijasta Toivo Sukarin, Tapani Yli-Saunamäen, Kyösti Kakkosen, Arto Merisalon ja Markku Kauppisen tuomisina on seminaarimaksuja, lentolippuja, tuppeensahattua lautaa, pino eläkevaroja ja yleishyödyllisten säätiöiden fyrkkaa.

Tähti

Hallintoneuvos Lauri Tarasti johdatti kansan kohti odotettua ihmettä, suurta iloa koko kansalle. Vaalirahoituslakiesitys on syntynyt!

Kameli

Tämän vuoden jälkeen pääministeri Matti Vanhasta voi syyttää kaikesta muusta paitsi sitkeyden ja kestävyyden puutteesta. Sitä paitsi erämaan laiva nousi Euroopassa jo varhaisella keskiajalla kohtuullisuuden ja raittiuden symboliksi. Askeettisten elämäntapojen vuoksi jo kirkkoisä Augustinus piti kamelia taakkansa nöyrästi kantavan kristityn vertauskuvana.

Ylioppilaslehden toimitus
Kuvitus Leena Mikkola
Valokuvat Teemu Granström