13. marraskuuta 2009
Teksti:

Ylioppilaslehti 13/09 toi esiin teologeja vaivaavan ongelman, nimittäin “uskon puutteen”. Artikkelissa todettiin, kuinka “tieteellinen, kriittinen lähestymistapa asettaa helposti lapsen uskon kyseenalaiseksi”. Niin pitääkin! Mielestäni on vähintäänkin tervettä, että nuorta uskoa koetellaan – viimeistään tiedeyhteisössä, teologisessa tiedekunnassa. Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta ei ole hengellinen yhteisö tai rippikoulun jatke.
Haluaisin kertoa vaihtoehtoisen tarinan teologista. Tälle fuksille ylistyskulttuuri, rukouspiirit tai Pyhän Hengen palo ovat vieraita elementtejä. Tämä teologian ylioppilas ei ole ajatellut uravalintaansa kutsumuksena tai johdatuksena, vaan valinnut tiensä mielenkiinnon, kriittisten kysymysten sekä loistavien uskonnon opettajien vaikutuksesta. Suvusta ei löydy pappeja, eikä oikeastaan suurissa määrin seurakunta-aktiivisuuttakaan. Ylioppilaan mielenkiinto on herännyt uskon nimissä käydyistä sodista, niiden järjettömyydestä, tekopyhyyden kukoistuksesta, suvaitsemattomuudesta, kirkollisten päätösten vanhakantaisuudesta ja kankeudesta sekä lähimmäisen rakkauden puutteesta. Miksi lähimmäisen rakkautta ei löydy sieltä, missä sen pitäisi olla kaiken tekemisen ja toiminnan perimmäinen lähtökohta?
Mutta kuinkas tälle teologille kävikään. Kriittisesti, joskin uteliaasti kirkollisiin ja hengellisiin kysymyksiin suhtautuva teologi löysi tiedekuntansa kautta kirkon, johon yksittäisellä ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa.
Teologi löysi aitojen, energisten ja eteenpäin katsovien ihmisten yhteisön, joka ei enää näyttänytkään niin tekopyhältä tai synkältä kuin miltä se näytti Helsinkiin tullessa. Kirkon löytäminen edellytti teologisia opintoja, tietoa.
Haluan nähdä tulevaisuuden kirkossa pappeja, jotka ovat kasvaneet papeiksi kriittisen ajattelun kautta, nimen omaan tiedeyhteisössä. Yliopistoyhteisössä kasvanut ymmärtää oletettavasti, että tiede ei synnytä uskoa, eikä usko tietoa. Pappeja, jotka ovat saaneet tai joutuneet tutustumaan eri tavoin ajatteleviin kristittyihin uskaltavat kohdata lähimmäisen lähimmäisenä huolimatta siitä, mikä on hänen uskonnollinen taustansa tai vakaumuksensa – tai onko niitä ylipäätään. Teologi tarvitsee tiedettä!

Anu Ylianttila
teologian kandidaatti