13. marraskuuta 2009
Teksti:

Teinit rapisuttelevat karkkipusseja ja kuiskailevat keskenään. Välillä kuuluu raikuvaa naurua.
Vanhemmat katselevat paheksuvin katsein nuoria etsiessään puolitäydestä salista istuinpaikkaa. Toiset purkavat kaulojensa ympärille kiedottuja huiveja.
Penkit ovat epämukavat ja ahtaat. Jalkaa on vaikea lepuuttaa polvella, sillä edessä olevan rivin istuimet pistävät vastaan. Mutta se nyt on pieni harmi.
Valot himmenevät. Tulee äkkipimeää. Elokuva alkaa.
Mainoksia ei tule. Hyvä! Kerrankin mennään suoraan asiaan.

Lokakuun pohjoismainen elokuva on ruotsalaisen Ella Lemhagenin Patrik 1,5. Se on todentuntuinen tarina onnellisesta pariskunnasta, Svenistä ja Göranista, jotka haaveilevat lapsesta.
Heidät hyväksytään adoptiovanhemmiksi, mutta adoptiolapsi, teini-ikäinen homofoobikko, ei vastaa vanhempien odotuksia.
Koululaiset kikattavat, kun kaksi miestä pussaa. Elokuvan puolivälissä eläkeläiset jo huokailevat Svenin ja Göranin puolesta. Miten adoptointi voikaan olla noin vaikeaa.
Jotkut yrittävät taputtaa epätoivoisesti, kun elokuva loppuu, mutta he lopettavat, koska eivät saa käsilleen seuraa.
”Ruotsalaiset osaavat kyllä tehdä elokuvia”, joku katsojista uskaltaa sanoa ääneen.
Suurin osa lähtee pois hyvillä mielin.
Kaikista huveista ei ole pakko luopua rahapulassakaan, sillä ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus tarjoaa ilmaisen elokuvan kerran kuukaudessa Hanasaaressa Helsingissä.
Toisaalta, jos rahaa on ja itseään haluaa hemmotella tuplasti, elokuvan yhteyteen voi tilata illallisen kympillä – siis samalla hinnalla, jolla pääsee normaalisti leffaan.
Ilmaiset elokuvat ovat sekä uusia että vähän vanhempia, tunnettuja ja tuntemattomampiakin. Hanasaari pyrkii nostamaan esiin paitsi pohjoismaisten ohjaajien uusia elokuvia myös muistelemaan moderneja klassikoita.
Patrik 1,5:n lisäksi tänä syksynä on näytetty Niels Arden Oplevin Miehet jotka vihaavat naisia ja luvassa on vielä Jens Jonssonin Pingiskingi ja Roy Anderssonin Sinä elävä.
Tällaisia paikkoja pitää saada Helsinkiin lisää!

Sami Takala

INFO

Hanasaari
Mikä: Saari Helsingin ja Espoon välissä.
Mitä: Ilmaisia elokuvia kerran kuukaudessa.
Miten: Kampin linja-autoasemalta kaikilla Länsiväylää kulkevilla seutubusseilla, eli numeroilla 102-166. Jää pois Länsiväylällä Hanasaaren pysäkillä heti Lauttasaaren jälkeen ja kävele 300 metriä lounaaseen. Bussimatka kestää noin vartin.
Koska: Kerran kuussa maanantaisin. Katso elokuvat ja esityspäivät netistä: www.svenskanu.fi tai www.hanaholmen.fi.
Kenelle: Rahattomille elokuvafriikeille.
Kivaa: Maksuttomuus.
Tyhmää: Eihän tässä voi olla mitään kritisoitavaa. Paitsi ehkä elokuvasalina toimivan auditorion kovat ja ahtaat penkit.