13. marraskuuta 2009
Teksti:

Huhuu, kiinnostaako ketään opintotuki?
Nyt jos koska nimittäin sietäisi kiinnostaa.
Ministeri Stefan Wallin (r) asetti vuoden alussa työryhmän, jonka tehtävänä on kehittää opintotukea päätoimiseen opiskeluun kannustavaksi. Taustalla on tavoite pidentää suomalaisten työuria alkupäästä: opiskelijat halutaan siis nykyistä nopeammin työelämään.
Nyt työryhmän uurastus alkaa olla loppusuoralla. Se jättää esityksensä ministerille joulukuun alussa.

Luvassa on suuria rakenteellisia uudistuksia.
Kerrotaan aluksi alta pois ne opiskelijan kannalta huonoimmat.
Yksi merkittävimmistä työryhmän ideoimista muutoksista on, että tuesta tulisi kaksiportainen. Se tarkoittaa, että noin kahden vuoden verran tukikuukausia olisi korvamerkitty vain maisteriopintoihin käytettäviksi. Kandin tutkintoon ei siis saisi käyttää kaikkia tukikuukausia.
Työryhmä on ehdottamassa myös, että opintotuen saamiseen vaadittavien opintosuoritusten määrää nostettaisiin hieman. Tällä hetkellä opiskelijalta vaaditaan 4,8 suoritettua opintopistettä tukikuukautta kohden, jatkossa luku olisi tasan viisi.
Kurjin ehdotus on, että opintotuen saamiselle vaadittaisiin jatkossa vähimmäisopiskelumäärä. Jos vuodessa suorittaisi alle kaksikymmentä opintopistettä, tukea ei saisi lainkaan.
Se olisi ikävä uudistus etenkin hankalasta elämäntilanteesta kärsiville opiskelijoille.

Mutta keskitytään kerrankin niihin mukaviin ehdotuksiin.
Niistä toinen on, että opintotukeen palautettaisiin vihdoin huoltajakorotus, joka poistettiin syvimmän laman aikana 1992.
Monet hallituspuolueet elämöivät perheystävällisellä politiikalla. Nyt niillä on oivallinen tilaisuus osoittaa puheensa todeksi.
Kivat perheellisille, mutta iloisinta on, että työryhmä on ehdottamassa opintotuen sitomista indeksiin!
Työryhmän ehdotukset ovat tietenkin vain ehdotuksia, eikä ihan vielä ole aika kaivaa esille halpoja kuohuviinejä. Silti asialle voi uhrata jo nyt huutomerkin. Opintotuen sitominen indeksiin on ollut ikuisuustavoite, jota on jopa opiskelijaliikkeen sisällä tuhahdeltu epärealistiseksi.
Viime aikoina tilanne on kääntynyt nurin niskoin. Jatkossa perusteluja voi vaatia niiltä, joiden mielestä erilaisista sosiaalietuuksia saavista ryhmistä juuri opiskelijat olisi syytä jättää indeksiin sitomisen ulkopuolelle.
Sen opiskelijat ovat nimittäin oppineet, että tasokorotuksien varaan on turha laskea. Opintorahaa korotettiin vuonna 1992, sen jälkeen korotusta saatiinkin odottaa viime vuoteen saakka.
Yhteiskunnalla ei ole enää varaa siihen, että opiskelijat unohdetaan taas seuraavaksi 15 vuodeksi.

Veera Luoma-aho
päätoimittaja