13. marraskuuta 2009
Teksti:

Vanhan juhlasali on täynnä tuoretta poliittista broileria. Niitä seisoo ja istuu pienissä tai vähän isommissakin ryhmissä, ja ne ovat hermostuneen, helpottuneen tai iloisen näköisiä.
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalit ja etenkin sen huipentuma, perinteiset Vanhan vaalivalvojaiset, on demokratianäytelmä, vakavamielinen leikki, jossa voittajat ja häviävät osaavat vuorosanansa.
”Ainejärjestöt olivat valmistautuneet tappioon, mutta näyttää siltä, että ne iskevät vahvasti”, Ylioppilaslehden vaalikommentaattori Reima Launonen analysoi nappiin, kun äänistä on laskettu kolmasosa.
Kymmenen pintaan tilaisuus alkaa näyttää oikeilta vaalivalvojaisilta. Puheensorina peittää alleen lavalla tapahtuvan juonnon. Tupakkapaikalla kokoomuslaiset nuoret miehet iskevät vihreitä tyttöjä ydinvoimalla.

Tulosten ohella jännittävin osio on, kuka tänä vuonna mokailee. Viime vaalivalvojaisissa kuultiin julkista humalaista sönkötystä. Muinaisissa valvojaisissa on jopa nähty alastomuuteen asti vapautuneita ehdokkaita.
Tällä kertaa ei koeta kumpaakaan.
Tuloksia tulee tipoittain, ihan kuin oikeissa eduskuntavaaleissa. Ihmiset hurraavat ja taputtavat, kun illan juontaja Tommi Laitio sanoo tutun nimen niiden 60 onnellisen joukosta, jotka ovat sillä hetkellä pääsemässä edustajistoon.
Ylkkärin äänillä, joku nokkela huutaa, kun Otto Bruunin nimi mainitaan.
Kun Meilahden äänet on saatu syötettyä vuodesta 1995 pyörineeseen – ja kökköydessään siltä myös näyttävään – tulospalvelujärjestelmään, äänikuninkuus on jaettu. Mojovan kaulan muihin ehdokkaisiin repäissyt Abdirisak Ahmed pyydetään lavalle haastatteluun.
Obama! Obama!” joku huutelee yleisön joukossa ja saa aikaan hymähdyksiä.

Lähtökohta on, että omissa opiskelijapiireissään tunnetut menestyvät. Rahaa ei valtaan pääsyyn tarvita.
”Ehdokkaat käyttävät vaaleihin omaa rahaa nollasta viiteenkymmeneen euroa”, hallituksen puheenjohtajaspekulaatioiden kuuma nimi Katri Korolainen-Virkajärvi ainejärjestöistä arvelee kuohuviinilasi kädessään.
”Tarvitsen tänään paljon alkoholia”, joku osakuntalainen jupisee baaria kohti kävellessään.
Tulosiltana monien vaalibudjetti moninkertaistuu, kun baarin puolelta haetaan kolmenkympin kuohuviinipulloja voitonjuhliin tai surun lievittämiseen.

Matti Markkola