02. lokakuuta 2009
Teksti:

PowerPoint-esitykset toimivat hyvin, mikäli niillä esitetään kuvia, karttoja, tilastoja, animaatioita tai kaavoja. Yleensä Powerpointteja käytetään kuitenkin ainoastaan tekstin muodossa toistamaan luennoitsijan puhuma asia. Se vie huomiota itse esiintymiseltä, joka voisi parhaimmillaan olla kiinnostavaa seurattavaa, mutta joka on liialliseen Powerpointteihin luottamisen johdosta yleensä surkeata.
Luennoitsijan olisi tarkoitus viedä Powerpoint-esitystä, mutta tilanne on toisin. Powerpoint vie luennoitsijaa. Pahimmillaan pimeässä luentosalissa Wikipediasta kopioitujen tekstikatkelmien ohella luennoitsija mumisee jotain jossain nurkassa luottaen siihen, että kalvot hoitavat luennoinnin hänen puolestaan.
Massaluennot ovat yleensä yhtä puuduttavaa Powerpointtien seurantaa, eikä luennoitsija edes pyri kontaktiin opiskelijoiden kanssa. Näin Powerpoint-esitykset kuristavat luennoilla käydyn dialogin olemattomiin. Suurella vyöryllä eteen vierivät kalvot eivät anna mahdollisuutta jäädä kriittisellä otteella pohtimaan luennolla esiin tulleita asioita.
Jokaiselle on myös varmasti tuttu tilanne, jossa Powerpointteihin liittyvät tekniset ongelmat vievät luennon alusta 15 minuutin verran ylimääräistä aikaa.
Mistä löytyisi se rohkea luennoitsija, joka uskaltaisi astua salin eteen ilman taustalla olevaa kirkasta taulua, jolle epämääräisin ranskalaisin viivoin heijastuvat johdantokurssin avainkäsitteet?
Pyydän täten kaikilta luennoitsijoilta, että he käyttäisivät Powerpointteja ainoastaan kaavojen, kuvien, karttojen ja tilastojen näyttämiseksi ja antaisivat tekstin sijaan oman äänensä hoitaa luennoinnin.

Vesa Korkkula
Filosofian opiskelija