02. lokakuuta 2009
Teksti:

”Bändissä soittavat miehet saavat kuulemma helposti naisia. Onko tytöille olemassa sellaista harrastusta, jonka avulla saisi helpommin miesten ihailua?”
Ei-kaunotar

Veikka Gustafsson kapuaa vuorelle. Hän on valmistellut retkikunnan, järjestänyt rahoituksen ja lentänyt Nepaliin.
Tämä on hänelle tuttua vuosien varrelta. Hänen kengänjälkensä ovat takertuneet Mount Sisun pintaan Etelämantereella, hänen jäätyneet ulosteensa ovat vierineet alas Pik Kommunizman postsosialistisia rinteitä. Himalajan autiossa kylmyydessä hänen kalliit, painavat varusteensa kilahtelevat toisiaan vasten. Hän ähkäisee jalkansa luiskahtaessa. Alla on kuuden kilometrin pudotus.
Katsojaa ihmetyttää. Miksi hän näkee tämän vaivan?

Toisinaan, tuopin ääressä filosofoidessa tulee mieleen, että vuorikiipeilijää motivoi tietenkin halu näyttää lihaksiaan naiselle. Mutta mitä Veikka Gustafsson itse asiassa ajattelee Himalajan huippujen ohuessa ilmassa?
Hän ei ajattele pillua.
Nyt on muistettava, että mies kuin mies himoitsee naista kellon ympäri. Varsinkin, jos mies on heteroseksuaali. Keskimääräisellä libidolla varustettu mies ihastuu viikossa kymmeneen naiseen ja rakastuu kerran kuussa yhdenteentoista. Mies himoitsee naista siitä riippumatta, mitä nainen tekee tai jättää tekemättä. Naisen ulkonäkö ei merkitse mitään. Mutta seuraus jatkuvasta himosta on toistuva pettyminen rakkauden töissä. Nainen näet antaa pakit innokkaalle kosiomiehelle yhdeksässä yrityksessä kymmenestä, joko tarkoituksella tai huomaamattaan.
Ei ihme, että lopulta mies lähtee mieluummin valloittamaan Himalajaa.

Miesten harrastukset – vuorten ylittäminen, kitarasoolot nuotion ääressä, mäkihyppy tai pääministeriys – eivät ole keinoja hankkia tyttö- tai poikaystäviä tahi satunnaista seksiseuraa, vaikka usein niistä seuraa tätä kaikkea.
Ne ovat kaikkea muuta. Harrastamisen aloittaminen seksiä tai rakkautta saadakseen on tuhoksi sekä harrastukselle että lihallisille tavoitteille. Oikea harrastus on vapautta, hengen voittoa aineesta.
Kuulen sinun, hyvä naislukijamme, nyt älähtävän. ”Jos Veikka Gustafsson ei harrasta vuorikiipeilyä saadakseen naisia – mutta saa naisia silti – miksi minä en saa miehiä, vaikka minäkin harrastan kaikenlaista ilman seksuaalisia taka-ajatuksia?”
Valitettavasti asia on juuri niin. Siinä, missä harrastustoiminta on miehelle keino hillitä himoaan, naiselle se on kertakaikkinen seksintappaja. Harrastustensa pauloissa oleva nainen on varattu nainen. Voisiko nainen pettää kitaraansa miehen kanssa? Ei! Onko kukaan koskaan pystynyt tunkeutumaan tytön ja hänen lukupiirinsä väliin? Mies arvioi mahdollisuutensa ja päättää, että on parempi vain mennä kotiin masturboimaan.
Siis varoituksen sana, rakas ”Ei-kaunotar”, älä harrasta liikaa! Tärkeintä on muistaa, että viehätysvoimassasi ei ole mitään vikaa. Olet jo haluttava. Et voi lisätä sitä enää harrastustoiminnalla. Ansaitsemaasi huomiota rujommalta sukupuolelta saat pikemminkin vähentämällä suorittamista. Älä anna harrastuksen tulla itsesi ja poikien väliin.
Tosin, mikäli harrastustoiminta on sinulle tärkeää ja haluat yhdistää sen miehenetsintääsi, voit tehdä niinkin.
Oheisessa laatikossa on listattuna joukko erilaisia aktiviteetteja, joiden riveistä voi kätevästi poimia miehiä.
Mutta älä hurahda, tyttö hyvä! Maanisen harrastajan osa on yksinäinen. Jokaisella miehellä on liikaa katkeria nuoruusmuistoja hevoshullun tytön kuuroille korville tuloksetta vuodatetuista rakkaudentunnustuksista.

Harrastuksia, joissa tapaa miehiä

Koodiavain:
€¢ Miehet ovat vanhahkoja, toisinaan epäsiistejä.
€¢€¢ Miehet ovat yli 25-vuotiaita autonomistajia.
€¢€¢€¢ Miehet ovat nuoria ja himokkaita.
€  Miehet ovat vaarallisia ja väkivaltaisia.

bloginpitäminen €¢/€¢€¢/€¢€¢€¢/€ 
Elvis-keräily €¢
enduroajo €¢€¢€¢
jääkiekon seuraaminen €¢€¢
keilailu €¢€¢
kunnallispolitiikka €¢€¢
olutseurat €¢€¢
pesäpallo € 
ravit €¢
sotilaskotitoiminta €¢€¢€¢
tractor pulling €¢
vapaapalokunta €¢

Ruzaccho

Iholla

Harrastin kymmenen vuotta ratsastusta. Koulussa pojat ilkkuivat, että haisen lannalle.
Soitin myös pianoa. Esitin kerran koulun joulujuhlassa tonttupolkan. Pojat huomioivat vain sen, että suuni liikkui vahingossa mukana: ”Kyllä me tontut tanssitaan.” Sille naurettiin kaksi vuotta.
Keräilin jonkin aikaa myös postimerkkejä. Postimerkkipiireissä pyöri poikia, mutta vain tietyn tyyppisiä. He eivät katsoneet silmiin ja puhuivat lähinnä toisilleen kosketellessaan postimerkkejäni – vähän samaan tapaan kuin lääkäri ja hoitaja puhuvat toisilleen operoidessaan potilasta.
Viime vuonna kirjoitin Ylioppilaslehteen kolumnia. Yksikään poika ei noteerannut sitä millään tavalla.
En voi syyttää poikia. Itse olen ollut ihastunut kitaristiin, jalkapalloilijaan ja amatöörirunoilijaan. Sieluani on koskettanut herkkä lyyrisyys, maskuliininen urheilullisuus ja silmät kiinni kitaraa näppäilevän miehen vihjaileva sensuaalisuus. Kyse on mielikuvasta, miehen hetkellisestä esineellistämisestä tiettyyn fantasiamuottiin, ja omat muottini ovat oksettavan kliseisiä.
Mikäli haluaa erottua maailmassa, jossa jokaiselle fetissille on nimi ja vähintään yhdet nettisivut, valmiit fantasiat on hylättävä. Oma mielikuvitus on potkittava hereille. Olen ottanut haavelistalleni työttömän miehen, saappaanheittoa harrastavan miehen ja puhelinmyyjän. Seuraavan vuoden kuluessa aion kiihottua kustakin.

Mademoiselle Vosges

kuva Minna Alanko