18. syyskuuta 2009

Heinäkuussa 2008 Aino Sutinen pakkasi rinkkansa lähteäkseen yksin Kaukasian kautta Lähi-itään. Samassa kuussa Georgia kutsui suurlähettiläänsä pois Venäjältä.
”Halusin aloittaa Georgiasta, mutta sen omituisen sodan vuoksi sinne ei voinut mennä.”
Kolmen kuukauden matkallaan Sutinen näki pitkän liudan muita Lähi-idän ja Kaukasian maita. Hän tiesi tekevänsä kokemuksistaan sarjakuvan.
”Aloitin piirtämisen matkalla. Mukanani oli paperia, lyijykyniä ja tusseja. Syyriasta ostin liian isoa paperia, jota sitten leikkelin A4-kokoon”, Sutinen kertoo.
Matkalaisen havainnot herättivät Asema-kustannuksen kiinnostuksen. Syyskuun alussa ilmestynyt Taksi Kurdistaniin on kokoelma Sutisen havaintoja kierroksellaan.
Paikallisen elämän ymmärtämiseen kolme kuukautta oli kuitenkin liian lyhyt aika, Sutinen huomauttaa.
”En tiedä, olenko paljon viisaampi nyt matkan jälkeen.”

Haastattelussa Sutisella on päällään Iranista ostettu musta paitamekko. Matkailijanaisenkin oli Iranissa syytä käyttää pään peittävää huivia ja pukeutua vaikkapa pitkiin housuihin sekä kädet ja takapuolen piilottavaan takkiin.
”Naisten pukeutuminen on konkreettinen asia, johon täällä on helppo tarttua. Vaatteet ovat kuitenkin vain pieni osa kulttuuria”, Sutinen sanoo.
Hänen mukaansa monet paikalliset ihmiset rikkovat surutta vaatetusta sääteleviä lakeja.
”Kuuma vaatteissa kyllä tuli.”
Vastaavaa matkaa suunnittelevalle Sutinen suosittelee huolellisia ennakkotutkimuksia.
”Ulkoministeriön virallisten tiedotteiden perusteella ei uskalla mennä minnekään. Esimerkiksi Turkissa ei suositeltu käyttämään julkisia liikennevälineitä. Mitä sitten tulisi käyttää? Kannattaa etsiä tietoa monista lähteistä.”
Yhtä tärkeää on Sutisen mielestä matkustaa riittävän hitaasti ja maanteitse lentämisen sijaan.

Sarjakuva-albumissa Sutinen havainnoi myös reppumatkaajien kulttuuria – naureskellen.
”Se suorituskeskeisyys ja jatkuva valokuvaaminen. Kaikilla on sama Lonely Planetin opaskirja ja siksi samat kohteet. Kuulun itsekin samaan joukkoon”, Sutinen virnistää.
Matkan jälkeen hän on seurannut uutisista Iranin kuohuntaa, jonka hän aisti jo maassa matkatessaan.
”Iranissa keskiaikaisia lakeja yritetään soveltaa koulutettuihin nuoriin. Siellä on paljon rohkeita ihmisiä. Iran muuttuu väistämättä.”
Nyt Sutinen on työharjoittelussa Sarjakuvakeskuksessa Kalliossa. Hän kaavailee jo seuraavaa matkaa.
”Haluaisin matkustaa junalla Siperiaan. Nyt keskityin hauskoihin havaintoihin, mutta Venäjän matkalta tekisin analyyttisemmän kirjan ihmisten kokemusten pohjalta.”
Entä jatkuiko Sutisen ja tämän matkallaan tapaaman pojan tarina?
”Emme ole olleet yhteydessä. Ei olisi edes keinoa puhua. Matkalla kommunikoimme huonolla venäjällä, johon sekoittui englantia, saksaa ja viittomakieltä.”

Kuka?

Aino Sutinen, 26
– Asuu Helsingissä
– Opiskellut sosiologiaa ja kehitysmaatutkimusta Sussexin yliopistossa, Bachelor of Arts -tutkinto 2006
– Yöpöydällä Satu Lusan sarjakuva Rauha ja sota.
– Vuonna 2019: ”Olen julkaissut pari kirjaa. Olen Suomessa, Lontoossa tai ihan muualla.”

Veera Jussila
Kuva Teemu Granström