15. toukokuuta 2009
Teksti:

Koko Ateneum on krumeluurien peitossa. Täältä löytyy satavarmasti tuhtia taidetta. Sellaista, joka esittää muinaisia taistelukenttiä ja jonka ympärillä on kymmenien senttien kultakehykset.
Tyl-sää.
Ateneumin projektipäällikön Riitta Ojanperän diagnoosi luultavasti olisi, että minun ja esittävän taistelukenttätaiteen välille ei ole kehittynyt tyydyttävää vuorovaikutussuhdetta.
”Taideteoksen katsomisessa on aina kyse vuorovaikutustilanteesta, johon vaikuttavat katsojan oma tausta ja tunnetila. Ei ole olemassa oikeaa tapaa katsoa taidetta.”
Taistelukenttätaidetta kohtaan tuntemani inhon ei tarvitse haitata vierailuani Ateneumissa.
”Louvressa voi hyvin käydä niin, ettei mene katsomaan Mona Lisaa. Taidemuseot ovat kokonaisuuksia, joista jokainen voi etsiä itseään puhuttelevia teoksia.”
Tosiaankin. Meneillään olevasta Kalevala-näyttelystä selviytyy vähillä taistelukohtausteoksilla. Tömäkät kultakehyksetkin ovat vähissä.

Klassiseen sivistykseen kuuluu osata sijoittaa taistelukenttätaide oikealle paikalleen eurooppalaisen taiteen historiaan. Se pitää hallita antiikista 1900-luvun ismeihin.
”Nykyisin eurooppalaisen taiteen rinnalle halutaan tuoda yhä enemmän ei-eurooppalaista taidetta”, Riitta Ojanperä kertoo.
”Toisaalta koko kuvataiteen käsite on eurooppalainen. Muualla sen funktio on ollut toisenlainen.”
Ei kuitenkaan ole mahdotonta, että joskus vielä tykästyisin veri-löylytutkielmiin.
Ojanperä vertaa kuvataidekokemusta kirjan lukemiseen.
”Ne eivät ole samalle ihmisellekään samoja. Teos, joka ei nuorena kosketa lainkaan, voi 20 vuotta myöhemmin koskettaa vahvasti”, hän sanoo.
Ojanperä löytää toisen vertailukohdan kuvataiteelle musiikista: siitä voi nauttia, vaikkei itse maalaisi tai kilkuttelisi veistoksia kipsimöykyistä.
Kuvataidetta voi myös harrastaa, vaikkei sitä ostaisi omaksi.
”Eivät kaikki ole keräilijöitä. Taiteen keräilyssä tulevat monella myös taloudelliset realiteetit vastaan.”

Ninni Lehtniemi
Kuva Tuomas Karppinen

Näillä alkuun

Vieraile Ateneumissa, Kiasmassa ja parissa galleriassa. Valitse näyttelyt summassa. Ajan myötä opit mistä pidät.

Selaa kirjoja kirjakauppojen taidekirjaosastoilla ja kirjastoissa. Hyvä johdatus on Olli ja Markku Valkosen Suomen taide ja Maailman taide -sarjat.

Kun matkustat, älä suhtaudu taidemuseoihin pakkopullana vaan tilaisuutena perehtyä kohdemaan taiteeseen.
Valtion taidemuseon kotisivulla voi koota Ateneumin, Kiasman ja Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmista hakusanojen avulla erilaisia näyttelyitä. Suositeltavia ulkomaalaisia nettikohteita ovat Tate Gallery ja Eremitaasi.

Jos arvostat taustatietoa, ota selvää, milloin museoissa on ilmaisia opastettuja kierroksia.

Hikaritärppi
Opi tuntemaan suomalainen taide sen kultakautta edeltäneeltä ajalta. Osaa esimerkiksi kertoa, kuka teki Ateneumin julkisivua koristavat veistokset (Carl Eneas Sjöstrand).

Nousukasmoka
Pumppaa asiantuntijalta triviaalitietoa kaikesta mahdollisesta tai pidä pitkiä luentoja aina kun näet tutun teoksen. Maailmassa on niin paljon taidetta, ettei paraskaan asiantuntija voi tietää kaikkea.