15. toukokuuta 2009
Teksti:

Helen Filsin mielestä olisi hyvä asia, että julkisoikeudellisen laitoksen mallin valinneiden yliopistojen hallituksen jäsenistä puolet tulisi yliopistojen ulkopuolelta. Rita Jailon mukaan uudistus uhkaisi yliopistojen itsemääräämisoikeutta.

Helen Fils, 24, Kansallisten ylioppilaiden pj.
Rita Jailo, 31, hallinnon opiskelijaedustaja ja Sitoutumattoman vasemmiston vpj.

Erä 1: Enemmistö
HF: Hallituksessa ulkopuolisia ei ole enemmistö, vaan puolet ja puolet.
RJ: Käytännössä kyseessä on enemmistö, koska puheenjohtajan ääni ratkaisee. On negatiivinen viesti yliopistoille, suorastaan epäluottamuslause, että nyt kun siirrytään oikeushenkilöasemaan, ei saadakaan täyttä määräysvaltaa.
HF: En ymmärrä, miksi ulkopuolisista jäsenistä edes puhutaan ulkopuolisina jäseninä, koska kuitenkin kollegio valitsee heidät.
RJ: On typerää korostaa sitä, että kollegio valitsee ulkopuoliset jäsenet, koska kollegiolle kuitenkin määrätään, kuinka monta ulkopuolista jäsentä pitää valita.
HF: Miksi koet tämän asian uhkana? Jokainen yliopisto saa itse päättää, millaista osaamista tarvitsee. Muutos tuo mielettömiä uusia mahdollisuuksia, ei uhkia.
RJ: No tuo on taas tuollaista maalailua ja ideologista puhetta. Suuret yliopistot voivat löytää asiantuntevaa porukkaa, mutta löytyykö kaikkialla Suomessa hallituksiin väkeä, joka on sitoutunutta, asiantuntevaa ja ymmärtää, miten yliopistoa hallinnoidaan?

Erä 2: Opiskelijoiden ääni
RJ: Ihmettelen, miksi lakiesityksessä vasaroidaan hallitukseen puolet ja puolet, ei vaikka neljäsosa ulkopuolisia jäseniä. Tämänhetkiset ulkopuoliset jäsenet ovat sitoutuneita ja tekevät työtään todella hyvin. Miksi pitää korjata jotain, joka ei ole rikki?
HF: Siksi, että se voi olla parempaa. Uudistus voi olla oikeasti hyväksi.
RJ: Miten on hyväksi, että opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet heikkenevät? Samoin monien muiden ryhmien. Tämä asia on saanut yliopistoyhteisön harvinaisen selvästi yhdelle linjalle.
HF: Opiskelijoiden ääni pääsee esiin edelleen, mutta ovatko he yhtä asiantuntevia kuin oman alansa huippuosaajat? Yliopistolle tulee työnantajan rooli, ja myös se vaatii omanlaistaan osaamista.
RJ: Onpa mielenkiintoista. Meillä on tässä yhteisössä ihmisiä, jotka ovat saaneet kannuksensa koulutuspolitiikassa ja pystyvät sitä hoitamaan.
HF: Se, että pystyy hoitamaan homman, on eri asia kuin se, että tekee sen paremmin. Konsistori päättää pitkän linjan asioista ja suurista rahasummista.
RJ: Taloudellista osaamista on myös yliopistolla, ja täällä on poikkeuksellisen fiksuja ihmisiä. Se ei ole tyhmyys tai sulkeutuneisuus, jonka perusteella valitaan ihmisiä yliopistoon ja hallintotehtäviin.
HF: No entä jos luotettaisiin siihen, että meillä on todella fiksuja ihmisiä valitsemassa niitä jäseniä hallitukseen?

Erä 3: Muutos
HF: Yliopistolakia voi sanoa mahdollisuuksien rakennuspalikoiksi. Tahto muutokseen tuli yliopistojen sisältä. Muutos tuo valtavasti vastuuta, mutta yliopistolla on palikat käsissään, ja se saa itse päättää, miten laittaa ne järjestykseen.
RJ: Puhutaan koko ajan, että yliopistot halusivat tätä muutosta. Mutta tarkoittaako ”yliopistot” tässä muuta kuin Suomen yliopistojen rehtorien neuvostoa? Ymmärrän, että haluttiin muutosta, mutta toteutuuko muutos todella sellaisena kuin haluttiin?
HF: Kyllä toteutuu. Mutta jos mietitään, että laittaisit johonkin yritykseen rahaa miljoonia, kai haluaisit vähän katsoa, mihin niitä käytetään.
RJ: Tuo on hyvinkin perinteisen yliopistoajattelun vastaista.
HF: Sinun mielestäsi yliopisto ei saa tuottaa?
RJ: Tämä on näitä asioista, joista on vaikea väitellä joo-ei-pohjalta, mutta mitä enemmän yliopistolle tulee valvomista, sitä arveluttavampaan suuntaan mennään.
HF: Ei se toimi niin, että luetaan vain huvin vuoksi. Tai siis, toimii se joillain. Mutta miksi on niin vaikea käsittää, että haluamme hyviä tuloksia, hyviä opiskelijoita ja hyviä opettajia. Tulet vielä näkemään, että tämä on hyvä muutos, parasta yliopistojen perustamisen jälkeen.
RJ: Taas tätä retoriikkaa!
HF: Lyödään tästä vetoa vaikka
punaviinipullosta.

Veera Luoma-aho
Kuva Tiina Vanhatupa