Juuri nyt ei taida olla trendikkäämpää työtä kuin työstä kirjoittaminen.
Viime viikolla ilmestyi ajatushautomo Demos Helsingin työ- ja elinkeinoministeriölle tekemä Hyvän Työn Manifesti 2009. Tällä viikolla julkistettiin Anna-Reetta Korhosen, Jukka Peltokosken ja Miika Saukkosen pamfletti Paskaduunista barrikadille – Prekariaatin julistus.
Manifesti ja Julistus ovat samaa mieltä kolmesta asiasta.
Yksi: Tulevaisuudessa kukaan ei tee 50-vuotista työuraa saman työnantajan palveluksessa, eikä kukaan sellaista haluakaan.
Kaksi: Kenenkään elämä ei saa rakentua pelkästään työlle.
Kolme: Monella työpaikalla on ankeaa.
Erimielisyydet alkavat siitä, miten kirjat näkevät suomalaiset työmarkkinat.
Demoksen manifestin mukaan täällä kärsitään pian työvoimapulasta. Työnantajat joutuvat kilpailemaan hyvistä työntekijöistä ja sopeutumaan siihen, että hyvät työntekijät ovat ”eri tavoin hyviä”. Jotkut eivät esimerkiksi osaa suomea.
Prekariaatin julistuksen näkökulma on, että kaikenlaisesta työvoimasta vallitsee globaali ylitarjonta. Työnantajille työntekijät ovat muutamia huippuja lukuun ottamatta kertakäyttötavaraa.
Siksi ei riitä, että työntekijät ovat eri tavoin hyviä, vaan heiltä voi vaatia mitä hyvänsä. Esimerkiksi viiden kielen kielitaitoa, maisterinkoulutusta, mallin ulkonäköä, sosiaalista lahjakkuutta, kansainvälistä työkokemusta ja budjetointitaitoa markkinointihenkilöltä, jonka kuukausipalkka on alle 2 000 euroa, kuten taannoin Töölö Gymin työpaikkailmoituksessa.
Uuden työn manifestin mukaan vaatimusten esittäjä on työntekijä. ”Tulevaisuuden työntekijälle ei perinteisessä mielessä riitä mikään”, se uskoo.
Manifestin logiikan mukaan parin tonnin palkka saattaisi hyvinkin riittää Töölö Gymin markkinointityöntekijälle. Jos etsityn kaltainen henkilö olisi olemassa, hän tuntisi luultavasti olevansa ainutlaatuinen, eikä raha edes motivoisi häntä.
”Ainutlaatuisiksi itsensä kokevia ihmisiä voi korkeintaan hetkeksi taivutella työhön pelkän taloudellisen turvan avulla”, Manifestissa todetaan. ”Yhä useampi meistä on ymmärtänyt rahan riittämättömyyden palkintona.”
Työnantajien haasteena onkin järjestää individualisteille tarpeeksi kivat työolot.
Kunnon palkkakin olisi ihan kiva juttu, tai ainakin varmuus riittävästä toimeentulosta, sanoo Prekariaatin julistus.
Joillekin siinä haastatelluille prekaareille työpaikalta varastaminen eri muodoissaan on paitsi vastarinnan muoto, myös tarpeellinen lisä surkealle tai vaihtelevalle palkalle.
Työlle on tehtävä jotain, päättelevät niin Prekariaatin julistus kuin Hyvän työn manifesti.
Manifesti tarjoaa ratkaisuksi muun muassa työpaikkojen henkilöstötilinpäätöksiä, työpaikkakiusaamisen kitkemiskampanjaa, tiedotuskampanjaa työaikajoustoista sekä mallien kehittämistä uudenlaisille yhteiskunnallisille yrityksille.
Prekaariaktivistit ratkaisisivat repaleisesta työelämästä aiheutuvat ongelmat tuttuun tapaan perustulolla. Aiemmasta prekaarikirjallisuudesta poiketen tämän perustelemiseen riittää yksi italialainen filosofi.
Pamfletin mukaan tavoitteena on, ettei kenenkään tarvitse tehdä mitä tahansa työtä millä tahansa ehdoilla. Pamfletti agitoi prekariaattia yhteiseen taisteluun:
”Emme aio maksaa hiellämme teidän talouskriisiänne!”
Ninni Lehtniemi
Kuva Tuomas Karppinen
