Niko Lipsanen, 34, on jatko-opiskelija Helsingin yliopistolla ja kokoomusaktiivi.
Rasmus Kyllönen, 22, är ordförade för Student Organisation vid Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet.
Ylioppilaskirjoituksissa ei tarvitse enää kirjoittaa ruotsia. Yliopistosta ei kuitenkaan pääse ulos ilman virkamiesruotsin tutkintoa. Suomenruotsalainen Rasmus Kyllönen lisäisi ruotsin opetusta entisestään. Niko Lipsanen tekisi siitä vapaaehtoista.
Erä 1: Virallinen kieli
NL: Virkamiesruotsi on turha muodollisuus, jonka opetukseen käytetään liikaa aikaa. Vaikka ruotsi on helppoa, lopputulos on se, etteivät ihmiset osaa sitä.
RK: Virkamies, joka puhuu huonosti ruotsia, on parempi vaihtoehto kuin vain suomeksi asioimaan suostuva. Minulle suomeksi toimiminen ei ole ongelma, mutta Pohjanmaalla on paljon ihmisiä, joille se on.
NL: Tähän tarkoitukseen on ylimitoitettua vaatia virkamiesruotsia kaikilta yliopisto-opiskelijoilta. Eikö olisi parempi, että suomalaiset osaisivat enemmän erilaisia kieliä?
RK: Kieli kuin kieli on rikkaus. Kyllä esimerkiksi venäjän opetusta voisi lisätä yliopistolla. Ruotsi on kuitenkin edelleen Suomen toinen virallinen kieli. Ruotsalaiset perinteet ja yhteinen historia ovat tärkeä osa kulttuuria.
NL: Virallisen kielen asemalla ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, tarvitsemmeko virkamiesruotsia. Esimerkiksi Sveitsissä on neljä virallista kieltä. Vaaditaanko siellä kaikista kielistä virkamiestutkinto?
Erä 2: Työelämä
RK: Ruotsista on etua työelämässä. Yliopistossa opiskelevat tähtäävät valtion virkojen lisäksi asemiin, joissa ollaan yhteyksissä erilaisiin kansainvälisiin tahoihin. Silloinhan ruotsista on hyötyä.
NL: Niissä tutkimustyöryhmissä, joissa olen ollut, on ollut ruotsalaisten lisäksi esimerkiksi venäläisiä ja saksalaisia. Silloin yhteinen kieli ei ole voinut olla ruotsi.
RK: Pohjoismaisessa yhteistyössä ruotsi on tärkeä kieli. Miksi puhua englantia, kun pohjoismaalaiset pystyvät ymmärtämään toinen toistensa kieliä?
NL: Siksi, että ei anneta kotikenttäetua niille, jotka puhuvat sitä äidinkielenään. Tasapuolisuuden vuoksi tulee valita sellainen kieli, joka ei ole kenenkään äidinkieli. Pohjoismaista yhteistyötä olisi myös järkevää laajentaa Baltian suuntaan. Silloin yhteys ruotsiin häviäisi.
RK: Uskon siihen, että kansa jakautuisi entistä enemmän kahtia, jos ruotsi olisi täysin vapaaehtoinen. Ruotsin opiskelun kautta saa kosketuksen ja käsityksen ruotsinkielisistä.
NL: Tiedämme mitä nykyinen pakollisuus on tuonut. Se ei ole edistänyt käytännössä ruotsin osaamista.
RK: On typerää, että ruotsia opiskellaan vain yksi kurssi. Kieltähän pitää viljellä ja ylläpitää. Mielestäni sitä olisi hyvä olla enemmän.
NL: Jos virkamiesruotsin suorittaminen olisi vapaaehtoista, poistuisi oletusarvo, että virkamies osaa ruotsia. Sellaisissa yksiköissä, missä kieltä tarvitaan harvoin, riittää, että yksikössä on joku joka osaa sitä.
Erä 3: Tulevaisuus
NL: Jos ruotsin opiskelu olisi vapaaehtoista alusta alkaen, sillä olisi positiivisia vaikutuksia suomalaisten käsityksiin kielestä. Suurin hurrivihan aiheuttaja on pakollinen ruotsin tankkaus.
RK: Ymmärrän, ettei pakko ole ikinä hyvä juttu.
NL: Se että virkamiesruotsin pakollinen suorittaminen poistettaisiin ei tarkoita sitä, että kielivaatimus kokonaan poistuisi. Sen tilalle voisi vaatia yhden vieraan kielen lisää.
RK: Mihin vapaaehtoisuudet lopulta vievät? Kun ruotsia ei tarvitse enää kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa, on kiinnostus kieltä kohtaan huonompi yliopistoon tultaessa.
NL: Jos ruotsin suorittaminen yliopistossa olisi vapaaehtoista, voisi virkamiesruotsin tutkinnolla oikeasti osoittaa osaavansa kieltä. Nykyään se ei kerro mitään.
RK: Opiskelisitko ruotsia, jos se olisi täysin vapaaehtoista?
NL: Tuskin. Minulla ei ole kielelle tarvetta. En aio valtion virkamieheksi.
Maria Ruuska
Kuva Tiina Vanhatupa
